Eikö olisikin siistiä olla ensi kesänä täydellisessä planche- tai muscle up -kuosissa?
Joka vuosihan sitä jaksetaan hehkuttaa, että ollaan hankkiutumassa ”kesä-, biitsi- tai bikinikuntoon”, mitä ikinä se sitten ikinä mahtaakaan tarkoittaa.
Tiukkoja vatsalihaksia? Kiinteitä reisiä ja pakaroita? Pingottuneita rintalihaksia? Pyöreitä olkapäitä? Pullistuvia hauiksia?
Noh, jos niitä tavoittelee ja saa itsensä sillä motivoitua liikkumaan ja syömään ”kurinalaisesti” kuukausitolkulla, niin mikäs siinä. Palkintona kun siintää sitten se ”unelmakroppa”.
Mutta kun/jos saavutat sen kesäkuntosi, niin mitä sen jälkeen? Oletko tyytyväinen? Huoahdatko vihdoin helpotuksesta ja palaat samaan vanhaan elämäntapaasi – tai vielä ”parempaa”: onko sinun sitten sallittua vaan maata biitsillä bisse kädessä koko kesä ja vihdoinkin rentoutua, kun olet ensin kärsinyt tuon tilan saavuttaaksesi monta kuukautta?
Eikö kuitenkin olisi hauskempaa nauttia myös siitä itse matkanteosta eli liikunnasta ja syömisestä itsessään?
Totuus nimittäin on, että harva meistä ensinnäkään koskaan saavuttaa jotain mystistä ”kesäkuntoa”, vaikka sitä joka vuosi tavoitteleekin. Kenties se johtuu siitä, että asetamme itsellemme liian epärealistisia (median ja somen tarjoamia) tavoitteita ja esikuvia.
Kun niitä ei saavuta, se turhauttaa.
Lisäksi väitän, että monelle pelkkä ulkonäkö itsessään ei välttämättä tuo onnea ja hyvinvointia ja eikö niiden tavoitteleminen ole tärkeämpää kuin täydellisen kropan?
Ja itse asiassa jos saavuttaa sisäisen hyvinvoinnin, niin kas kummaa, se usein heijastuu myös ulkoiseen olemukseen. Ja vaikka siinä vaiheessa ei edelleenkään löytäisi napansa ympäriltä niitä täydellisiä vatsapalikoita tai takalistostaan maailman muhkeinta takapuolta, niin palikat sen sijaan saattavatkin olla kohdallaan korvien välissä ja sieltä saattaakin löytyä yllättävä ajatus: olen hyvä tällaisena.
Siinä vaiheessa ”kesäkunto” löytyy, kun kaivaa kaapista uimahousut tai bikinit, pukee ne päälleen ja pinkaisee pihalle.
Mutta miten planche ja muscle up tähän liittyvät?
Noh, liikuntahan siis kuitenkin on terveellistä, vaikkei sitä tekisi vain ulkonäön takia. Itse asiassa jotta pääsee tuohon juuri kuvaamaani olotilaan ja korvien välistä löytyvään kesäkuntoon, niin siihen sellaiset jutskat kuin planche tai muscle up voivat auttaa.
Ne voivat nimittäin toimia tavoitteina ja haaveina, jotka saavat sinut päivä toisensa jälkeen liikkeelle ja kehittämään itsäsi.
En kuitenkaan väitä, että välttämättä koskaan oppisit tekemään noita liikkeitä.
Siitä ei kuitenkaan tarvitse turhautua, sillä niiden opetteleminen on äärimmäisen hauskaa ja on kymmeniä ellei satoja muita liikkeitä ja progressioita, joita voit siinä matkan varrella oppia ja siten saavuttaa onnistumisen tunteita.
Pointti on edetä askel kerrallaan kohti noita hamassa saavuttamattomassa tulevaisuudessa siintäviä tavoitteita – ja nauttia joka askeleesta!
Ja on kuitenkin kannustavaa tietää, etteivät nuokaan liikkeet ihan mahdottomia ole, vaikkakin haastavia.
Etenkin jos olet nainen.
Fakta nimittäin on se, että naisilla nyt vaan on keskimäärin paljon vähemmän lihasmassaa kropassaan kuin miehillä ja siten myös vähemmän voimaa.
Esimerkiki muscle up onkin todella vaativa kehonpainoliike, joka vaatii paljon voimaa, kehonhallintaa ja tekniikkaa, ja harva nainen pystyy tekemään muscle upia, etenkään tiukalla tekniikalla.
Ei sen oppiminen kuitenkaan mahdotonta ole, ja minä olen siitä elävä todiste!
Planche on sitten jo vähän pahempi pala purtavaksi. Ihan vaan kourallinen tyyppejä Suomessa pystyy tekemään täydellisen planchen, ja Markku on yksi heistä.
Mutta hyvähän Markun on brassailla, sillä hän on pyllistellyt voimistelusalilla liki 20 vuotta ja keikkuu voimistelurenkailla lähes päivittäin. Meillä muilla on ehkä parempaakin tekemistä elämässämme!
