Toissaviikonloppuna piipahdimme Markun kanssa Kauhavalla, tarkemmin sanoen Härmän Power Parkissa, missä pidettiin toistoleuanvedon Suomen Cup -osakilpailu.
Leuanvetokisat menevät siten, että vuosittain on neljä kilpailua. Keväällä on kaksi lisäpainoleuanvetokisaa (Suomen Cup + SM), ja syksyllä kaksi toistokisaa (Suomen Cup + SM). Nuo Suomen Cupit toimivat aina vähän kuin hyvänä harjoituskisana kummankin leuanvetolajin SM:ejä varten.
Meillä oli tuolloin lauantaina 24.9. Markun kanssa taas vaihteeksi roolit ihan sekaisin: minä kisasin, ja Markku toimi huolto- ja kuvausmiehenä. Meidän perheessä kun vuosikaudet on homma toiminut toisinpäin, kun Markku on meistä se huippu-urheilija, ja minä urheilijan vaimo/toimittaja-valokuvaaja, enkä olisi vielä pari vuotta sitten uskonut, että tässä käy näin, että roolit kääntyvät ihan päinvastoin, hi hi!
Markku ei siis kilpaillut noissa skaboissa, sillä hänellä on ollut tässä syksyllä vähän ongelmia kyynärpään – tarkemmin sanoen hauiksen jänteen – kanssa, ja niinpä hänen on parempi jättää kaikki extrapelleily, kuten vaikkapa leuanvetokisoissa piipahtelu, väliin. Markku kun muutenkaan ei kauheasti toistoleuanvedosta innostu, se kun on liian pitkäkestoista rääkkiä, niin hän ihan mieluusti lähti mukaan vain kisaturistiksi. Tai no turistiksi ja turistiksi, koska hän sai kyyditä minut ensin kotoa mökille Tampereen lähelle edellisenä iltana ja silloin kisapäivänä minut ja muutaman muun naisleuanvetäjän perille Härmään asti. Ja sitten Markku pääsi tietysti myös kuvaajan rooliin siksi aikaa, kun itse kilpailin.
Olen koko tämän vuoden treenannut leuanvetoa tosi rennosti. Tällä tarkoitan, että olen luonut itselleni ”treeniohjelmaa” aina viikko kerrallaan ja treenannut juuri sen verran ja sillä tavoin kuin on kivoimmalta tuntunut. Kesällä pidin useamman viikon taukoakin ja keskimäärin treenejä kertyi kesän aikana ehkä 2 viikossa. Pääosin tein lisäpainoleuanvetoja sekä erilaisia leukoja omalla kehonpainolla ja muuta ylä- ja keskivartalotreeniä. Ja tietysti lenkkeilin sen verran kuin huvitti.
Toistotekniikalla en ollut vetänyt leukoja tänä vuonna kuin ihan muutaman kerran, koska riuhtova toistotekniikkani ei tee hyvää nivelille ja jänteille, eikä sillä tyylillä kannata treenata muutoin kuin kisoja edeltävällä jaksolla. Muutaman kerran kyllä kokeilin keväällä ja kesän jälkeen, mikä on toistomaksimini, ja oli hauskaa huomata, että rennollakin treenillä – ja parilla kroppaan tarttuneella lisäkilolla – toistomaksimini pysyy aika helposti siinä 20 leuanvedossa. Ennätyksenihän on siis se viime marraskuun SM:ien 25 toistoa.
Jahkailin aika pitkään, että lähtisinkö tuonne Härmän kisoihin. En kuitenkaan saanut sille viikonlopulle kuvauskeikkaa ja lisäksi lopulta ajattelin, että tottakai minun täytyy lähteä, kun kerran muitakin naisia yritän tähän touhuun kannustaa! Lisäksi en ollut käynyt tänä vuonna vielä yksissäkään kisoissa, koska molemmat kevään lisäpainokilpailut jäivät välistä erinäisten työjuttujen takia. Oli siis hauskaa päästä taas kisaamaan ja tuntemaan se tyttömäinen, kutkuttava kisatilanteen jännitys vatsanpohjassa.
