En koe itseäni kauheaksi himoshoppaajaksi, mutta silti tunnustan: mulla on laittoman monta mekkoa!

Niiden joukkoon kuuluu kuitenkin todella monia vanhoja mekkoja ja hameita, ja ne ovatkin itse asiassa kokoelmani suurimpia aarteita. Ihanimpia ovat mammani ja momini eli äitini ja isoäitini vanhat mekot ja hameet, joista moni on vieläpä äitini mummon eli isoäitini ompelemia. Hän kun oli ompelijatar, ja itse asiassa hänen vanha Singerinsäkin sai tässä kesällä kotinsa meidän olohuoneesta. Vielä kun ”ehtisi” sillä ompelemaankin!

Eli toisin sanoen ompelen myös itse mekkoja ja hameita. Tällä hetkellä tosin minulla on enemmän kankaita kuin niitä valmiita itse tekemiäni vaatteita, mutta jospa sitä tänä talvena ehtisi jopa toteuttaa enemmän kaikkia omia ompelusuunnitelmia… Ja onhan niitä jo tullutkin toteutettua, kuten pari ihan lemppareihini kuuluvaa kellohametta ja häämekkoni, jolla astelin Tuomiokirkon alttarille reilut neljä vuotta sitten ja tanssahtelin sieltä – kirjaimellisesti – Markun kanssa pois.

Lisäksi vaatekaapeistani löytyy myös esimerkiksi tätini vanhoja hameita, erään ystäväni äidin vaatekomeron aarteita sekä vintage-kaupoista ja -kirpputoreilta tehtyjä löydöksiä ja jonkun verran myös ihan uusia mekkoja ja hameita, joiden tyyli kyllä monesti kuitenkin on jotain vanhan ajan henkeen tuulahtavaa. Etenkin 50-luvun kellohameet vetävät minua puoleensa, mutta oikeasti ihan mikä tahansa vuosikymmen käy, jos vaate vaan on ihana, sopii minulle ja saa aikaan hyvän mielen. Myös värit ovat tärkeitä, ja tietysti kankaiden laatu ja tuntuma.

En kuitenkaan läheskään joka päivä tai aina edes joka viikko pukeudu noihin ihaniin aarteisiini, vaan suurimmaksi osaksi ne roikkuvat silmänruokana täällä ympäri makuuhuonettamme. Nyt ajattelin kuitenkin raottaa hiukan huoneemme, vaatekaappieni ja upouuden vaaterekkini ”ovia” ja esitellä joka viikko yhden ihanan hepeneen, niin omaksi ilokseni kuin toivottavasti muidenkin. Ja lisäksi näytän, että voi niitä ihania vaatteita käyttää ihan arkenakin ja elää päivän prinsessana muulloinkin kuin silloin omana hääpäivänä!

Siitä syntyi siis ajatus mekkomaanantaista, ja yritän tehdä postauksen aina joka maanantaiksi, mutta koska elämä ei ole stressaamista varten, niin joskus mekkomaanantai saattaa muuttua tiistaiksi tai jotain muuta vastaavaa, mutta idea on kuitenkin tämä :)

Ensimmäisenä esittelen yhden arvokkaimmista: isoäitini kultaisen silkkimekon, joka on juurikin isoäitini äidin ompelema. Se on minulle hieman liian iso – tai no eihän sitä minulle olekaan tehty, vaan olen liian pieni siihen – mutta siitä huolimatta tunnen itseni jotenkin arvokkaammaksi se päälläni… Kuin kuningattareksi.

Ja jos sellaisen mekon haluaa kantaa arvokkaasti, ei auta kuin eläytyä sellaiseksi. Siis tiara päähän ja eikun ”täyttämään” sitä mekkoa <3

Korut on hankittu Glitteristä ja hanskat Play it again, Sam -vintageliikkeestä Helsingin Kruunuvuoresta.

Ja kuvat on tietysti räpsäissyt Markku, ja minä viimeistelin ne käsittelylläni.

”Pick up your head, Princess, your tiara is falling.”