Tuossa pari viikkoa sitten tuli jututettua Paavo Arhinmäkeä yhden toimittajakoulukurssin yhteydessä. Aihe osui todellakin nappiin minun osaltani, ja tapaamisen tuloksena syntyi alla oleva juttu:

”Harraste- ja huippu-urheilu kulkevat käsi kädessä”

Harrasteurheilun ja huippu-urheilun tukeminen eivät ole ministeri Paavo Arhinmäen mukaan ristiriidassa keskenään.

–          Lähtökohtaisesti on tärkeää, että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus liikkua, kulttuuri- ja urheiluministeri Arhinmäki painottaa.

Opetus- ja kuluttuuriministeriö kohdistaakin liikunnan määrärahoja ruohonjuuritasolle. Urheiluseuroille suunnattuja seuratukia korotetaan tänä vuonna 2,3 miljoonalla eurolla vuoden 2012 budjettiin nähden. OKM:n tavoitteena on pienentää urheiluseurojen harjoitusmaksuja, jotta kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi mahdollisuus osallistua seuratoimintaan.

Arhinmäki kertoo, että nykyisellään peräti kolmannes perheistä kokee, että korkeat kustannukset estävät heidän lapsiaan liikkumasta.

–          Harrastaminen ei saisi olla kiinni sitä, että se maksaa, ministeri pahoittelee.

Toisaalta Arhinmäki pitää myös huippu-urheilun tukemista tärkeänä. Lahjakkaita nousijoita on tuettava urheilijan polun eri vaiheissa, ja urheilija-apurahan avulla tuetaan ammattimaisesti harjoittelevia urheilijoita.

Kaiken kaikkiaan huippu-urheilun kehittäminen on kuitenkin kiinni harrastepuolesta. Arhinmäki tuo esille, että kun kaikki lahjakkuudet saadaan mukaan liikunnan pariin jo nuorina, niin huiput kyllä seuloutuvat harrastajien joukosta esiin.

Mutta mihin huippu-urheilijoita oikeastaan edes tarvitaan?

–          Lapset ja nuoret tarvitsevat esikuvia,  Arhinmäki kiteyttää.

Siinä missä harrastepuoli tarjoilee kansakunnalle huippu-urheilijoita, niin ministerin mukaan huippu-urheilu taas ruokkii lasten ja nuorten motivaatiota ja liikunnallisen elämäntavan muodostumista.

–          Urheilu yhdistää koko kansakuntaa ja antaa ihmisille yhteisiä positiivisia kokemuksia.