Otetaan seuraavanlainen asetelma.

Paljastan, että oma ruokavalioni perustuu aika lailla suklaaseen. Ja tarkennettuna maitosuklaaseen, sillä en juurikaan pidä tummasta suklaasta. Fazerin sininen ja Maraboun maitosuklaa ovat ne perustuotteet, joita kulutan eniten.

Syön suklaata ihan joka päivä. Usein aamupalaksi en vedä muuta kuin kahvia ja muutaman palan suklaata. Lounastakaan en harrasta, vaan napostelen päivän aikana usein lisää suklaata ja jossain vaiheessa, kun siltä tuntuu, syön tai napostelen sitten vähän jotain muutakin. Pääosan tuosta ”muusta” ravinnostani syön iltapainoitteisesti.

Olen siis napostelija + iltasyöppö.

Suklaan lisäksi ruokavaliooni kuuluu viikkotasolla esimerkiksi maitotuotteita, kuten rasvatonta maitoa, maitorahkaa, joskus jogurttia ja raejuustoakin, ruisleipää, sulatejuustoa, hedelmiä, joskus pähkinöitä ja marjoja, karkkia, välillä kalaa (erityisesti savulohta, josta pidän) sekä sekalaisesti sitä ”kunnon” ruokaa, mitä Markku kulloinkin on sattunut valmistamaan (kuten jauhelihakastiketta, karjalanpaistia, kanaa). Lämpimän aterian syön ehkä pari kertaa viikossa. En ole nirso minkään suhteen, mutta lihaa syön/napostelen vain joitain kertoja viikossa, mistä koen ihan hyvää omaatuntoa, sillä liiallinen lihan syöntihän ei ole kovin ekologista.

Ja lopputulos: olen erittäin hyvinvoiva ja hyvässä kunnossa oleva nuori nainen.

Moni voi miettiä, huijaanko, kun nyt kerron ruokailutottumuksistani.

Yleensähän ihmiset vääristävät syömisiään sen suhteen, että kertovat niistä liian positiivisesti.

Ja joku voi nyt väittää, että jos ihan oikeasti syön kuten väitän, niin ehkä en olekaan niin kauhean terve tai hyvinvoiva, vaikka niin sanon.

Mutta mitä kukaan muu on väittämään vastaan, jos itse koen, että olen terve ja voin erittäin hyvin? Muun muassa niin hyvin, että harrastan paljon liikuntaa, olen SM-kakkonen toistoleuanvedossa, kehityn harrastuksissani hyvin, olen harvoin kipeänä, en kärsi mistään oireista ja ennen kaikkea – tunnen ja uskon voivani todella hyvin. Kroppanikaan ei ole hullummassa kunnossa, vaan olen siihen oikein tyytyväinen, vaikken toki missään fitnesskunnossa olekaan, sillä enhän sitä tavoittelekaan.

Rasvaprosenttini on alle 20, mikä ei ole ihan sopusoinnussa sen kanssa, että sitä suklaata kyllä uppoaa enemmän kuin mitä varmaan on hyväksyttävää tunnustaa.

Vaikka itse olen terve ja hyvinvoiva, niin lähtisinkö sitten väittämään, että tämä minun noudattama ruokavalio on terveellinen?

En.

Entä suosittelisinko syömistapojani muille?

En.

Uskon, että oma kroppani nyt vaan on tottunut näihin minun tapoihini, eikä minulla toisaalta ole ollut syytä muuttaa niitä.

Voi toki olla, että vanhemmiten suklaan syöminen alkaa näkyä ja tuntua enemmän, ja en kiellä, ettenkö jossain vaiheessa voisi ruveta syömään erilailla tai ”terveellisemminkin”. Ravinto nyt vaan ei ole tässä vaiheessa ollut vielä minulle niin kovin suuri harrastus.

En juuri koskaan laita ”kunnon” ruokaa, vaikka tykkään kyllä esimerkiksi leipoa. Mutta voihan asia muuttua merkittävästikin tässä vuosien kuluessa, esimerkiksi siinä vaiheessa, kun tulee ajankohtaiseksi pitää huolta jonkun muunkin kuin vain itseni syömisistä. Ja muutenkin uusien juttujen kokeileminen on aina hauskaa, joten saatanpa aloittaa ruokiin liittyvän harrastelun jo aikaisemminkin.

Voisin myös nyt ruveta syömään ”terveellisemmin” ja uskoa, että sen myötä myös voisin paremmin. Ja luultavastihan niin kävisi, mutta olisiko muutos kiinni korvieni välistä vai olisiko se totuus?

