Jokainenhan nyt haluaa olla valokuvaaja, eikö? Ja sehän on vielä helppoa kuin mikä – sen kun ostaa jonkunnäköisen kameran ja räpsii menemään! Kaikkein helpointa on vieläpä ryhtyä hääkuvaajaksi ja lupautua vaikka ensalkuun ikuistamaan tuttujen ja tutun tuttujen juhlia. Siitä voi sitten siirtyä kuvaamaan tuntemattomienkin häitä ja alkaa laskuttaa isojakin summia. Ihan kakkupala, vai mitä?

No ei kyllä kuitenkaan. Valokuvaus on siitä jännä ammatti, että moni kuvittelee, ettei sitä tarvitse millään lailla opiskella ja kuka tahansa voi ryhtyä ”valokuvaajaksi”. Toiseksi koska kuvaaminen on nykypäivänä nykykameroilla tehty todella helpoksi ihan amatööreillekin, niin ihmisten on helppo yliarvioida itsensä.

Valitettavasti sellaisten yliarviointien takia moni saattaa joutua suuresti pettymään, kun saa omien häidensä valokuvat käteensä.

Miksi ne eivät näytäkään siltä kuin hääparin Pinterestissä ennakkoon ihailemat otokset?

Jaa-a. Olisiko siksi, ettei se valokuvaaminen sittenkään ole ihan niin helppoa?

Valokuvaajaksi voi kyllä opiskella omatoimisesti, eikä varsinaista tutkintoa välttämättä tarvita, sillä ”todistuksena” taidoista toimii oma valokuvausportfolio.

Sen portfolion taakse kätkeytyy hyvillä kuvaajilla kuitenkin vuosikausien itseopiskelu ja kokemus.

Itselläni oli reilut neljä vuotta sitten aikamoinen operaatio löytää omiin häihini kuvaaja, johon voisin 100-prosenttisesti luottaa ja jonka kädenjälki miellyttäisi itseäni. Olin valmis maksamaan siitä, että saisin varmuudella hyvät ja mieleiseni kuvat, sillä oma hääpäivä on kuitenkin vain kerran, eikä jälkikäteen voivottelu sitten enää auta mitään, kun sormukset ovat jo sormissa ja juhlat on jo juhlittu.

Mutta moni ei tajua, että niitä mieleisiään kuvia ja sitä luotettavuutta ei saa ilmaiseksi.

Omalla kohdallani kävi kyllä niinkin hullusti, että nyt tekisi mieli erota ja mennä uudestaan naimisiin, jotta saisin ensinnäkin viettää ihanan hääpäiväni uudestaan – ja jotta saisin uudestaan nauttia hääkuvaajamme otoksista! Hi hi, mitähän sukulaiset ja tuttavat siitä tykkäisivät, kun saisivat yhtäkkiä kutsun uusintahäihin? ;)

Meillä oli nimittäin aivan helmi kuvaaja, jonka työskentelyä oli ilo seurata ja joka jaksoi juosta perässämme koko hektisen hääpäivämme ja ikuistaa kaiken toiveidemme mukaan.

Ylpeänä voinkin nyt todeta, että olen muutaman viikon kuluttua menossa 22.5. hääkuvaajamme (V-P Kangas) pitämälle hääkuvauskurssille: Hääkuvauksen salat julki

Voin suositella kurssia ehdottomasti myös muille aiheesta kiinnostuneille. Kurssilla saattaa olla vielä jokunen paikka vapaana, ja koodilla voimavahtila15 saat 15 % alennusta workshopin hinnasta.

Mielestäni on hienoa itse voida tukea valokuvaajia, jotka todella osaavat hommansa. Valokuvaaminen kun ei ole nykypäivänä mikään ihan helppo ammatti – ei, vaikka olisikin kuinka taitava kuvaaja. Kun sen vielä yhdistää siihen, ettei pienyrittämistäkään ole tehty mitenkään erityisen varmaksi valinnaksi täällä Suomessa, niin iso kummarrus kaikille, jotka siihen hommaan ylipäätänsä lähtevät.

Jos itse joskus saan bisnekseni pyörimään siten, että rahaa jää ylimääräiseen, niin sijoitan sen ehdottomasti siihen, että tuen pienyrittäjiä. Ja sehän onnistuu niinkin helposti kuin käyttämällä heidän palveluitaan.

Tuetaan toisiamme ja opitaan toinen toisiltamme, eiks je!