Käyn parhaillaan läpi valokuva-arkistojani.

Digikuva-arkistoni alkavat vuodelta 2006. Nyt olen edennyt vuoteen 2011.

Samalla olen käynyt matkaa niin kuvaustaitoihini, kokemiini asioihin kuin itseeni ihmisenä. Kuvista nimittäin näkee paljon.

Kuten sen, miten valokuvaustaitoni ovat hiljalleen kehittyneet. On upeaa nähdä, mistä olen lähtenyt liikkeelle (apua, taitoni ovat olleet olemattoman kaameat!) ja mihin olen päätynyt. Vieläkin on ihan tajuttomasti kehitettävää, eikä valokuvauksessa voi koskaan valmis ollakaan, mutta pitkän matkan olen jo edennyt.

Lisäksi kuvien kautta monet muistot ja menneet kokemukset heräävät uudestaan henkiin. En ehkä ole unohtanut niitä kaikkia paikkoja ja asioita, jotka olen nähnyt ja kokenut, mutta ne ovat hautautuneet jonnekin muistojeni sopukoihin ja valokuvat auttavat muistamaan pieniäkin, mutta sitäkin merkityksellisempiä yksityiskohtia.

On myös jännittävää huomata, että ehkä eniten iloa saan kuitenkin niistä kaikkein arkisimmista kuvista sekä kuvista, joissa olen minä itse tai läheisimpiä ihmisiä. Tästä viisastuneen haluankin antaa muistutuksen niin itselleni kuin teille muille: ikuistakaa talteen myös sitä ihan tavallisinta arkeanne ja läheisiänne. On ihanaa palata näihin vanhoihin asioihin ja muistojen kautta kokea asioita ja muistaa menneitä tunteitaankin. Ilman kuvia en saisi niitä yhtä hyvin palautettua mieleeni.

On myös mielenkiintoista katsoa nuorempaa itseäni kuvien kautta silmästä silmään. Itse sitä nimittäin näkee kuvista myös pintaa ja omaa ulkokuortaan syvemmälle. Kun näen itseni, muistan, miltä minusta on tuohon aikaan tuntunut ja miten olen kokenut silloin monia asioita. Tajuan myös sen, miten eri silmin katson nyt itseäni verrattuna siihen, miten näin itseni tuohon kuvanottoaikaan. Se on todella avartavaa ja varsinaista itsetutkiskelua.

Tarkoituksenani on kirjoittaa näistä aiheista lisää myöhemmin, kuten myös kuvien arkistoinnista ylipäätänsä. Vaikka valokuvaaja olenkin, täytyy tunnustaa, etten ole mikään täydellinen malliesimerkki siitä, miten kuva-arkistointi kannattaa hoitaa. Mutta tämän vuoden projektinani on laittaa arkistoni järjestykseen ja ylläpitää tästä eteenpäin systemaattista ja luotettavaa kuva-arkistointia.

Tähänkin asti olen toki pitänyt huolta kuvien varmuuskopioinnista ja muusta ensisijaisen tärkeästä, mutta nimenomaan tuo järjestelypuoli on vähän levinnyt käsiin sitä mukaan, kun olen vuosien saatossa innostunut valokuvaamisesta yhä enemmän ja tehnyt siitä itselleni ammatin. Lisäksi on tärkeää tiedostaa, että tekniikka voi milloin tahansa pettää, eivätkä esimerkiksi (ulkoiset) kovalevyt säily ikuisesti. Miten siis säilyttää valokuvansa tulevaisuuteen?

Tästä lisää siis myöhemmin – nyt takaisin arkistojen pariin!

Niin ja tämän postauksen kuvat olen ottanut kesän 2011 Kilpisjärven/Pohjois-Norjan opiskelureissullani. Jäin niihin ihan totaalisen jumiin, sillä olen haaveillut kesäisistä Pohjoisen reissuista ja itse asiassa talvisistakin sellaisista.. Muutenkin olisi kivaa matkustella täällä kotimaassa enemmän ja tehdä autoreissu Pohjois-Norjaan. Ensi kesänä tulen jonkun verran taas ajelemaan pitkin poikin hääkuvausten myötä, mutta toivottavasti sitä löytäisi itsensä tien päältä muutenkin… Ja ehkä jo kevättalvella?