Lohdutukseksi: kyllä ihan täältä Suomestakin löytyy yksi elävä esimerkki miehestä, joka rupesi jumppaamaan renkailla 25+ -vuotiaana ja saa nyt tehtyä planchen. Sekään ei ole siis mahdotonta, ja kun tämä kehonpainoharjoittelubuumi tästä vielä vahvistuu, niin veikkaamme, että Suomeen putkahtaa useampiakin uusia aikuisiällä planchen oppineita. Jos nyt ei jalat yhdessä planchen tekeviä, niin ainakin jalat levittäen.
Niin ja sittenhän meillä on ne Dream Ringsit! Niillä liki jokainen meistä voi päästä kokemaan sen ilon, että pystyy tekemään ainakin muscle upin ja aika moni pystyy niillä harjoittelemaan planchenkin kuntoon tai ainakin melkein.
Toki Dream Ringseillä vastuksena on vain 50 % oman kehon painosta, mutta mitä väliä. Tärkeintä on uuden oppiminen, onnistumisen riemu sekä itsensä kehittäminen, ja vaikka kuorma onkin vain sen 50 % eikä koko kehon paino (=puolikehonpainoharjoittelua?), niin kyllä siinä lihaksetkin samalla joutuvat aikamoiseen rääkkiin.
Ja usein myös naurulihakset saavat kyytiä Dream Ringseillä, etenkin ensimmäisellä kokeilukerralla. Kun isot punttisalilla ikänsä ärisseet miehenkorstot keikkuvat hölmön näköisinä DR:illä ja puhkuvat intoa kuin pikkupojat, niin sitä on aika upea katsella.
Tai sitä kun naisetkin vetelevät Dream Ringseillä tuosta noin niitä muskeliuppeja, joiden kuvittelivat olevan itselleen mahdottomia. Dream Ringseillä treenaten minäkin sen MU:n opin, lue siitä enemmän: Muscle up with no muscles – näin Milla oppi palomiespunnerruksen kuukaudessa Dream Ringseillä
Ja luuletteko te, että me olemme koskaan tavoitelleet jotain ”kesäkuntoa” tai ”bikinikuntoa”? Höpsis. Me olemme tällaisia aina ja omasta mielestämme oikein kelvollisia oli vuodenaika mikä hyvänsä!
Joku ehkä toteaa, että ”hyvähän meidän on sanoa”. Mutta pointtimme on, että vaikka esimerkiksi Markku on aikamoisessa kuosissa, niin hän ei ole sitä, koska olisi nimenomaan tavoitellut hyvää ulkonäköä, vaan ihan muista syistä: rakkaudesta (tai pikemminkin hulluudesta) urheiluun sekä suosituskykyyn ja voimaan liittyvistä tavoitteista johtuen.
Markun teräksiset lihakset ovat tulleet vähän niin kuin treenaamisessa kaupan päälle. Hän menee ”temput”, voima ja lajitaidot edellä, ei vatsapalikat.
Minä taas olen aina ollut aikamoinen muodoton ruipelo, mutta leuanveto- ja voimailuharrastuksen myötä olen oppinut olemaan sinut oman kroppani kanssa, ja siitä se olo bikineissäkin on muuttunut kotoisammaksi. Vilahtaapa vatsassa joskus joku hämmentävä häivähdys jostain vatsalihaksistakin (vai onkohan ne sittenkin kylkiluut?).
Meillä on tässä keväällä vielä kolme kurssikertaa ennen kuin Markku siirtyy kisakaudelleen. Edessä on kolme muscle up -tekniikkakurssia (Turku 28.2., Kirkkonummi 11.3., Hki 13.3.) sekä kaksi rengasvoimakurssi I:stä (Turku 28.2., Hki 13.3.). MU-kurssilla opetellaan nimensä mukaisesti muscle upia ja rengasvoimakurssi I:llä monipuolisesti erilaisia renkailla tehtäviä kehonpainoliikkeitä ja sivutaan myös sellaisia vaikeampia temppuja kuin planche.
Kummallakaan kurssilla et kuitenkaan tule mitä luultavimmin oppimaan muscle upia tai planchea. Ja se ei toki ole tarkoituskaan, vaan tavoite on, että opit harjoittelemaan niitä oikein ja antoisalla sekä hauskalla tavalla.
Meiltä voit oppia hauskoja tapoja, miten pikkuhiljaa vahvistaa kroppaasi ja harjoittaa kehonhallintaasi sekä lihaksiasi kohti sitä, että ehkä jonain päivänä voit saavuttaa nuo.
Ja sillähän ei itse asiassa edes ole väliä, vaikket koskaan noita liikkeitä oppisi, sillä pääasiahan on, että niiden harjoitteleminen on hauskaa ja saat onnistumisen elämyksiä, kun askel askeleelta opit uusia juttuja!
Se varsinainen kesäkuntohan nimittäin löytyy jostain ihan muualta – korviesi välistä.