*EI sisällä mainoslinkkejä :)
Olin torstaina viisaudenhampaan leikkauksessa.
Yksi yläviisuri minulta olikin jo poistettu aikaisemmin, ja se sujui silloin oikein helposti ja suorastaan mukavasti. Valitettavasti en voi sanoa samaa eilisestä.
Eilen leikattiin oikea alaviisuri, joka ei ollut kuin vasta pikkuisen puhjennut (ja silti se jo tulehtui talvella). Se piti leikata siis sieltä aika syvältä ulos, ja vaikka röntgenkuvissa näytti siltä, että hampaan saisi poistettua ihan helposti, niin jotenkin mutkalla se siellä kuitenkin oli. Lääkäri joutui hiomaan viereistäkin hammasta, ja itse viisuri hajosi kesken operaation, eikä tuntunut kovin kivalta, kun sitä sieltä kaiveltiin. Sattui ja olin kyllä vähän paniikissakin.
En halua lietsoa mitään viisaudenhampaanpoistopelkoa kenellekään, mutten toisaalta pidä hyvänä sitäkään, että tällaisia juttuja yritetään liikaa vähätellä ja hoetaan etukäteen kymmeneen kertaan, että ”ei se satu” ja ”ei se ole mikään iso juttu”. Minuakin lääkäri ”huijasi” ja sanoi, että puudutus on se ikävin vaihe ja niin edespäin, mutta toisin kävi. Olisi ollut ihan hyvä varautua jo alunperin vähän pahempaan. Vaikka suhteellista toki kaikki, eikä viisaudenhammasleikkaus toki ole mikään kauhean vakava juttu, mutta noin hammaslääkärikäyntitasolla tämä oli kyllä inhottavinta koskaan!
Ja kaikkein harmillisin iski itse asiassa vasta illalla kotona, kun puudutus hävisi ja hymy alkoi hyytyä sitä mukaan kun särky yltyi.
Eilen ei kyllä hymyilyttänyt ja tänään vaikka hymyilyttääkin, niin suu ei vaan aukea!
Mutta hengissä ollaan ja nyt jo helpottaa! Täytyy toki ottaa rauhallisesti nyt vielä ainakin tämä lauantai, sillä aikamoinen reikähän siellä suussa on ja se vuotaa edelleen pahasti.
Torstaina vedin ruuaksi pelkkää sienikeittoa ja velliä, ja perjantaina söin sentään jo jotain kiinteääkin, mutta pehmeidenkin asioiden pureskelu tuntuu pahalta ja pelkään, että vuotava leikkaushaava aukeaa oikein kunnolla. Onneksi meillä on sentään sellaista ihanaa Milkan Noisette-suklaata, joka oikein sulaa suussa, niin sitä pystyn mussuttamaan. Ilman suklaatahan sitä ei pysyisi hengissä ja tällaisista jutuista selviäisi! :D
Perjantain vietinkin sitten aika rauhallisesti ja paljon koneen ääressä istuskellen. Shoppailin muun muassa autoja (en siis ostanut kuitenkaan yhtäkään!), ostin pari kanihäkkiä (kyllä, vaikka meillä on vain yksi pupu) ja lisäksi pistin rahaa palamaan ihaniin vintage-henkisiin vaatteisiin. Kaiken tämän tein kylläkin veren maku suussa ja siis ihan kirjaimellisesti, kiitos tuon suussa vuotavan leikkaushaavan! Noh, eipä se onneksi niitä kaikkia tekemiäni löytöjä ja ostoksia yhtään laimenna.
Isoäitini äidin ompelema vanha mekko – aitoa vintagea siis.
En ole itse asiassa mikään himoshoppaaja puhumattakaan siitä, että seuraisin kauheasti muotia tai himoitsisin jotain merkkituotteita. En, mutta vintagehenkiset vaatteet ovat kyllä intohimoni, vaikken niitäkään mitenkään älyttömästi shoppaa, koska säästäminen on mielestäni ”girls best friend”. Mutta kun säästää ja ostaa harkiten, niin välillä onkin sitten varaa pistää myös rahaa palamaan ja sitä paremmalta satunnainen ostaminen tuntuu, kun sen on tehnyt harkiten ja odottanut sitä pitkään.
