Ollaan takaisin! Tai itse asiassa palasimme kotiin jo keskiviikkona, mutta kotiinpaluun myötä on ollut tietysti kaikenlaista säätämistä ja järjestelyä, joka on vaatinut huomiota… Tässä nyt pieni mitä kuuluu -postaus kuitenkin tähän väliin.
Onnistuin vilustumaan Thaimaassa. How´s that possible?
Ilmastointi.
Lisäksi sain oudon (tajuttomasti kutiavan!) ihottuman takareisiin…
Liikaahiekkarannoillaistumisenihottuma?
Onneksi hydrokortisonivoide tuntuu auttavan siihen, vaikkakin aika hitaasti. Saunominen ja kylpeminen nimittäin aina ärsyttää ihoa uudestaan, mutta niistähän en luovu mistään hinnasta, vaikka sitten kuinka kutittaisi.
Mutta loma oli taas arvoisensa ja nyt voi palata sitten taas täysillä takas hommiin ja tuoreeseen yrittäjyyteen <3
Oli upeaa huomata, miten hyvää kunnon loma ja irtautuminenn todellakin tekee. Vaikka rakastan työtäni, niin erityisesti some-lomailu teki ihan tajuttoman gutaa. Ensimmäisen lomaviikon aikana en juurikaan edes vilkaissut reissuläppäriämme tai kännykkääni, mitä nyt tsekkasin sähköpostin aina muutaman päivän välein. Toisella viikolla innostuin palaamaan Instagramin pariin ja päivittelemään lomakuvia, pääasiassa kuitenkin kännykällä otettuja sellaisia. Kaikki lukuisat (tuhannet) järkkärikuvat odottavat yhä kovalevyllä, että pääsisin niiden kimppuun, ja odottakaas vaan, siellä on luvassa NIIIN ihanaa kuvamatskua!
Toivoin, että olisin jo päässyt jo editoinnin pariin, mutta hommaa ovat hidastaneet kaikkien askareiden ja firmaan liittyvien juttujen lisäksi kirotut IT-ongelmat. Onneksi hermot saivat Thaimaassa niin hyvää lepoa, että vaikka nyt kotona tuntuu, että kaikki tekniikka on totaalisesti minua vastaan, niin en ole repinyt sentään ihan kaikkia hiuksia päästäni (ainakaan vielä…).
Minun piti saada uusi pöytäkone ja näyttö jo viikkoa ennen reissuun lähtöämme ja suunnitelma oli, että saisin ne käyttökuntoon niin, että pääsisin loman jälkeen palaamaan täysillä hommiin. Mutta: kone ja näyttö tulivat viikon myöhässä eli sain ne vasta juuri ennen lähtöämme, ja lisäksi kone ei heti toiminutkaan. Kun koneen sai vihdoin toimimaan, niin seuraavaksi näytön kanssa oli ongelmia.
Reissun jälkeen edessä oli vielä kalibroiminen, mutta sekään ei ole mennyt nappiin, sillä lainaan saamani kalibrointilaite kalibroi näytön värit siten, että vihreät ylikorostuvat. Eilen menin sitten ja ostin valokuvaajakollegoideni suositusten perusteella sitten oman kalibrointilaitteen – mutta se ei toimi. Kaikki keinot on käytetty ja tuntitolkulla yritetty, mutta nyt sitten odotellaan valmistajan vastausta avunpyyntöihin.
Noh, onneksi pyykin pesu ja kodin järjestely sekä siivoaminen ovat tarjonneet tekemistä niin, etten koko ajan istu kriiseilemässä tämän ongelman – värikriisin – kanssa. Huomenna meille tulee Ylen toimittaja ja kuvaaja kylään tekemään meistä tv-juttua, joten on täytynyt vähän valmistautua siihenkin.
Lisäksi Simba ja etenkin Pumba ovat tarjonneet kunnon hulinaa: Pumba on onnensa kukkuloilla, kun pääsi taas kotiin hoitopaikastaan vanhempieni luota, ja kaikki matot ja tavarat ovat saaneet vuoronperään kyytiä. Varsinainen termiittipupu.
Treenaamaan en ole nyt viime päivinä viitsinyt mennä nuhanenän takia, mutta nyt tukkoisuus on jo poissa ja kävin kevyellä juoksulenkillä. Leuanveto- ja voimatreeneistäkin on ollut kivasti lepoa – kahden viikon reissumme aikana tein kaksi leuanvetotreeniä ja yhden muun treenin eli yhteensä kolme treeniä – ja nyt koko kroppa ihan syyhyää päästä vetämään oikein kunnon voimatreenin! Huomenna mennäänkin temppuilemaan jotain pientä tv-kameroiden eteen, ja maanantaina aion vetää itseni sitten ihan ”hajalle”.
