Aikoinaan miestelinevoimistelijoilla oli kuulemma oma aktiivinen kannustusjoukkonsa, joka kiersi kilpailuja.
Missä oikein luuraavat näiden urheiden lihaskimppujen fanijoukot nykyään?
Itse kierrän kisoja toimittajaksi naamioituneena ja kamerani taakse piiloutuen. Yritän kaikin tavoin olla huomaamaton ja varoa häiritsemästä ketään. Oikeasti haluaisin kannustaa voimistelijoita henkeen ja vereen asti.
Toki katsomosta sekä kotijoukoista löytyy niitä, jotka antavat henkistä taustatukea. Mutta olisiko siitä ainakaan haittaa, jos kisoissa olisi läsnä vankka kannatusjoukko, joka tsemppaisi voimistelijoita ja olisi täysillä mukana kisojen hengessä?
Itse perustaisin tällaisen tiimin milloin tahansa, jos joku vain liittyisi porukkaan mukaan!
Ja mitähän voimistelijat tuumaisivat omasta fanijoukosta?
”En oo vielä tarpeeksi hyvä”
Markun suurinmpana fanina innostuin muutama viikko sitten taiteilemaan hänelle oman logon. Teetin myös neljä collegepaitaa, joissa kyseinen logo komeilee suurena selässä ja pienempänä rinnuksessa.
Rengasmiehen ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän sai nuo paidat eteensä.
”Onhan ne ihan hienoja…” kuului Markun epämääräinen kommentti. Miehen pelästynyt ilme paljasti kuitenkin hänen todelliset tunteet: ”voi ei, ei kai mun tarvitse käyttää noita?” Lopulta mies myönsi suoraan, ettei kehtaa käyttää näitä paitoja.
Markun perustelu: ”En oo vielä tarpeeksi hyvä.”
Itse en meinannut pysyä nahoissani, vaan olisin halunnut motata miestäni, ja huutaa, että oletpas!
Vaatimattomuus on tietenkin hyve, eikä urheilijan kannata pitää liikaa meteliä itsestään tai antaa menestyksen nousta päähän.
Vaatimattomuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi olla täysin näkymätön. Miten muutoin ihmiset tai mahdolliset sponsorit koskaan kiinnittävät huomiota nuoreen lupaavaan urheilijaan?
Omaa itseluottamusta on ihan hyvä kasvattaa pikkuhiljaa jo matkan varrella, vaikkei varsinaista läpimurtoa olisi vielä tullut. Tämä voi kuitenkin olla vaikeaa miehelle, joka ei tyydy vähään, ja joka kokee olevansa jonkun arvoinen vasta sitten, kun on saavuttanut menestystä arvokisoissa.
Viisi Suomen mestaruutta, Pohjoismaiden mestaruus sekä Pohjois-Euroopan mestaruus eivät ehkä merkitse maailman mittakaavassa paljoakaan. Mutta läheisille ja kotimaassa ne voivat olla jo aika iso juttu. Ja jos niitä ei itse arvosta pätkän vertaa, niin lienee turha luulla, että ulkopuoliset arvostaisivat tai edes näkisivät näitä saavutuksia. 
Ei toki tarvitse pitää suurta ääntä itsestään, mutta voi sitä silti olla ylpeä niistä pienistä saavutuksista, joita tähän asti on jo tullut – ovathan ne niitä ensimmäisiä askeleita kohti menestystä.
Jotta tällaisiin vaatimattomiin ja itsekriittisiin urheilijoihin saisi iskostettua enemmän itseluottamusta, niin tarvitaan niitä kannustusjoukkoja!
Sillä jos Markku ei vielä kehtaa itse käyttää näitä paitoja (kuvissa), niin Team Vahtilassa on sentään yksi aktiivinen fani, joka niitä käyttää (;
Tähän rengasmies totesi vain, että ”käytä ihan rauhassa”.
Ps. Täsmälleen viikon päästä eli maanantaina 15.4. telinevoimistelumiehemme pääsevät ottamaan näppituntumaa Moskovan EM-kisatelineisiin. Varsinainen kisa lähtee käyntiin miesten osalta keskiviikkona 17.4. telinekarsintojen merkeissä.
(Liiton tiedote EM:eistä: http://www.voimistelu.fi/?x82360=5400162)
Ensi viikolla tämä suuri fani & toimittajanalku pääsee siis laukomaan sarjatulta kamerallaan EM-kisakentillä – ja ihan virallisesti akkreditoituneena kuvaajana!
Pps. Telinevoimistelun EM:ien kulkua voi siis seurata reaaliajassa näiden nettisivujen kautta ja valokuvia voi tiedustella jo ennakkoonkin.