Joskus olisi NIIN kiva tietää, mitä kaikkea teidän muiden ihmisten pään sisällä liikkuukaan.

Itsestäni tuntuu, että ääni pääni sisällä ei koskaan ole hiljaa.

Kovinta keskustelua ja debattia käyn joka hetki itseni kanssa. Minä itse olen itseni suurin liittolainen, mutta myös suurin vihollinen.

Vain minä itse pystyn kyseenalaistamaan omat valintani. Vain minä itse pystyn päättämään, mitä elämälläni oikeasti haluan tehdä. Vain minä itse pystyn seisomaan oman onnellisuuteni tiellä.

Vain minulla on nimittäin loppupeleissä käsissäni onnellisuuteeni tarvittavat avaimet. Ja suurimman osan ajasta osaankin olla mitä onnellisin. Mitä nyt välillä eksyn ajattelemaan surullisia ja tummanpuhuvia asioita.

Mutta sekin kuuluu mielestäni asiaan, sillä olen todella tunteellinen ihminen ja itselleni on tarpeen, että kaiken iloisuuden rinnalla ruokin jonkun verran myös pimeää puoltani. En voisi elää kanssani, jos en välillä soisi ajatuksiani myös kaikelle maailman pahuudelle ja sen miettimiselle, että mitä kaikkea pahaa minulle ja läheisilleni voisikaan tapahtua nyt tai tulevaisuudessa.

Negatiivisuus on mielestäni tarpeen tasapainottamaan positiivisuutta. Kai tälle on jokin hieno ajatuskin olemassa, jing ja jang, tai mitä näitä nyt onkaan.

Suurimman osan ajasta olen kuitenkin mitä onnellisin, hyväntuulisin ja positiivisin ihminen. Ja siihen haluan kannustaa muitakin, sillä vaikka on asioita, joihin me itse emme voi vaikuttaa, niin asenteeseemme kuitenkin voimme, ja usein oma onnellisuus on viime kädessä omasta asenteesta kiinni. Vaikka maailma syytäisi mitä niskaamme, niin loppupeleissä me itse päätämme, miten siihen kaikkeen suhtaudumme: lannistummeko kaikkien vastoinkäymisten edessä, vai kukistammeko ne vahvalla ja elämänjanoisella asenteellamme?

Sillä siinä missä vahva asenne voi auttaa meitä olemaan onnellisia vastoinkäymisistä huolimatta, niin asenne voi myös pilata onnellisuutemme, vaikka ulkoiset edellytykset siihen olisivat kuinka hyvät.

Oma alkanut vuoteni tuo tullessaan taas paljon uusia ja mielenkiintoisia asioita. On uusia haasteita ja mahdollisuuksia päästä toteuttamaan itseäni. On paljon töitä ja edellytykset päästä rakentamaan pohjaa unelmieni työuralle.

Toisaalta näköpiirissä on myös se, että rahaa kaiken työni palkkioksi ei juurikaan ole luvassa.

Välillä mielen valloittaakin se synkkä ajatus, ettei kukaan tunnu koskaan olevan valmis maksamaan minulle tekemästäni työstä. Ei, vaikka CV:ni olisi kuinka hyvä ja ei, vaikka kuinka paljon satsaisin koulutukseeni, työkokemukseeni tai esimerkiksi valokuvauskalustooni. Ei, kukaan ei ole valmis maksamaan kuvistani, vaikka tarjoaisin niitä maailman suurimmasta urheilutapahtumasta naurettavan halpaan hintaan ja siten, että itse jään tekemästäni työstä miinuksen puolelle.

Mutta onneksi aina kuitenkin muistan sen tosiasian, että minulla on kaikki tärkein. Minulla on asioita, joita ei edes voisi rahalla ostaa tai mitata rahan arvossa.

Huomenna perjantaina paljastuu yksi tämän vuoden isoista projekteistani. Ja parin viikon sisällä paljastuu toinen tämän vuoden iso mahdollisuuteni, johon tarttumiseni on tosin siitä kiinni, että katsooko mikään taho arvokkaaksi tarttua kiinni tarjoamaani osaamiseen ja työhön.

Olen itse valmis satsaamaan tulevan vuoden mahdollisuuksiini niin taloudellisesti kuin laittamalla likoon kaiken osaamiseni. Tiedän, että olen hyvä siinä, mitä teen ja ennen kaikkea olen luotettava ja rehellinen.

Mitä muuta työntekijältä – tai ihmiseltä – voisi pyytäkään?