Välillä oma elämä tuntuu suorastaan tylsältä, kunnes jokin äkkinäinen hauska sattumus kuin havahduttaa tajuamaan, että yhtä seikkailuahan joka ikininen päivämme on!
Tämänkertainen tarina alkoi viikko sitten perjantaina, kun tajusimme, että seinä on vihdoin tullut vastaan: tarvitsemme oman auton. Jopoilla on vaikeampi huristella tulevana kesänä ja syksynä mökille Vesilahdelle ja Kuusamoon tai kursseilemaan ympäri Suomea. Ja tulevana maanantaina emme pääsisi reissuun, jos emme saisi jostain revittyä autoa!
Lauantai-iltana olimmekin sitten jo oman auton omistajia, ensimmäistä kertaa elämässämme. Ei se mikään uusi auto toki ole, vaan juuri 18 vuotta täyttänyt Toytota Corolla. Mutta kukapa nyt alaikäisen kyydittämänä haluaa ympäri maita ja mantuja huristella? :)
Maanantaina edessä oli kunnianhimoisesti lähtö yli 800 km päähän uudella menopelillämme. Ei ehkä ollut hullumpi ajatus ensin käväistä korjaamolla.
Tien päälle päästiin, mutta ”yritetään lähteä ajoissa matkaan” tarkoitti käytännössä sitä, että iltaseitsemältä olimme vihdoin saaneet pakattua kaikki kimpsumme ja kampsumme + Simban ja Pumban minifarmariimme. Matka kohti pohjoista alkoi!
Simba pääsi (lue: joutui) kokeilemaan uutta koiran turvavyötä, jonka sille maanantaina ostimme. Ihan hyvä väline, mutta Simba on niin taitava, että oli vähän väliä totaalisen solmussa sen kanssa ja pariin otteeseen onnistui jopa riisumaan sen päältään ihan kokonaan.
Pumba otti yli 12 tunnin matkansa chillisti omassa boksissaan, vaikka tämä oli sen ensimmäinen yli 20 min pituinen automatka. Se näemmä lataili akkuja myöhempää varten…
Tässä vähän kuvia road tripimme varrelta ja taukopaikaltamme jostain Hyrynsalmen tienoilta, missä pysähdyimme ulkoilemaan yöllä kolmen aikoihin:
Matkan aikana onnistuin itse muun muassa lukitsemaan kännykkäni, mutta mikäs sen parempaa kuin aloittaa loma pienellä älyttömyyspuhelimesta irtautumisella.
Ajoimme yli yön ja olimme perillä mökillä joskus aamukuuden jälkeen. Nukkumaan menimme aamukymmeneltä ja vedimme sikeitä koko päivän ja heräsimme illalla klo 18.30. Liki yötön yöhän täällä muutenkin on, niin väliäkö sillä, jos vietämme päivällä yötä ja yöllä päivää!
Joskus iltakahdeksan jälkeen olimme syöneet ”aamupalan” ja juoneet ”aamukahvit”. Ulkona satoi, ja pohdimme raukeina mökissä, että mitähän seuraavaksi. Pumba onneksi ratkaisi probleeman: se hyppäsi sisään mökin takkaan ja loikkasi takan perällä olevaan koloon – ja katosi! Se oli hypännyt takan nieluun ja pudonnut hormin pohjalle!!!
Paniikkihan siinä iski, että minne se katosi, miten syvä hormi on ja mihin se johtaa ja saammeko sitä enää sieltä ulos muuta kuin purkamalla koko takan (ja mökin), mutta heitin sitten vaatteet veks sukkia ja alushousuja lukuun ottamatta ja sukelsin takkaan. Kiitos pitkien laiheliinien käsieni, sain tungettua itseni niin syvälle hormiin, että sain kurkoteltua kiinni ensin Pumban yhdestä korvasta ja sitten toisesta – ja kiskoin sen sitten korvista nostamalla ylös hormista. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Markku ”auttoi” operaatiota kuvaamalla takasta pilkistävää peppuani ja koipiani:
Kuva, jonka Milla Vahtila & Markku Vahtila (@voimavahtila) julkaisi
Cinderella? :D
Aikamoinen nokipallo se oli, ja yhdessä suuntasimme saunaan pesulle. Pumba koki sitten samalla elämänsä ensimmäisen kylvyn. Markku pääsi jynssäämään minut harjalla puhtaaksi kaikesta noesta, jota oli laikuittain joka paikassa ja myös tukassa ja nenän sisällä.
Siinä vaiheessa oli siis ”aamusaunakin” saunottu ja kello näyttikin jo hypänneen seuraavan vuorokauden eli keskiviikon puolelle.
Keskiviikon vietimme vielä rauhassa mökkeillen, mutta torstaina olikin sitten aika suunnata Oulangan kansallispuistoon ja ihan uusiin seikkailuihin… Niihin liittyvät muun muassa kosket ja riippusillat, mutta siitä lisää hiukan myöhemmin :)
Pumba ei valitettavasti päässyt sille retkelle mukaan, vaan sai visusti jäädä riehumaan mökkiin oman kaniasumuksensa sisälle.
Takkakin on nyt visusti suljettu ritilällä!
Hauskoja seikkailuhetkiä myös muille :)