Viime maanantain jutussani Tiedätkö, mitä tein viime juhannuksena? muistelin viime juhannuksen tienoon päähänpistoani: hurautin 80 kilometrin Karhunkierroksen jalan 22 tunnissa. Ikuistin haasteeni Markun avustuksella videolle. Alla olevan kolmen kymmenminuuttisen klipin avulla sinäkin voit kipittää kanssani viime vuoden fiilikset uudestaan – ja ihailla ohivilahtavia ihania Oulangan kansallispuiston maisemia:
Karhunkierros-haasteeni eri vaiheista Yle Tieteelle kirjoittamani nettiartikkelit löytyvät seuraavien linkkien takaa:
80 km 24 tunnissa – ensimmäinen kolmannes
80 km 24 tunnissa – toinen kolmannes
Ohi on – 80 km 22 tunnissa
Äärirajoille järki kädessä
Kuten viimeisen artikkelin alussa toteankin, niin taitoin siis 80 kilometriä jalan 22 tunnissa hitaasti, mutta varmasti. Viimevuotinen ihmiskokeeni sai minut miettimään, miten pitkän matkan perusterve normaali ihminen todellisuudessa kykenisi pakon edessä kulkemaan, jos vetäisi itsensä aivan äärimmilleen. Jos nimittäin haluaa, niin henkisesti sitä pystyy venyttämään itseään vaikka millaisiin suorituksiin, vaikka kroppa jo huuhtaisikin hoosiannaa.
Vaikka ajatukseni olikin viedä itseni viime vuonna äärirajoille, niin todellisuudessa en kuitenkaan niin tehnyt sanojen varsinaisessa merkityksessä. Tai sanotaan niin, että en olisi edes ollut valmis menemään järjettömyyksiin tuossa ihmiskokeessani; jos joku paikka kropassani olisi oikeasti rasittunut todella pahasti haasteeni aikana, niin mielestäni pelkän jääräpäisyyden takia loppuun asti jatkaminen ei olisi missään nimessä ollut järkevää.
Itsensä ylittäminen ja voittaminen on toki aina hienoa, mutta siihen kuuluu myös se, että osaa kuunnella omaa kehoaan ja pysyä terveellisyyden puolelle. Itsensä voittamista saattaa myös nimittäin olla se, että osaa joskus myös antaa periksi, mikäli se on oman hyvinvoinnin kannalta ja pitkällä tähtäimellä ajateltuna järkevää. Vahvin ei ole aina se, joka painaa loppuun asti jalat veressä, vaan se, joka uskaltaa myöntää, ettei ole vielä valmis johonkin – tai että tätä minun ei ehkä tarvitse edes koskaan tehdä.
Olen itse todella iloinen, että oma haasteeni kuitenkin onnistui. Pääsin juuri sopivalla tavalla laittamaan kestävyyteni koetukselle ja tein jotain siistiä, mutten silti liian älytöntä.
Kannustan kaikkia muitakin samaan, sillä on todella hieno fiilis tehdä jotain noinkin pähkähullua ja onnistua siinä. On myös ihan oma juttunsa tuntea itsensö todella väsyneeksi… siis TOSI väsyneeksi. Toisaalta kun pääsin maaliin, ja takanani oli 80 kilometriä ja liki 30 tuntia valveillaoloa, en suinkaan retkahtanut puolikuolleena maahan, vaan olin intoa ja riemua täynnä ”voitostani”. Ja jos olisin oikeasti vetänyt itseni aivan loppuun asti, niin kuohuviini ja suklaa tuskin olisivat olleet ensimmäisinä mielessäni :D
Tänä vuonna en ajatellut sentään lähteä rikkomaan viimevuotista tulostani, vaikka Kuusamossa Karhunkierroksen kupeessa parhaillaankin juhannusviikkoa viettelen. Tällä kertaa tyydyn tekemään Markun kanssa vain pieniä päivävaelluksia upean luonnon siimekseen sekä nautiskelemaan kanssa mökkeilystä, saunomisesta ja grillaamisesta pienen niememme kärjessä järven rannalla.
Niin ja tietysti treenailemme juhannuksenakin kehonpainoharjotteita, voimistelurenkaita ja leuanvetotankoa hyödyntäen. Tässä pieni treenivideo viime tiistain ihanasta kesätreenistämme tihkusateen, tuulen ja + 5 asteen lomaparatiisistamme (onneksi nyt viikonloppua kohden on jo vähän lämmennyt):
Torstaina kävimme kävelemässä Riisitunturin kansallispuistossa 10,7 kilometrin mittaisen Riisin rääpäsy -reitin, jonka olemme taittaneet kerran aikaisemminkin. Näimme muun muassa pöllön, joka pällisteli meitä kuin luontodokumenttia (ja luultavasti niin teki aika moni muukin pöllö tai otus, jotka meidät bongasivat reitin varrella, mutta me emme niitä). Lisäksi astelimme samaa polkua metsien kuninkaan kanssa!
Itse nallea meillä ei varmaankaan olisi ollut toivoakaan nähdä, sillä koko reitin pidimme sellaista meteliä, että sen kuuli varmaan jokainen otus kymmenien kilometrien säteellä Riisitunturista. Vajaan parin viikon lomailu alkaa nimittäin nyt näkyä ja tuntua, sillä meillä on Markun kanssa molemmilla nyt taas kauhea innostus ja inspraatio päällä ja koko vaelluksen ajan vaan puhua pälätimme uusista suunnitelmistamme ja tulevaisuudenvisioistamme – ja bisneksistä. Mutta ne jääkööt vielä salaisuudeksi :)
Lisää kesä-, luonto- ja liikuntakuvia tulossa pian! Yritän jatkossa päivitellä nettisivujamme entistä useammin ja vähän uudistaakin niitä.
Nyt ihanaa ja vahvaa jussia, toivottaa leuanvetotypy & rengasmies voimapihviensä äärestä!