Itse olen aikamoinen skeptikko monessa asiassa ja uskon, että plasebo-ilmiö vaikuttaa meihin usein, etenkin kun on kyse niinkin vaikeasti määriteltävästä ja tutkittavasta asiasta kuin hyvinvointi.

Ja vielä: sitäkin voi pohtia, onko tämä ruokavalioni nyt kuitenkaan niin epäterveellinen. On paljon epäterveellisiä asioita, joita en kuitenkaan juuri koskaan syö/syön todella vähän, kuten vaikkapa erilaiset herkut, kuten pulla, keksit, sipsit sekä punainen liha ja makkara.

Joka tapauksessa olen tällä hetkellä osoitus siitä, että jos ei syö liikaa, vaan kulutukseensa nähden sopivasti, niin voi pysyä hoikkana vähän kummallisemmallakin ruokavaliolla. Lisäksi yritän kuitenkin edes vähän vahtia, että söisin monipuolisesti ja että söisin muutakin kuin ihan vaan sitä suklaata, sillä eihän siitä nyt tietenkään kaikkia tarvittavia ravintoaineita saa, vaikka energiaa kylläkin.

Välillä kun sitten syökin yhtenä päivänä ”kunnolla” (tai no lähemmäksi sitä, mitä suositukset sanovat), niin en huomaa oikeastaan mitään eroa omassa olotilassani. Usein tosin on ähky ja sellainen fiilis, että ”huomennapa ei tarvitse sitten syödä mitään koko päivänä – jee, säästyy aikaa!”

Niinä päivinä, kun taas olen vetänyt vaikkapa klo 18 asti pelkällä kahvilla ja suklaalla, niin jossain vaiheessa saattaa tulla vähän paha olo ja tekee mieli jotain muutakin. Siinä vaiheessa sitten syön jotain kunnollista.

Kyllä kroppa kertoo, kun on tarvetta oikeasti syödä ja en ymmärrä sitä, että pitäisi syödä tavan takia joinain tiettyina vuorokaudenaikoina, vaikkei juuri niinä hetkinä sattuisi olemaan nälkä.

Olen toki siitä onnekas, etten kärsi esimerkiksi verensokerin heittelystä. Monesti ihmettelen sitä, kun niin monet ihmiset sanovat, että heidän ”on pakko” syödä muutaman tunnin välein tai he kuukahtavat. Noh, heillä se sitten on niin, mutta itse voin olla syömättä vaikka koko päivän, enkä mitenkään pakotetusti, vaan välillä ei vaan ole yksinkertaisesti nälkä tai sitten unohdan syödä, kun on niin paljon tekemistä.

Jos minut nyt laitettaisiin yhtäkkiä ravitsemussuositusten mukaiselle ”ideaalille” ruokavaliolle, niin veikkaan, että lihoisin. Kroppani nimittäin on tottunut tähän, että syön mitä syön ja melko harvoin ja kalorimääräisesti aika vähänkin välillä. Jos yhtäkkiä minut pistettäisiin puputtamaan ruokaa muutaman tunnin välein ja isoja annoksia, niin varmasti turpoisin, vaikka kalorimäärät laskettaisiin vastaamaan kulutustani. Sen muutoksen myötä olonikin varmasti muuttuisi tukalaksi.

Voi olla, että muuttuisin myös jollain mitta-asteikolla mitattuna terveemmäksi. Rasvaprosenttini on olle 20, mikä on naiselle aika vähän. Voisi hyvinkin olla ”terveempää”, että minusta löytyisi enemmän rasvaa.

En kuitenkaan kiitos halua lihota, sillä viihdyn juuri tällaisena ja koen, että olen juuri tällaisena terve ja juuri sellainen kuin mitä minun kuuluukin olla ja millainen haluan olla.

Miksi sitten kerron tämän kaiken teille?

En tosiaankaan osoittaakseni, että minun ruokavalioni on terveellinen tai jokin oikea tapa elää.

Mutta osoittaakseni pilke silmäkulmassa, että vähän rennomminkin voi ottaa ja että sitä ei kuole, vaikka välillä söisi joinain päivinä vaikka ihan vain pelkkää suklaata.

Olen yksi äärimmäinen osoitus siitä, että olemme kaikki hyvin erilaisia, ja pysymme hengissä ja terveinä hyvinkin erilaisella ”tankkauksella”. Ja vielä parempaa – hyvinvoinnin voi saavuttaa näinkin kummallisella yhtälöllä.

Ja kuka teistä päällepäin uskoisi, että syön näin miten syön? Kuka uskoo ylipäätänsä?

-Milla

Ps. Käy lukaisemassa myös edellinen treenaamiseen liittyvä juttumme: Koukkukäden voima vs. suoran käden voima – ja haba isoksi suoralla kädellä