Matkan aikana tuli kyllä käveltyä ihan tosi paljon ja myös uitua. Sitä huomaa, miten hyvää perusliikuntaa ”pelkkä” kävely oikeasti on. Tosin runsas paljainjaloin ja varvassandaaleissa tallustelu tuntui kyllä kivasti jalkapohjissa aina iltaisin. Myös uiminen teki tosi hyvää, etenkin treenien jälkeisinä päivinä.
Ja uskomatonta kyllä, kaikki univelkakin on poissa! Olen nyt kotona herännyt joka aamu itsestään ennen herätyskelloa, ja tuntuu, että 8 tunnin yöuni tai vähemmänkin on juuri sopiva.
Reissussa tulikin nukuttua ihan kivasti, ettekä ikinä arvaa, millaisella rytmillä siellä elimme! Koko syksyn olemme vetäneet taas aika omalaatuisella rytmillä kotona ja menneet nukkumaan usein joskus 3-4 aikaan yöllä ja heränneet mahdollisimman myöhään, jos se on ollut mahdollista ja silloin taas kun on pitänyt herätä ajoissa, niin yöunet ovat luonnollisesti jääneet tosi lyhyiksi. Vaikka välillä nukkui kellon ympäri, niin meillä molemmilla tuntui olevan jatkuva univaje, kiitos sitten niiden väliin mahtuvien 4-5 tunnin yöunien.
Mutta mitä teimmekään reissussa: menimme nukkumaan joka ilta 20-21 aikaan ja heräsimme 5.30-6 aikaan aamulla! Tämä oli taas hyvä osoitus siitä, että meidän kohdalla vuorokausirytmi ei tosiaankaan ole mitenkään sisäänrakennettua, vaan ihan vaan tapa, jonka voimme kyllä muuttaa, jos haluamme.
Thaimaassa halusimme viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkona, ja koska aurinko nousi noin klo 6 ja laski 18 aikaan, niin oli luonnollista elää sen mukaisesti. Oli kuitenkin aika huvittavaa iltaisin, kun joskus 19 aikaan aloimme olla kumpikin sillai että ”saako mennä jo nukkumaan”, kiitos auringon ja kokopäiväisen ulkoilun tuoman (ihanan) uupumuksen. Ja kun menimme nukkumaan, niin Suomessa oli siinä vaiheessa vasta iltapäivä ja kun heräsimme, kello oli kotona noin 1 yöllä eli normaalisti siihen aikaan vielä valvoisimme.
Epäilin, ettei kukaan usko, että heräsimme joka päivä niin aikasin, mihin Markku vaan totesi, että ”no mut eiks lomalla kuulu olla erilainen rytmi ku arkena”. No niin, ja jos meidän arkirytmi on nukkua pitkään, niin lomalla sitten herätään tajuttoman aikasin, ha ha :D
Mutta nyt suuntaan hinkkaamaan kameralaukustani ja Markun repusta irti niihin pinttynyttä hiki-suola-aurinkorasva-hiekka -kerrosta. Josko sen jälkeen ehtisi sitten kera skumpan editoida vähän lisää kuvia (onneksi on vanha tietokone, niin sillä mennään vielä edelleen, kunnes saan uuden näytön värit täydellisiksi…)
Toisaalta mihin tässä nytkään on kiire? Ehtii niitä kuvia editoida huomennakin ja ensi viikolla.
Lomailun ehkä paras anti oli taas se, että pääsi eroon siitä kiireen tunteesta, joka aina täällä kotosalla yrittää hiipiä minuunkin, vaikka yritän sitä vastustaa… Sillä minne meillä loppujen lopuksi on aina niin tajuton kiire? Kaikesta saa niin paljon enemmän irti, kun tekee asiat rauhassa ja muistaa nauttia niistä kiireettömästi. Päivätkin tuntuivat lomalla pidemmiltä, kun antoi aikaa asioista nauttimiselle, eikä touhottanut liikaa joka suuntaan.
Se kiireettömyyden ja hetkessä elämisen ja joka hetkestä nauttimisen tunne on jotain, jonka haluan säilyttää aina, oli sitten loma tai ”arki” – toisin sanoen aion pyrkiä elämään tätä arkeani samalla mentaliteetillä kuin lomaa!
Ihanaa, rentouttavaa lauantai-iltaa ja sunnuntaita <3
Ps. Maanantaina on luvassa taas uusi mekkomaanantai-postaus!
