Ehkä muistatkin, että me suuntasimme tänä vuonna vähän erilaisiin juhannuksenviettotunnelmiin, nimittäin Englannin Bovingtoniin Tank Festille. Kirjoitinkin joitain ensitunnelmia siitä jo aiemmin esim. tässä postauksessa: Terveisiä Brit… ää, ajetaanks me oikeeta kaistaa!

Me emme tosiaankaan ole mitään kesäfestarityyppejä, ei ainakaan toistaiseksi, mutta tämä Tank Fest saattaa kyllä muotoutua sellaiseksi jokavuotiseksi festariperinteeksi, niin superhauska reissu ja kokemus se oli!

Vaikka idea sinne lähtemisestä oli alun perin Markun, niin Tank Festilla oli kyllä ihan yhtä paljon annettavaa myös minulle. Jo pelkästään Markun pikkupoikamainen vilpitön ilo olisi toki riittänyt ”palkkioksi” minulle, mutta yllätyksekseni siellä oli niin mieletön vanhanajan fiilis ja paljon nostalgista nähtävää, että viihdyin melkein liiankin hyvin. Ja oli ehdottomasti vaivan arvoista raahata kotoa mukanani kokoelma ihanimpia hameita ja hepeneitäni, sillä ne kruunasivat koko kokemuksen. Ja kamera oli tietysti ihan must, mutta se nyt kulkeutuu mukanani joka tapauksessa kaikkialle.

Saimmekin otettua ihania kuvia koko tuon kaksi päivää ja itse asiassa palasimme Bovingtonin tankkimuseoon vielä takaisin viikkoa myöhemmin, mutta siitä lisää joskus omassa postauksessaan :)

Tank Festissä kyse on siis jokavuotisesta kaksipäiväisestä tapahtumasta, joka pidetään Englannin etelärannikolla sijaitsevassa Bovingtonissa. Bovington on sellainen pieni maaseutukylä, missä ei sijaitse juuri muuta kuin – tankkeja! Siellä on panssarivaunumuseo, Tank Museum, sekä iso armeijan keskus, Armour Center, missä niin ikään muun muassa koulutetaan panssaritorjuntaväkeä ja harjotellaan kai niillä tankeilla ajamista yms.

Mitä siellä tankkifestareilla sitten oli? No niitä tankkeja ja paljon!

Festarialue koostui isosta ”display-areenasta”, joka siis oli sellainen suuri hiekka-/nurmikenttä, jolla oli festaripäivien aikana paljon ohjelmaa, kuten erilaisia ”esityksiä” ja esimerkiksi yleisölle järjestettäviä panssarivaunuajeluita.

Esitykset olivat käytännössä sellaisia juonnettuja ajoneuvojen esittelyitä: oli esimerkiksi historiallisten vaunujen esittely, jolloin areenalle ajoi liuta toisen maailmansodan aikaisia tankkeja ja juontaja kertoi niiden historiasta ja toiminnasta tai sitten esiteltiin nykyaikaisempia vaunuja, kuten brittien tämänhetkistä kalustoa.

Areenan ympärillä oli sitten esimerkiksi sellainen alue, minne oli pystytetty kaikenlaisia armeijahenkisiä ”kulisseja” tai miten sen nyt selittäisi… No mutta oli ihmisiä, jotka olivat pukeutuneet erilaisiin eri aikakausien ja maiden armeijavaatteisiin ja varustuksiin ja heidän kauttaan pääsi ikään kuin hyppäämään ihan konkreettisesti heidän edustamaansa aikaan ja paikkaan. Vähän kuin roolipeliä siis.

Oma alueensa oli sitten erilaisille aiheeseen sopiville kojuille, missä myytiin esimerkiksi pienoismalleja, armeijavaatteita ja muuta armeijahenkistä tavaraa, kauko-ohjattavia tankkeja, tauluja ja postereita, vintage-henkistä krääsää ja niin edelleen.

