Ei, oikeasti se ei ole ampiaispesä, vaikka rakas aviomieheni sen sellaiseksi ristikin, vaan liki satavuotias hattu. Ja vaikka blogeissa on hehkutettu kevään alkamista jo varmaan kuukausi, niin nyt kun Helsingin kadut alkavat olla kuivat ja joinain päivinä ei edes palellut hengiltä, vaikka hillui kameran edessä kesämekossa, niin voi ehkä hiljalleen liioittelematta tunnustaa, että kevät alkaa jo ilmoittelemaan tulostaan. Ja sen kunniaksi päälleen voi pukea kesämekon!

Kuvissa olevan kukkamekon ostin viime viikolla Ansa Second Handista ja hatun Hoochie Mamasta – molemmat putiikit sijaitsevat Helsingin Kalliossa. On ihanaa, kun voi ostaa vanhoja, laadukkaita ja yksilöllisiä vaatteita, joilla on historia, ja samalla voi tukea kotimaisia pienyrittäjiä ja kivijalkaputiikkeja.

Mekko on myyjän mielikuvan mukaan Ruotsista, ja hattu 20-luvulta Jenkeistä. Kauppojen omistajat eivät olleet paikalla, mutta ehkä saan vielä heiltä varmistukset näiden vaatteiden alkuperiin. On nimittäin kiva tietää, mistä vanhat vaatteet ovat ”kotoisin”. Mekosta näkee, että se on ommeltu ”itse” eli kyse ei siis ole minkään ketjuliikkeen, vaan luultavasti yksittäisen ompelijan kädenjäljestä. Ja hattu nyt ainakin on historiallinen!

Kuvien laukku sen sijaan on Bulgarian Sofiasta. Sen suhteen tuhlaamani rahat jäivät ulkomaille, mutta kyseessä oli kuitenkin tässäkin tapauksessa yksittäinen pienliike, jossa tuotteet tehtiin itse. Siellä myytiin eri kokoisia sanomalehdistä ja karttapaperista tehtyjä laukkuja, lompakoita, kukkaroita ja ties mitä muuta. Ihan mielettömän hienoja, ja loistava idea, ja toimittajana sekä karttojen ystävänä olin ihan myyty! Tämän ostamani laukun kruunasi vieläpä tuo hihna, joka on tehty mittanauhasta, eikä laukku montaa kymppiä maksanutkaan.

Viime päivinä olen monissa blogeissa taas hihitellyt bloggaajien (minun näkökulmastani) uskomattomille ostoksille. Huomaan, miten erilaisissa (kulutus)maailmoissa minun ikäiseni naiset saattavatkaan elää. Itse maksan mielelläni satasen jostain tällaisesta ihanasta, uniikista ja laadukkaasta mekkoaarteesta, mutta en voisi kuvitellakaan pistäväni monin kerroin suurempaa summaa johonkin nettiverkkokaupasta tilattuun tylsään massa-/merkkituotteeseen vain, koska se on tällä hetkellä jonkun (silmissäni tylsän) trendin mukainen.

Puhumattakaan laukuista! Itseäni huvittaa kauheasti, että joku laittaa tuhansia euroja esimerkiksi betoninharmaaseen neliskulmaiseen pieneen laukkuun (sellaiseen mielestäni rumaan 2 500 euroa maksavaan kapistukseen juuri törmäsin yhdessä blogissa). Toisille sellainen on kai jonkinlainen ”sijoitus” tai statusjuttu, mutta itse en kyllä saisi iloa sellaisesta, plus lisäksi kaikki ne rahat menevät jonkun ulkomaalaisen ison luksusbrändin omistajien kukkaroon.

Jos jonain päivänä rikastun rahallisesti ( = minun silmissäni se tarkoittaa, että tienaan vaikkapa keskiverron verran), niin haluaisin tuhlata ylimääräisiä varojani nykyistä enemmän ostamalla uniikkeja tuotteita pienyrittäjiltä ja ensisijaisesti kotimaisilta sellaisilta.

Mutta nyt mekko- ja laukkufiilistelyt sikseen ja ulos juoksulenkille! Sadetta piisaa tänään, mutta ehkä huomenna taas paistaa aurinko.

Toivon etenkin viikonlopulle hienoa säätä, koska edessä on paljon ulkoilua. Tosin vaikka tulisi mekkokelit, niin loppuviikon vedän vähän toisenlaisissa tunnelmissa, sillä toimin Päijänteen ympäriajon eli kaksipäiväisen endurokilpailun tiedottajana. Luvassa on siis metsässä rämpimistä ja valokuvaamista sekä lumi-muta-vesiseoksessa kaksi päivää likoavien endurokuskien seuraamista ja jututtamista. Huippua olla seuraamassa ja tekemässä töitä sen kilpailun ja lajin näkyvyyden eteen!

Loppuun vielä Simban tarjoamat loppukevennykset:

Kaikki ei aina meidänkään kuvaussessioissa mene ihan putkeen, etenkin jos Simba ja Pumba on mukana fotoissa :D