Lähdin noihin toistokisoihin tietoisena siitä, että ennätystä ei tule. Itse asiassa olen ylipäätänsä valmistautunut tämän syksyn kisoihin sillä asenteella, että treenaan niihin rennosti ja katson, millaiseen tulokseen sillä pääsen. Katsotaan, jos sitten ensi vuonna huvittaa treenata entistä kovempaa ja yrittää rikkoa omaa ennätystäni, mutta tällä hetkellä nälkä siihen ei ole tarpeeksi kova. Vedän leukoja ja kisaan, koska saan leuanvedosta hyvää oloa ja sen myötä tunnen itseni vahvaksi – ja se on tajuttoman kivaa!
Valmistauduin tuohon toisto-cupiin noin kuukauden verran tekemällä pidempiä leuanvetosarjoja muun treenin ohella. Muutamaa viikkoa ennen kisoja vedin taas sen 20 leukaa. Mietin, että jos kisoissa teen vaikkapa 21, niin se olisi aika superia tällä valmistautumisella ja tämänhetkisellä leuanvetokunnolla.
Noh, kisavalmistautumiseni ei ollut kauhean kummoinen tai no oikeastaan sitä ei ollut. Tietysti olin rytmittänyt treenini ja lepäsin kunnolla ennen kisapäivää, mutta en esimerkiksi miettinyt syömisiäni yhtään tai yrittänyt tiputtaa vähääkään painoani. Kisoja edeltävänä yönä tuli nukuttua jonkun alle 5 tuntia ja kisapäivänä olikin sitten sellainen hauska väsymys-jännitys-humalatila päällä :D
Mutta hyvin silti vedin, ja pääsinpähän kokemaan kisoissa jotain ihan uuttakin, nimittäin sen miltä tuntuu, kun suorituksesta hylätään toistoja heti suorituksen alussa. Niin minulle nimittäiin kävi.
Toinen ja viides leuanvetoni hylättiin, minkä havaitsin suorituksen aikana jalkatuomarin huudosta ”jalat” (kts. video alla). En siinä tilanteessa tajunnut, mistä hylkäämiset johtuivat ja aloin pähkäilemään asiaa päässäni. Siinä kun samanaikaisesti murehdin sitä asiaa ja yritin jatkaa suoritustani, menivät pasmat aika lailla sekaisin ja keskittyminen herpaantui. Lisäksi tekniikkani kärsi. Ainut, mitä keksin oli se, että tuomari hylkäsi minulta toistoja, koska koskin siihen edessäni olevaan pleksiin, johon kyllä saakin koskea, mutta ajattelin, että tuomari luuli minun potkivan pleksistä vauhtia, mikä taas on kiellettyä. Aloin sitten varomaan pleksiin koskemista ja siten tekniikkani meni ihan keturalleen.
Tästäkin huolimatta vedin sen 20 leukaa, ja ilman hylkäystragediaa olisi varmasti mennyt pari ylikin. Ja nuo kaksi leuanvetoahan hylättiin siis siksi, että nilkkani pikkuisen aukesivat!
Mutta sellaista se on, että lajissa on tietyt säännöt ja niitä on noudatettava. Se nilkkojen aukeaminenhan ei mitenkään tuonut lisäapua leuanvetoihini, mutta mitäs olin huolimaton. Ennen ei ole käynyt noin, niin en ole päässyt huomaamaan treeneissäkään, että olenko pitänyt nilkkoja tarpeeksi tiiviisti yhdessä. Harmittava juttu, mutta onneksi tuo moka tuli nyt eikä sitten lokakuun lopun SM:eissä, minne myös aion osallistua.
Lisäksi meillä oli kilpasiskojeni kanssa ihan tajuttoman tiukka ja hieno kisa. Olimme tosi tasaväkisiä, ja Irina onnistui meistä lopulta parhaiten: hän teki puhtaasti ja täysin sääntöjen mukaan ja oman ennätyksensä. Voitto meni siis tosiaankin oikeaan osoitteeseen!