Erilaiset kahvila-, ruoka- ja herkkukojut keskittyivät niin ikään omalle alueelleen, ja sillä ruoka-alueella oli myös teltta, missä soitettiin vanhan ajan henkistä musiikkia esimerkiksi 50-luvulta. Soi Johnny Cashiä, Elvistä ja oli Marilyn Monroe -esitys. Siis voisiko olla mitään ihanampaa!

Taustalla jytisivät showareenan esitykset ja panssarivaunujen tykkien laukaisut (eivät toki oikeat sellaiset, vaan showmielessä toteutetut) ja välillä kuulosti kuin taivas repeytyisi ja ihmisten katseet kääntyivät taivaalle, kun hävittäjä tai helikopteri kaarsi paikalle esittäytymään.

En ikinä olisi uskonut, että tuosta koko menosta ei edes joutunut pulittamaan kuin 70 puntaa kahdelta henkilöltä koko viikonlopulta, ja samainen pääsylippu toimii lisäksi vuoden verran sisäänpääsylippuna Bovingtonin ympärivuotiseen tankkimuseoon. Toki hupi ei ollut halpaa siinä mielessä, että me saavuimme paikalle Suomesta asti (ja saman reissun yhteydessä upotimme laittoman ison summan pin up -kuvaukseen, mutta ei sekoiteta sitä nyt kuitenkaan mukaan tähän, hi hi :) )

Showareenan panssarishowt pyörivät molempinä festaripäivinä aamusta iltaan eli koko aikavälin klo 10-17, ja molempina päivinä olivat samat esitykset, joten sitä saattoi jakaa esitysten katselun kahdelle päivälle ja väleissä kierrellä sitten mielensä mukaan läpi kaikkea muuta festarialueella olevaa.

Niin ja kaiken tuon edellä mainitun lisäksi Tank Festillä oli toki pääsy sinne panssarivaunumuseoon, missä on maailman suurin ja ainutlaatuisin kokoelma panssarivaunuja ja muun muassa sellaisia vaunuyksilöitä, joita ei ole kuin jokunen kappale koko maailmassa jäljellä – tai joissain tapauksissa vain yksi ja ainoa.

Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi saksalaisten toisen maailmansodan Tiger Tank, jota on maailmassa jäljellä tasan yksi toimiva alkuperäinen yksilö ja se löytyy tietenkin tuolta Bovingtonista. Tiger olikin koko festarin varsinainen kuningatar, jota jokainen kävi vuorollaan ihastelemassa ja kuvauttamassa itsensä sen rinnalla, ja innosta puhisten ja huokaillen ihmiset seurasivat, kun se rullasi estradille näytille.

Kuten arvata saattaa, nämä festarit olivat aika miesvaltaiset, mutta kyllä mukana näkyi paljon naisseuralaisia. Suuri osa kävijöistä oli varmasti World of Tanksin eli WoT:in pelaajia, kuten Markkukin. Se on sellainen tankkipeli, jossa taistellaan panssarivaunuilla toisia vastaan. Vaikken ole mikään taistelupelien ystävä, niin se peli on oikeastaan aika söötti ja viaton, kun periaatteessa ihmisiäkään ei kuole, vaan ne on tankit, jotka siinä toisiaan vastaan mittelevät erilaisissa miljöissä.

WoT:in (lyhenne World of Tanksista) äänimaailma paukkeineen ja tankkien ”murinoineen” onkin meillä kotona aika tuttu taustameteli, samoin muutama kyseisestä pelistä vloggaava heppu ”vierailevat” usein kellon ympäri makuuhuoneessamme, ja siinä kun teen töitä koneellani niin kuuntelen samalla toisella korvalla heidän höpinöitään.

Tuolla Bovingtonissa pääsimmekin tapaamaan muun muassa Quickybabya, joka on yksi tällainen suosittu vloggari. Oli aika hämmentävää: vähän kuin tapaisi jonkun, jonka jo tuntee. Fiilis oli toki kyllä aika yksipuolinen.

Mutta kaiken kaikkiaan tuolla tankkifestareilla porhalsi ja henkäili iso joukko ”isoja pikkupoikia”, toisin sanoen kaiken ikäisiä miehiä, jotka silmät säihkyen ihmettelivät tankkien menoa, kävivät niitä hiplailemassa, siemaisivat välissä oluen tai pari ja jatkoivat samaan malliin. Aika herttaista menoa siis!

