Onnellisuus on monista asioista kiinni. Monesti luettelemme sellaisia kuin terveys, perhe ja läheiset, ystävät, koti.

Mutta niitäkin esimerkkejä ja tarinoita on, että joku on löytänyt onnen, vaikka terveys on mennyt, joku läheinen on jättänyt, koti on menetetty.

Joskus pikemminkin tuntuu, että vasta menetykset ja vastoinkäymiset saavat ihmisen havahtumaan siihen, mikä elämässä oikeasti on tärkeintä. Valitettavasti vasta kun jotain otetaan pois, niin sitä ikään kuin herää näkemään sen, mitä oli aikaisemmin. Ja oppiikin olemaan onnellisempi, vaikka asiat periaatteessa ovat huonommin.

Mutta siinä se onkin – jokin kaikkea muuta tärkeämpi on ehkä muuttunut.

Oma suhtautuminen elämään ja asioihin.

Kaikki ei ole meille kaikille mahdollista tai omista valinnoista kiinni. Kukaan ei voi sanoa, että toisen pitäisi pystyä elämään samoin tai asennoitumaan elämään samoin kuin minä tai joku toinen. Eri ihmisten onnea tai toisaalta kärsimystä tai vastoinkäymisiä ei voi eikä pidäkään vertailla tai arvottaa toisiinsa nähden.

Se, mitä voimme miettiä ja tehdä on, mitä itse voisimme ehkä tehdä toisin onnemme eteen. Ja voisiko se tärkein avain siihen löytyä minun itseni sisältä.

Siitä, miten asennoidun elämääni, sen sisältöön, muihin ihmisiin ympärilläni.

Ja voisinko avata silmäni omasta aloitteestani jo tässä ja nyt ilman, että jokin asia pakottaa minut siihen. Sillä vaikka koskettavat esimerkkitarinat ja toisten ihmisten tai omat kokemukset ja kohtalot usein ovat niitä, jotka ravistavat meidät hereille, niin toivoisin, ettei niitä tarinoita kenenkään tarvitsisi oikeasti kokea.