Toivottavasti meillä tulee yhtä tiukka kisa myös SM:eissä. Ja ihan hyvä, että itsellä jäi pikkuisen hampaankoloon, niin ei tule sitten lähdettyä SM:eihin ihan yhtä rennolla otteella. Vaikka hihittäen – mutta tosissaan – tässä leuanvetotouhussa silti edelleen mennään eteenpäin :)
Tässä on oma kisasuoritukseni tuolta cupista – tunnistat ne kaksi hylättyä (2. ja 5. leuka) leuanvetoa tuomarin ”jalat”-huudosta:
Lisäksi ikuistimme Markun kanssa ihan KAIKKI kisasuoritukset videolle. Leuanvetokisoissa hienointa on, että mukana on tosi monenikäisiä osallistujia, ja ihan huikeita, erilaisia tyyppejä. Kurkkaa vaikka!
Täältä löydät kilpailun tulokset.
Ja jos innostuit leuanvedosta, niin tule ihmeessä katsomaan SM-kisoja Saloon 29.10.. Leuanvetofiiliksiin pääsee myös silloin edeltävänä perjantaina 28.10. Helsingin Kampin kauppakeskuksessa, missä palomies Joonas Mäkipelto yrittää taas vaihteeksi uutta 12 tunnin leuanvedon Guinnessin ME:tä klo 06-18. Me olemme tietysti Markun kanssa siellä laskemassa hänen leuanvetojaan ja valokuvaamassa. Tulehan moikkaamaan :)
Ja jos innostuit leuanvedosta tai voimaharjoittelusta ylipäätänsä, niin luehan juttuni Miksi kasvattaisin habaani? Näin me naiset hyödymme voimaharjoittelusta
Tutustu myös naisille suunnattuun leuanvetokurssiini: Naisvoimaa leuanvedosta! Millan leuanvetokurssi naisille
Seuraava leuanvetokurssini pidetään lauantaina 22.10. Helsingissä (lisätietoa & ilmoittautumisohjeet löydät täältä). Kurssi sopii ihan kaikentasoisille, joten jos innostuit ja haluaisit oppia elämäsi ensimmäisen leuanvedon tai kehittyä leuanvedossa, niin tule mukaan :)
Meillä on myös facebookissa sellainen Naisleuanvetäjät ja -kehonpainoilijat -ryhmä, johon olet sydämellisesti tervetullut mukaan. Järjestämme sunnuntaina 30.10. pikkujoulut Kirkkonummella, ja sinnekin olet tervetullut! Ensin vähän jumppailemme ja temppuilemme yhdessä yhdellä salilla ja sitten menemme jonnekin yhdessä syömään. Liity ryhmäämme, niin saat lisäinfoa siitä sitten lähempänä.
Tässä on vielä vähän kuvafiiliksiä tuolta toisto-cupista (sori, rakastan näitä irvistyskuvia!), ja laittelen vielä enemmän kuvia myöhemmin omassa postauksessaan:
Ja loppuun vielä maininta, että onneksi Markku pystyy hauisvaivastaan huolimatta kuitenkin treenaamaan, vaikka joutuukin välttämään hauiksessa tuntuvia ja kipua aiheuttavia liikkeitä. Tässä on hänen rengasalastulotreeniään eiliseltä – alkaa näyttää jo ihan lupaavalta…
Ja viimeisimpänä – me ollaan ensi sunnuntaina mukana Talent Suomi -ohjelmassa!!! Töllöttimet siis auki su-iltana klo 20, ja kanavana Nelonen.
Äläkä kysy, mitä me siellä teemme, vaan katso! Markku nyt tekee sitä, mitä osaa parhaiten, ja noh, itsekin tavallaan joo… Mitä nyt pööpöilen siellä ympäriinsä ja saatan pari leukaakin vetäistä, hi hi ;)
Mutta muistahan siis katsoa!