Niin ja sään puolesta Tank Festillä sai tietysti nauttia sitä perinteisintä englantilaista: välillä paistoi aurinko, hetken päästä satoi kaatamalla. Onneksi osasimme varustautua hyvin, eli sadeviitat olivat ihan must. Ja jotenkin sade ei edes haitannut, sillä ne olivat vain kuurottaisia, ja lisäksi ilmapiiri oli jotenkin tosi myönteinen – jos ilmasto on, mitä on, niin turhahan sitä on murehtia ja mankua, vaan parempi antaa ajoittaisten ”showerien” olla häiritsemättä tai enintäänkin suhtautua niihin pilke silmäkulmassa :)

Ennen varsinaista Tank Fest -kuvapläjäystä mainittakoon vielä, että tässä kun nyt olen hehkuttanut tankkifestaria, joka siis on pohjimmiltaan sota-aiheinen festari, niin pakko vielä loppuun todeta, että oikeasti kyllä vihaan sotaa ja sotimista koko sydämeni pohjalta. Jos saisin valita, pyyhkäisisin koko sotaisan historian pois tai vähintäänkin lopetuttaisin kaiken sotimisen nyt ja tästä päivästä eteenpäin, mutta kumpikaan ei toki ole mahdollista, vaikka toivoa saakin. Mutta tässä kun hehkutan tankkifestarin ihanuutta ja nostalgisuutta, niin en tee sitä sotaisaa historiaa ihannoiden, mutta sen hyväksyen ja sitä ymmärtäen.

Sillä onhan niin, että historia ja sen kamaluudet on kuitenkin hyvä tuntea ja arvostaa niitä ja etenkin kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat joutuneet uhraamaan omaa elinaikaansa, läheisiään tai oman henkensä sotimisen tähden. Itse ajattelen, että tällaiset hyvänmieliset tankkifestarit ovat parhaimmillaan kunnioitus heitä kaikkia kohtaan.

Maailma ei ole unohtanut heitä.

Tässä on nyt ensimmäinen pidempi kuvasarjani tuolta Tank Festiltä 25.-26.6.2016. Kuten tämän blogin otsikostakin voi arvata, tämä ei jää ainoaksi tankkipostaukseksi, joten lisää on luvassa myöhemmin. Mutta nyt nautihan näistä!

Mitäs tykkäsit kuvista?

Suosittelen tosiaankin Tank Festissä vierailemista jokaiselle, noh, tietysti tankeista tykkäävälle, mutta myös jokaiselle vanhan ajan nostalgiahengestä pitävälle. Ja etenkin pariskunnille: mies on tyytyväinen ja kyllä ainakin minä viihdyin noissa fiiliksissä ja olin ikionnellinen etenkin, kun pääsin napsimaan tällaisia kuvia!

Ja loppuun vielä, että ihanaa heinäkuuta itse kullekin, niin niille, jotka ovat töissä kuin lomailijoillekin. Itse multitaskaan tässäkin asiassa ja olen parhaillaan mökillä ja pidän pihatoimistoa, niin voin samalla tehdä hommia ja nauttia kesästä. Markku väsäilee isäni kanssa halkotelinettä sun muuta.

Mikään ei voisi siis olla täydellisempää :)

Ps. Tiesitkö, että järjestämme liikuntakursseja, kuten rengasvoima- ja kehonpainoharjoittelukursseja – kurkkaa lisätietoa ja ilmoittaudu mukaan täällä. Tarjoamme myös kursseja ryhmille ja yrityksille (tiedustelut: milla(at)voimavahtila.fi)

Voimaputiikistamme voit ostaa mm. puisia suomalaisia voimistelurenkaita sekä Dream Ringsejä. Treenivinkkisivultamme taas voit poimia vinkkejä ja inspiraatiota liikkumiseen!

Niin ja muistahan seurata meitä facessa ja Instagramissa :)

t. Milla & Markku