Me päätettiin Markun kanssa tehdä hakemus mukaan uuteen 2017 valmistuvaan Tuntematon Sotilas -leffaan. Tai no mä päätin, että me halutaan hakea ja kuvataan hauska hakemusvideo!Siellä me sitten leikittiin lottaa & suurta Suomen korpisoturia mökillämme viime viikonloppuna. Lopputuloksena sunnuntaina syntyi tämä 1 min mittainen hakemusvideo:

Meilla oli äärettömän hauskaa tätä kuvatessa – jopa Markulla, vaikka se aina ensin suhtautuu nihkeästi mun kuvauspäähänpistoihin, mutta sitten sillä kuitenkin on ihan hauskaa niitä tehtäessä, kunhan sessiot ei veny liian pitkiksi. Nyt siitä ei ollut pelkoa, sillä ulkona oli kuitenkin pakkasta lähes kymmenen astetta. Jopa valokuvien ottaminen videokuvauksen jälkeen sujui ennätysajassa, kun meinasin vähissä vaatteissani jäätyä!

Tässä vähän ”behind the scenes” -vieokuvaa viime sunnuntailta:

Erilaisia videoita tulemme tekemään yhdessä ja minä itsekseni tänä vuonna aiempaa enemmän. Syynä on ihan oma innostus sekä jokunen projekti, jossa olen mukana, mutta ne ovat vielä salaisuuksia, joten niistä lisää myöhemmin.

Rakastan myös valokuvaamista, ja olen siitä outo kuvaaja, että rakastan olla kameran molemmin puolin. Siitä on itse asiassa todella paljon hyötyä, koska silloin itse valokuvatessa tietää myös omasta kokemuksesta, että miltä tuntuu ja miten kannattaa olla kameran edessäkin.

Omat ykkösvinkkini ovat: käyttäydy kameran edessä luonnollisesti, älä poseeraa liikaa, ole oma itsesi ja pidä hauskaa. Jos yrittää liikaa poseerata, se kyllä näkyy ja ilmeistä tulee jännittyneitä. Hymyn – kuten muidenkin ilmeiden – on oltava aitoja eli jos haluat hymykuvia, niin pyri ajattelemaan jotain hauskaa ja hymyilemään tai nauramaan ihan aidosti. Ja tee kuvailusta hauska juttu, sillä ei se ole niin vakavaa!

Markku huokaa aina syvään, kun joutuu ottamaan minusta kuvia, mikä on ihan hassua, sillä A: voisihan mulla olla ”pahempiakin” harrastuksia (kuten vaikka shoppailuvimma) ja B: Markusta on kehittynyt tosi hyvä valokuvaaja! Jos siltä itseltään löytyisi innostusta, niin se voisi kuvata ihan oikeitakin keikkoja, mutta se edellyttäisi tosiaan intoa opiskella myös valokuvauksen teknistä puolta ja kameran käyttöä.

Nyt homma toimii siten, että minä laitan kameran kuvausvalmiiksi ja esim. säädän asetukset kohdillee ja isken kameran Markun käteen. Nykyisin en enää edes paljoa toivo, että millä rajauksella haluan kuvia, sillä niistä tulee parempia, kun kuvaaja (eli siis usein Markku), vaan itse arvioi parhaat rajaukset ja laukoo menemään. Minä sitten valitsen ja käsittelen kuvista mieluisimmat valmiiksi julkaisukelpoisiksi kuviksi.

Maailman ihanin mies mulla, kun se suostuu tällaiseen kamalaan ”kärsimykseen” kuin kuvaussessiot, ja vieläpä osaa ottaa hienoja kuvia musta!

Mielestäni on ihanaa aina välillä laittautua ja pukeutua joihinkin ihaniin kledjuihin ja olla valokuvattavana. Siitä tulee hyvälle mielelle, ja otettuja kuvia on mielestäni kivaa käsitellä (ajan löytyminen siihen on toki oma haasteensa) ja kauniit kuvat ovat välttämätöntä sielunruokaa luovuudelleni ja esteettisyydelleni. Lisäksi ne ovat tavallaan itseilmaisun keino, ja toki toivon, että niistä on iloa & inspiraatiota myös ulkopuolisille, jotka niitä päätyvät katselemaan.

Rakastan vanhanaikaista tyyliä ja vaatteita. Näissä kuvissa päälläni oleva mekko on isoäitini ja takki äitini vanha. Molemmat ovat äitini isoäidin eli isoäitini äidin tekemiä, hän kun oli ompelija. Itsekin ompelen jonkun verran – tein esimerkiksi itse oman yo-valmistujaismekkoni sekä häämekkoni – ja tunnen jonkinlaista sielujen yhteyttä edesmenneeseen ompelijatar-isoisoäitiini. Vähän kuin tuntisin hänet noiden vanhojen vaatteiden välityksellä, vaikka oikeasti en koskaan ehtinytkään häntä tavata.

Äitini totesi tuon Tuntematon Sotilas -hakuvideomme nähdessään, että kyllä mummo (siis äitini mummo) olisi ylpeä, kun hänen tekemä takki & mekko on päässyt siihen mukaan. Hän kun oli itärajan takaa kotoisin…

On ihanaa käyttää oman äidin & isoäidin vanhoja vaatteita muutenkin! Niiden lisäksi minulla on myös paljon tätini vanhoja vaatteita uusiokäytössä. Vanhoilla vaatteilla on aina tarina takanaan, ja sitä hienompaa niitä on käyttää itse, kun tietää, millainen/kenen tarina niissä oikein piilee.

Tulevana viikonloppuna suuntaamme taas mökille, ja vaikka pakkasta on luvattu huisin paljon, niin haluan ehdottomasti pitää taas jonkun kuvaussession. Ja täytyy toki hyödyntää pakkasta kuvissakin nyt, kun sitä vihdoinkin on :)

Tartu sinäkin kameraan tai lähde kaverin tai kumppanin kanssa yhdessä kuvailemaan!

”When you have confidence, you can have a lot of fun.
And when you have fun, you can do amazing things.”
– Joe Namath  –