Joulun alla huvitti lukea stereotypioita, että sinkkunaiset istuvat joulun kotona vällyjen väliin hautautuneena Netflixiä katsellen ja syövät – kauppojen hyllyt tyhjiksi rohmuttuaan – suklaata. Hah, voin vannoa, että tänäkin jouluna me, siis kaksi onnellisesti naimisissa ja toisiinsa takertunutta, söimme taas kerran aika lailla enemmän. Emmekä ainoastaan jouluna.
Reilu vuosi sitten päätimme pitää kirjaa siitä, paljonko suklaata meidän taloudessa kuluu vuosittain. Siitä on muodostunut nimittäin vähän niin kuin meidän tavaramerkki, jota aina naureskelemme, nimittäin että olemme kovia syömään suklaata. Mutta veikkaan, että kauhean moni ei ota meitä niin hirveän tosissaan kun sanomme, että elämme suklaalla, ja eipä se haittaa, sillä ei se suklaan syönti meillekään niin totista ole. Mutta todistaaksemme, ettemme liiottele, kun suklaahirmuiksi itseämme kutsumme, keräsimme mustaa valkoiselle.
Viime vuosi ei ollut mitenkään poikkeuksellinen, vaan edustaa oikein hyvin tavanomaista suklaansyöntiämme. Hoidimme kirjanpidon siten, että Markku kirjasi ylös kaikki vuoden 2016 aikana ostamamme suklaat. Tämä siksi, että olisi ihan mahdottoman rasittavaa kytätä varsinaista kulutusta syömisen kautta, koska emme tosiaankaan ole sitä tyyppiä, joka jaksaa vahtia liian tarkkaan, mitä suuhumme laitamme. Joten helpompi poimia kuiteista talouteen tulevat suklaat, ja lopputuloskin on helppo, koska pois ne eivät täältä lähde muutoin kuin massujemme kautta. Toki meillä on yhä viime vuoden puolella ostettuja suklaita tallessa samoin kuin toisaalta meillä oli vuoden alussa varastot täynnä suklaata, joten ne kompensoivat toisensa noin suunnilleen.
Tähän kertomaamme tulokseen kuuluvat siis VAIN suklaat, eivät esimerkiksi karkit tai muut herkut. Lahjaksi saatuja suklaita ei ole kirjattu ja jotain on saattanut jäädä merkitsemättä, mutta ne tuskin hetkauttavat tulostamme kovin paljoa. Ja muutenkin suuruusluokka oli se, mitä tällä tilastollamme lähdimme hakemaan.
Keskivertosuomalainen syö nopeasti googlettamieni lehtijuttujen mukaan 14 kiloa makeisia vuodessa, ja siitä puolet eli 7 kiloa on suklaata.
Me saimme suklaatilastointimme tulokseksi 70,9 kg. Kyllä, syömme siis kaksistaan noin 70 kiloa suklaata vuodessa eli viisi kertaa keskivertoa enemmän. Ja itse asiassa sillä tavoin ilmaistuna se ei edes kuulosta niin kauhean paljolta, vaan olisin veikannut, että syömme kymmenen kertaa enemmän kuin muut!
Nyt vähän vastauksia kysymyksiin, joita ehkä jonkun mielessä heräsi:
Minne me kaikki se suklaa tungetaan?
Masuumme! Se ei vaan näy ehkä kauheasti ulospäin, koska emme kuitenkaan syö kokonaisuudessaan enempää kuin mitä kulutamme.
Epäterveellistä?
Noh, en väitä, että terveellistäkään, mutta meillä on noin muuten aika vähän pahoja tai epäterveellisiä tapoja, eikä suklaa nyt omissa silmissäni ole pahinta, mitä voi tehdä. Ja jonkun silmissä olemme varmaan kuolleita tai vähintäänkin sairaita, mutta sellaisiksi olemme kyllä aika energisiä, omasta kokemuksestamme hyvinvoivia ja vedämme aika paljon leukoja/hillumme yli-inhimillisillä tavoilla voimistelurenkailla, vai mitä?
Miten pystymme syömään niin paljon?
Noh, olemme siinä ammattilaisia eli vuosien harjoittelulla ;) Markku pystyy vetämään kokonaisen suklaalevynkin yhdeltä istumalta, minä en. Mutta mussutan vähän kerrallaan pitkin päivää. Yleensä kuitenkin ainoastaan kotona, sillä suklaa on sellainen oman ihanan kodin mukavuuteen kuuluva nautinto.
Mitkä ovat lempisuklaamme/mitä syömme eniten?
Suurimpina ykkösinä ovat Fazerin sininen ja Maraboun maitosuklaa, siinä järjestyksessä. Niiden lisäksi kuluu jonkun verran muita kyseisten merkkien suklaalevyjä sekä Lidlistä saatavia levyjä, etenkin täytesuklaisia sellaisia. Lisäksi meillä kuluu jonkun verran Geishaa, Lindtin pyöreitä ”pallerokonvehteja”, muita konvehteja sekalaisesti, Famia (minä), Brunbergin tryffeleitä yms.
Onko suklaamaussamme eroja?
Minä en pidä tummasta suklaasta, ja Markkukin kyllä pääsääntöisesti syö maitosuklaata. Poikkeuksena ovat Lidlistä saatavat minttucremetäytesuklaat, jotka hän vieläpä syö jääkaappikylminä. Muutoin olemme kyllä sitä mieltä, että on suklaan pilaamista laittaa se jääkaappiin.
Minä pikemminkin rakastan vähän pehmennyttä suklaata ja jopa helteen sulattama suklaa uppoaa, vaikka sitten lusikalla syöden. Markku taas ei voi sietää ihan löllöksi sulanutta suklaata.
Kuinka paljon syömme tämän lisäksi vielä karkkia yms.?
Markku kirjasi karkitkin lokeemme, muttei ole vielä laskenut kokonaissummaa. Niitä ei kuitenkaan tosiaankaan kulu yhtä paljoa kuin suklaata, mutta syömme kyllä myös irtokarkkeja (etenkin Markku), lakritsia, jogurttirusinoita (minä) ja jäätelöä.
Mikään ei kuitenkaan voita suklaata, eikä meidän uudenvuodenlupauksiin tosiaankaan kuulu luopua siitä, vaan jatkaa samalla linjalla eli just siten kuin hyvältä tuntuu!
Suu suklaaseen siis ja ihanaa viikonloppua, tyypit <3
