Vasta jos tiedostaa omat ennakkoluulonsa, niin pystyy näkemään myös ympärillään vallitsevia asenteita ja asetelmia. Itse elin nuorena siinä haavekuvitelmassa, että menen jonain päivänä naimisiin pitkän ja tumman miehen kanssa. Miten kävi? Päädyin avioon lyhyen ja vaalean kanssa. Ja olen ikionnellinen.

Miten näin oikein pääsi tapahtumaan?

Suostuin päästämään irti ennakko-odotuksistani ja naurettavista kriteereistäni sekä antamaan vallan vaistoilleni ja tunteilleni.

Valitettavasti ympäröivässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa vallitsevat ihanteet ja normit vaikuttavat väistämättä siihen, miten ajattelemme ja käyttäydymme – vaikkemme haluaisi sitä myöntääkään. Asenteemme juontavat juurensa usein niin syvälle, että kaikkia niihin vaikuttavia tekijöitä on mahdoton eritellä. Kun mukaan soppaan sekoittaa vielä nimenomaan parinvalinnan, niin on selvää, ettei yksiselitteisiä selityksiä löydy.

Kirjoitin alta löytyvän jutun, koska parinvalintaan liittyvät seikat kiinnostavat minua kovasti. Samalla halusin tuoda esille aiheen, joka on äärimmäisen mielenkiintoinen, mutta josta ei hirveästi keskustella. On nimittäin asioita, joita pidetään niin luonnollisina ja itsestäänselvinä, ettei niitä haluta ruveta analysoimaan. Onko se oikein?

Kriittinen itsetutkiskelu on mielestäni todella tärkeää, ja jos kaikki harrastaisivat sitä, niin tämä maailma olisi varmasti vähän parempi paikka. Vaikka haluan kirjoituksellani herättää keskustelua ja ehkä vähän provosoida, niin kirjoitin sen kuitenkin pilke silmäkulmassa. Eihän elämän kuitenkaan pidä olla liian vakavaa, eihän?

Niin ja jutun kuvissahan siis ovat minä ja rakas aviomieheni.  (:

Linkki juttuun: Naiset saavat syrjiä lyhyitä miehiä