Monta vuotta painin sen kysymyksen kanssa: Onko minun ok tehdä mitä huvittaa?

Usein tuntuu, ettei se ole ok… Tuntuu, että on suorastaan velvollisuus esimerkiksi raataa, paiskia paljon töitä, takoa hullun lailla rahaa, saavuttaa erinäisiä asioita ja titteleitä.

Vaikka nykypäivänä kannustetaan siihen, että kannattaa hakeutua esimerkiksi työhön, josta aidosti tykkää, niin kuitenkin samaan aikaan tehdään selväksi, että unelmien työ vaatii usein uhrautumista ja sitä, että paiskii sen eteen tavallistakin enemmän duunia.

Toisin sanoen siinä missä vanha mentaliteetti tuntuu olevan, ettei työstä edes kuulu nauttia vaan sitä nyt vaan on pakko tehdä, niin ihan yhtä lailla unelmatyöstäkin maalaillaan kuvaa, että sitä tehdessä tulee niin ikään kärsiä, nimittäin vähintäänkin sitä trendikästä stressiä, joka tuntuu olevan ahkeran ihmisen mittari.

Ei siis ihme, että itsekin ”ahkerana kympin tyttönä” tunnen välillä ahdistusta siitä, jos teen vain kaikkea kivaa ja mielekästä.

Sanotaan, ettei mitään saa ilmaiseksi.

Mutta se ei ole totta. AIKA on meille kaikille ilmaista.

Toisaalta jos hukkaamme aikamme asioihin, joista emme niin kauheasti nauti tai välitä, alkaa tuntua, että aika valuu hukkaan. Silloin ymmärtää ajan arvon, ja moni alkaakin mitata aikaa rahalla, mikä on mielestäni jotenkin nurinkurista.

Oikeastihan meistä jokainen voi kuitenkin aika vapaasti päättää, mitä ajallaan tekee.

Töissä on tietysti ”pakko” käydä ja tietyssä määrin on tehtävä asioita, joista ei ehkä tykkää, mutta se, uhraako kaiken aikansa joidenkin tiettyjen odotusten ja oravanpyörän toteuttamiselle, on itsestä kiinni.

Mutta siis: Onko ok tehdä mitä huvittaa?

Taloudellisesti ajateltuna kyllä, jos kuitenkin pystyy samalla elättämään itsensä eikä elä muiden tai yhteiskunnan taakkana.

Eettisesti ajateltuna kyllä, jos ei tekemisellään kuitenkaan vahingoita ketään tai mitään tai saa aikaan mitään pahaa.

Ja jos siihen päälle pystyy vieläpä tuomaan edes pientä taloudellista hyötyä jollekulle muulle tai tukemaan jonkun toisen ihmisen tai tahon toimintaa tai toisaalta pystyy tekemisellään tuomaan pienintäkään iloa muille ihmisille, niin eikö silloin ”mitä huvittaa” -tekeminen ole enemmänkin kuin sallittua?

Nuorempana haaveilin monista ”merkityksellisistä” ammateista. Haaveilin, että minusta tulisi lentäjä, tutkija tai lääkäri.

Mutta siinä missä lentäjä on vastuussa ihmisten turvallisuudesta, tutkija etsii vastauksia isoihin elämää koskeviin kysymyksiin tai lääkäri konkreettisesti pelastaa ihmishenkiä, niin itse asiassa ihan tavallinen pieni ihminen voi tehdä ihan yhtä paljon ellei enemmänkin.

Ihan tavalliset kanssaihmiset ovat nimittäin ne, jotka tuovat sisältöä ihmisten arkeen, vastaavat meidän läheisyydenkaipuuseemme tai pelastavat toisen päivän. Tavalliset ihmiset ovat niitä, joiden varaan onnellisuutemme rakentuu.

Vaikka lääkäri kuinka pelastaisi ihmisen kuolemasta johonkin sairauteen, niin hän ei pelasta ihmistä onnettomalta elämältä. Sen tekevät ihan muut ihmiset.

Kuten se kaupan kassa, joka hymyili aurinkoisesti masentuneelle. Se liikunnanohjaaja, joka sai liikunnanvihaajan löytämään itselle oikean lajin. Se puoliso, joka jaksoi kuunnella, kun kumppanilla oli paha mieli. Se ystävä, joka kehui häntä, jonka itsetunto oli vajoamaisillaan maan rakoseen.

Tai se valokuvaaja, jonka kuva piristi päivääsi. Se urheilija, joka inspiroi sinua kokeilemaan uutta treeniliikettä. Se toimittaja, joka kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin. Se fyssariopiskelija, joka jakoi tietotaitoaan kanssasi.

Se hullu yrittäjäkaksikko, joka sai hymyn nousemaan huulillesi ja vahvisti ajatustasi siitä, että omia unelmiaan ja haaveitaan voi ja kannattaa toteuttaa.

Yritän olla enää murehtimatta sitä, onko tämä ok. Antaa muiden tehdä tärkeiltä kuulostavia juttujaan, mutta me jatkamme omaa ”hömppöä” polkuamme.

Me teemme juuri sitä, mitä haluamme, mistä eniten tykkäämme, missä olemme parhaita ja missä meillä on omasta mielestämme eniten annettavaa.

Koska silti epäilen, ettei se ole sosiaalisesti hyväksyttyä (tai siis ainakaan asian ilmaiseminen noin), niin onneksi tälle meidän touhullemme on myös hienolta kalskahtava ja kaikki normit täyttävä nimi: olemme yrittäjiä.

Mutta siis oikeasti teemme juuri sitä mitä huvittaa.

Inspiroivaa & rohkeaa viikonloppua!