Jos onnistuu ihan täysin omana itsenään tuomaan iloa muille, niin on jo saavuttanut aika paljon.
Täydellinen ei tarvitse olla, ei tosiaankaan – riittää, että on mielenkiintoinen, sopivalla tavalla hullu ja omituinen, hyväsydäminen ja asenteeltaan positiivinen.

Vaikken ole mikään iso Michael Monroen fani musiikillisesti, niin tyyppinä Monroe on omalla omituisella tavallaan aivan älyttömän ihana! Vaikka välillä tuntuu, ettei miehen puheissa ole päätä tai häntää, niin
tätä omalaatuista tyyppiä jää tuijottamaan ihmeissään ja ihastuksissaan – ja yhtäkkiä
sanatulvan joukosta saattaakin poimia jotain tosi oivaltavaa ja fiksua.

Mitään järkevää sanottavaa en kyllä itse keksinyt, kun Monroen tapasin, mutta
pääsinpäs samaan valokuvaan – ha ha, how about that?!