Olen tässä viimeisen viikon aikana taas kamppaillut välillä pahan mielen ja arvottomuuden tunteen kanssa. Tuntuu nimittäin siltä, että tekemäni työ ja siihen uhraamani osaaminen, vaiva ja intohimo eivät ole minkään arvoisia – siis rahallisesti.

On aika kuluttavaa jatkuvasti tasapainoilla sen dilemman kanssa, että mihin hintaan myy työtään ja osaamistaan. Ja kun kyse ei edes ole vain niistä, vaan myös oman intohimon myymisestä, sillä itse ainakin teen aina työni täysillä ja laitan itseni 100-prosenttisesti likoon.

Miten siis suhtautua, kun ihmiset eivät ole valmiita maksamaan tekemästäni työstä kohtuullisesti?

On väärin niin itseäni kuin kollegoitani kohtaan tehdä liian halvalla – mutta jos en ota keikkoja, niin aina löytyy joku, joka tekee halvemmalla ja saa työn.

En halua toki hinnoitella liian kalliistikaan – mutta siitä ei kyllä tällä hetkellä ja tässä työtilanteessa olekaan pelkoa.

Not rich as a princess…

Tiedän, että olen hyvä siinä, mitä teen, ja CV:ni on upea ja saan paljon kehuja ja kiitosta – mutta vaikka ne lämmittävätkin mieltä, niin ne eivät ravitse ruumista tai maksa vuokraa.

Noh, tässä turhautumisen ja arvottomuuden tunteissa uiskennellessa törmäsin kuitenkin onneksi tähän lausahdukseen:

”Some people are so poor, all they have is money.”

…but still a princess of my own life!

Samaan aikaan tosin tunnen myös myötätuntoa niitä kohtaan, jotka vain ja ainoastaan tavoittelevat rahassa mitattavissa olevaa menestystä… Onko se loppujen lopuksi minkään arvoista, jos samalla joutuu luopumaan esimerkiksi intohimoistaan tai uhraamaan aikaansa sellaiseen, josta ei nauti 100-prosenttisen täysillä?

Me kaikki kuitenkin teemme loppujen lopuksi omat valintamme. Itse toivon ja jaksan uskoa siihen, että pystyn elämään tekemällä sitä, mikä on intohimoni. Itse asiassa uskon, että loppupeleissä sitä nimittäin menestyy parhaiten, jos uskaltaa tehdä juuri sitä, mistä eniten nauttii ja missä on paras.

Näissä ajatuksissa: voimalla kohti uutta viikkoa ja työprojekteja!

Ps. Kuvassa päälläni on muuten isoäitini vanha mekko, joka on hänen äitinsä eli minun isoisoäitini eli äitini isoäidin tekemä :)