Lisäksi olen siitä vähän ”outo”, että rakastan myös vanhoja vaatteita ja kävelen muun muassa monissa äitini, isoäitini ja tätini vanhoissa vaatteissa. Ai miten toivonkin, että he olisivat säästäneet vieläkin enemmän vanhoja vaatteitaan! Äitini vanhat kellohameet ja äitini isoäidin ompelemat mekot ja muut vaatteet ovat ehdottomia lemppareitani. Äitini isoäiti oli ompelija, ja muun muassa tuo yllä olevissa kuvissa oleva raidallinen villamekko on hänen käsialaansa. Se on aivan tajuttoman ihana ja mukava! Tässä alla olevassa kuvassa näkyy lisäksi paremmin myös hänen ompelemansa takki:
Lisäksi teen jonkun verran myös kirppariostoksia tai no ehkä kerran vuodessa ja pääasiassa ulkomailla reissatessani. Muutenkin shoppailtua tulee ennen kaikkea silloin, kun olen matkoilla, koska ulkomaanreissuilta vaan on jotenkin niin paljon kivempi ostella jotain, sillä samalla vaatteeseen jää elämään muisto kyseisestä matkasta. Lisäksi netin syövereistä toki tulee etsiskeltyä kaikenlaista jo ihan inspiraationkin lähteeksi…
Niin ikään äidin isoäidin tekele… Hanskat ostin vuosia sitten Play It Again Sam -vintagemyymälästä Helsingistä.
Tässä taas kiinasta jollain 15 eurolla tilattu nettilöydöstakki! Käsienlämmitin on kirppikseltä, kruunu äidin ostos Glitteristä.
Tämä hame- + jakkupuku on vintagekirppislöydös viime kesältä. Olisinkos maksanut siitä jonkun 30 euroa – todellakin kannatti! Ja lisäksi asun minulle myyneet rouvat olivat aivan ihastuksissaan, kun pukivat minut siihen ja näkivät sen ylläni :)
Ja välillä sitä täytyy toki suoda itselleen mahdollisuus ostaa myös jotain uutta netistä!
Koko talven olen pohtinut seuraavaa uimapukutilaustani, jonka nyt vihdoin tein. Reilut pari vuotta sitten nimittäin löysin netistä Esther Williamsin uima-asut. Aivan ihanan näköiset klassiset 50-luvun tyyliset bikinit sekä kokouimapuvut saivat minut ihan hulluksi ja onnekseni Markku oli juuri silloin menossa maajoukkueleirille jenkkeihin, joten tilasin uima-asut hänen majoituspaikkaan. Siten vältyin kaikilta veroilta ja tullimaksuilta, joita jenkkilästä tilatessa joutuu hoitamaan ja maksamaan vielä ostosumman päälle.
Tilasin silloin nämä – keltaruudulliset bikinit ja vaaleanpunaisen kirsikkakuvioisen kokouimapuvun:
Sekä nuo bikinit että kokouimapuku ovat ihan tajuttoman ihanat! Ne saavat jopa tällaisen kaltaiseni lättänän näyttämään naiselliselta (tai ainakin tuntemaan itseni sellaiseksi) ja ovat mukavat ja koko 8 istui minulle täydellisesti.
Nyt olen siis koko tämän vuoden suunnitellut uusien ostamista, vaikka vanhat toki ovat yhä loistokunnossa, mutta kaipaan lisää vaihtoehtoja niiden rinnalle. Eihän noin ihania uikkareita vaan voi olla liikaa :)
Värien päättäminen ei vaan sitten olekaan niin helppo juttu, huh! Lopulta kuitenkin päädyin siihen, etten lähde tilaamaan uima-asuja jenkeistä, sillä kaikkine postikuluineen ja veroineen niiden hinnasta tulee aika mittava, ja Markkukaan ei ole lähiaikoina lähdössä sinne suuntaan matkalle noutamaan niitä minulle.
Onneksi yksi ihana eurooppalainen kauppa, TopVintage, jälleenmyy noita Esther Williamsin uikkareita. Sieltä tilaaminen samalla helpotti hieman värinvalitsemiskriisiänikin, sillä heidän valikoimansa on rajoitetumpi.
Lopulta päädyin tilaamaan kirkkaanpunaisen kokouimapuvun ja tummanvihreät bikinit. Ne ovat molemmat niin ihanat ja väreiltään sitä klassisinta mahdollista 50-lukua!
Niiden kaveriksi mukaan tarttui muun muassa limenvihreä tyllihame (ennestään minulla on valkoinen + kuohuviininvärinen), parit cat eye -malliset aurinkolasit, yhdet korvikset, parit sukkahousut ja itse asiassa vähän muutakin…
En nyt paljasta kaikkea, vaan saatte sitten bongailla niitä tulevista valokuvistani. Etenkin yksi hame, jonka ”sorruin” tilaamaan, on ihan tajuttoman ihana prinsessahame – niin ihana, että varmaan pää sulaa ihan hattaraksi, kun sen saan! Ei yhtään hullumpi ajatus tämän jomottavan hampaan (tai siis hampaattoman kuopan) kanssa.
