Miten valmistetaan hyviä urheilijoita?

Ensin on valittava oikeat raaka-aineet. Tarvitaan oikeanlainen annos perintötekijöitä eli geenejä yhdistettynä oikeaan urheilulajiin.

Tämä vaatii kokeilua. On testattava, mikä sekoitus tuottaa parhaan tuloksen: onko se geenit plus uinti, geenit plus jalkapallo vai kenties geenit plus taitoluistelu? Kun oikeat ainesosat osuvat kohdilleen, niin taikina – siis tuleva urheilija – alkaa puhkua ja paisua, kun innostuneisuus ja kehittyminen saavat siitä vallan.

Nyt on hyvä ottaa vatkain käyttöön ja sekoittaa tuleva urheilija tiiviisti yhteen uuden harrastuksensa kanssa. Tämä vaatii sitkeyttä vanhemmilta.

Sitten on aika kaulia taikinaa paremmaksi tehokkaan valmennuksen avulla. Kaulimisen on oltava määrätietoista, mutta se on myös tehtävä hellävaroen, jottei taikinaan tule repeämiä ja jottei nuori urheilija lannistu kovan kaulinnan alla.

Seuraavaksi taikinan on hyvä antaa kohota omassa rauhassaan. Pelkkä kova koulinta ei nimittäin riitä, vaan urheilijan on itse löydettävä oma sisäinen motivaationsa, jonka voimin hänen on mahdollista paisua entistä suuremmaksi tekijäksi valitsemassaan lajissa.

Tämän jälkeen urheilija on hyvä maustaa runsaalla henkisellä valmennuksella. Myös kannustus ja tukijoukot antavat lisäpuhtia tähän tulevaan paistokseen.

Lopuksi urheilija kypsytetään hiljalleen sopivanlaisissa harjoitus- ja kasvuolosuhteissa. Tämä ei välttämättä ole helppoa, sillä monien eri tekijöiden on osuttava kohdilleen. Paistolämpötila ei saa olla liian kuuma tai painostava, ja paistoajan on oltava tismalleen sopiva.

Liian lyhyt paistoaika voi aiheuttaa sen, että urheilija jää raaáksi, eikä olekaan valmis kohtaamaan tulevia koettelemuksia. Tai sitten taikina saattaa palaa poroksi, mikäli sen kypsyttämistä kiirehditään liikaa. Vaikka raaka-aineet olisivat siis olleet mitä täydellisimmät – sopivat perintötekijät yhdistettynä lahjakkuuteen – niin se yksin ei takaa onnistunutta lopputulosta.

Sitten vain maistelemaan! Urheilumaailman armottomat makuhermot kyllä paljastavat, mikäli leipomistyö on tehty hätiköiden.

Ja vaikka koko leipomisprosessi olisi näennäisesti onnistunut, niin lopullisesta mausta saattaa silti puutua jokin viimeinen silaus.

Mikä onkaan siis se salainen aromi, joka erottaa huippu-urheilijan tavallisesta urheilijasta – ja tekee hänestä maailman parhaan?

Kenestä löytyy ainesta huippu-urheilijaksi?
Ensin on toki iha hyvä tsekata, että montako varvasta sieltä jaloista löytyy.
Sitten eikun vain kokeilemaan eri lajeja!