Eilen sain kokea, miten harmittomaksi tarkoittamani ja hyvänmielisesti pilke silmäkulmassa laitettu kommentti sai aikaan suoranaisen sodan. Koska kyseessä oli facebook-ryhmässä käyty keskustelu, siihen on toki suhtauduttava sen mukaisesti.

Mitä opin? Älä koskaan kommentoi liki tuntemattoman ihmisen kuvaan mitään sellaista, minkä saattaa tulkita monella tapaa. Itse tietää toki, missä mielessä kommenttinsa on laittanut, mutta sitä ei voi hallita, miten muut sen tulkitsevat. Ja halutessaan jokainen voi tulkita sen juuri niin kuin itse haluaa – tai tässä tapauksessa, epäilisin, omien epävarmuuksiensa mukaisesti.

Ei pitäisi olla yllättynyt, mutta olin kuitenkin. Ennen kaikkea siksi, että ihminen, jota pidin todella vahvana ja joka on luonut itsestän todella itsevarmaa ja ammattimaista kuvaa (ja ammattitaitoinen hän varmasti onkin), reagoi tavalla, joka tuo esille vain hänen omaa epävarmuuttaan. Sitä mielestäni nimittäin on se, jos lähtee tieten tahtoen tulkitsemaan jostain asiasta pahoja merkityksiä.

Minulle sen tajuaminen oli vähän kuin että se mielikuva, joka minulla oli ihmisestä, yhtäkkiä poksahti rikki saippuakuplan lailla.

Mutta tämä oli hyvä muistutus siitä, että ihmisiä me kaikki vain olemme iästä, kokemuksesta, ”menestyneisyydestä” tai tulotasosta riippumatta. Ne ovat loppupeleissä aika pinnalle liimattuja asioita, jotka eivät kuitenkaan kerro siitä, millainen ihminen on sisältäpäin.

Tai sitten netissä ihmiset vaan yksinkertaisesti ymmärtävät toisiaan väärin tai ”eivät osaa käyttäytyä”. Toisaalta tuntuu, että netissä joiltain ihmisiltä puuttuu jonkinlainen suodatin ja hienovaraisuus, joka heillä kasvotusten on toisiaan kohtaan… Ja voisihan sen tulkita niinkin, että sen myötä he tulevat samalla paljastaneeksi itsestään enemmän kuin mitä tekisivät ”oikeassa” maailmassa.

Ja lisäksi: jokaisella meistä on toki niitä hyviä ja huonoja päiviä. Huonoina päivinä lienee parempi jättää nettikeskustelut kokonaan välistä. Tai no niin kyllä hyvinäkin, koska tämä ”moka” sai oman hyvän päiväni muuttumaan vähän kitkeräksi.

”Oleta aina, että toisten aikomukset ovat hyvät.” Tämän neuvon luin jostain lehtijutusta eilen illalla. Ja sitä aion pyrkiä itse noudattamaan ja uskoa ja toivoa, että muutkin sitä noudattavat.

Sillä vaikka joku tahtoisikin pahaa toiselle, paras ase puolustautua, on vastata hyvällä. Se vähän kuin vetää maton jalkojen alta.

Sillä lailla aion pyrkiä toimimaan tästä eteenpäin.

Tämän blogin kuvat ei liity mitenkään aiheeseen – paitsi siten, että pahan mielen vallatessa auttoi, kun kaivoin arkistoistani kuvia vuoden 2012 häämatka-safaristamme. Kuvat ovat Tansaniasta Arushan kansallispuistosta.