Ja kannattaa muuten tsekata tuo TopVintagen valikoima, jos nimittäin on hurahtanut vintage-tyylisiin vaatteisiin ja haluaa päästä rahoistaan eroon ;) Muutenkin kaupan meininki on ihan mahtava, ja erityisesti tykkään tuotekuvausten viereen tulevista teksteistä, kuten ”you know you want it”, ”because you’re worth it” ja your husband called, it’s okay!”. Erityisesti tykkään tuosta viimeisimmästä! (ja Markku varmasti myös, hi hi)
Ennestään vaatekaapistani löytyy muun muassa tällainen kuohuviinin värinen tyllihame ja useita netistä tilattuja kellohameita, kuten tämä ruusukuvioinen…
…ja tämä pilkullinen, joka on yksi lempparini niin ikään <3
Tässä kuvassa taas vilahtaa toinen tyllialushameeni, valkoinen sellainen…
…tämän kellohameen taas olen ommellut itse Istanbulin basaarilta tinkaamastani kankaasta. Kaikkeahan ei tarvitse ostaa, vaan itse tekemälläkin saa ja usein vielä arvokkaamman lopputuloksen!
Ah, miten paljon kaikkia ihania vaatekuvia sitä omista kuva-arkistoista löytyykään ja miten paljon niitä haluaisinkaan ehtiä ottamaan lisää! Totuus kuitenkin on, että aika harvoin tällaisia kuvia tulee napsittua ja vaatiihan se ensin aina pienen laittautumisenkin…
Mutta sen takia se juurikin toisaalta on niin ihanaa, ettei se ole todellakaan mitään jokapäväistä touhua. Suurimman osan ajasta vietän nimittäin täysin meikittömänä ja joissain vanhoissa väljissä ja siten niin mukavissa ”rääsyissä”. Joka päivä en mitenkään pystyisi edes tälläytymään, vaan kyllä laittautuminen vaati vastapainokseen sen, että saa olla välillä ihan vaan
Ja siinä missä kehtaan hyppiä ympäri kaupunkia – ja siis nimenomaan vaikkapa HYPPIÄ – ihmeellisissä hepenissä ja meikeissä, niin yhtä lailla voin mennä minne tahansa täysin meikittömänä, ilman rintaliivejä ja missä lie verkkareissa ja ylisuurissa paidoissa. Omituisia me naiset, joilla on tällaiset vähän niin kuin kaksi ”persoonaa”: se tavallinen meikitön ja vaatimaton arki-minä ja sen rinnalla sitten taas se silloin tällöin valokeilaan tunkeva diiva-minä, joka pitää itseään maailman kauneimpana prinsessana!
Voin sanoa, että noihin molempiin rooleihin heittäytyminen tekee meille naisille hyvää.
Toisaalta on hienoa olla vaatimaton ja että on niin hyvä itsetunto, ettei aina tarvitse ajatella omaa ulkonäköä.
Toisaalta me kaikki olemme upeita ja prinsessoita, ja välillä on vapauttavaa heittäytyä turhamaisen hömpän pauloihin!
Ihanaa viikonloppua, naiset – olette upeita <3
Tässä minä tavanomaisessa lookissani totaalisen meikittömänä lenkkipolulla:
Tässä taas tälläytyneenä:
Ja molemmissa kuvissa yhtä parhaimmillani! Niinkuin sinäkin just nyt :)
Ps. Tämä postaus ei tosiaan sisältänyt yhtäkään mainoslinkkiä eikä ollut mikään yhteistyömainos eli en hyötynyt siitä mitenkään muutoin kuin että sain ilon jakaa nämä hömpötykset kanssasi :) En toki pistäisi pahitteeksi, jos joku TopVintagen kaltainen taho innostuisi tekemään yhteistyötä kanssani, aah… Pidetään sormet ristissä sen puolesta! <3
Pps. Uusimman Ambassador-osakilpailun kuvat – tai oikeastaan kuvakollaasit – on nyt julkaistu, käy äänestämässä paras (toivon mukaan minun!) otos voittoon täällä. Samalla saat 20 € etukoodin ja osallistut 400 euron Nikon-lahjakortin arvontaan.