Tässä sitä taas ollaan vuoden vanhempana, en tosin väittäisi, että viisaampana, vaan pikemminkin taas vähän tietoisempana kaikista omista epätietoisuuksista ja puutteista… Mutta ainakin lukuisia kokemuksia rikkaampana!
Takana on huippuvuosi, jonka konkreettisia kohokohtia on helppo poimia esimerkiksi vuoden aikana tehdyistä matkoista. Todellisuudessa ne kaikkein suurimmat kohokohdat ovat ehkä näkymättömiä tai näennäisesti tosi pieniä asioita. Ne ovat tuntemuksia, tiettyjä fiiliksiä tai kokemuksia, jotka ehkä ovat jonkun tietyn tapahtuman tai paikan esiin nostattamia, mutta jotka eivät kuitenkaan ole paikasta tai edes ajasta riippuvaisia.
Se, kun jossain kaukana ollessaan tajuaa kaipaavansa ihan vaan sitä omaa ”tylsää” ja turvallista kotikoloa; se, kun ymmärtää, ettei mikään hienoinkaan kokemus tuntuisi miltään, jos ei olisi oikeita ihmisiä, joiden kanssa jakaa se; se, kun tajuaa, että elämässä tärkeimmät asiat ovat siinä ihan nenän edessä ja on itsestä kiinni, tajuaako niitä vai ei.
Tässä kuitenkin on tämän vuoden parhaita paloja valokuvina! Ulkopuolisille kuvat ovat ”vain kuvia”, toki enemmän tai vähemmän hienoja sellaisia, ja ulkopuolisissakin kuvat voivat tietysti herättää tunteita, mutta ainakin itselleni omiin kuviin sisältyy aina paljon muutakin kuin mitä kuva itsessään näyttää. Niihin sisältyy muistoja, fiiliksiä, omia oivalluksia. Siksi omat kuvat ovat varmasti monille niin tärkeitä. Itse toki nautin lisäksi kuvien visuaalisesta annista ja siitä, että jokainen kuva voi olla pieni taideteos :)
Mutta nyt itse asiaan:
Vuoden 2017 alussa nautimme Hesassa muutamista kovista pakkaspäivistä – voi kumpa tänäkin talvena vielä tulisi kunnon talvi tänne eteläänkin!
Mökkeily on rikkautta parhaimmillaan!
Kevättalvella ulkoilutin juhlamekkoa synkässä mettässä ihan vaan koska, miksei.
Käytiin Pariisissa, mistä olin haaveillut pitkään <3
Kiipeiltiin Kolilla…
…ja seikkailtiin tuntureilla.
Paleltiin KESÄKUUSSA näissä näkymissä…
…ja paistuttiin marraskuussa täällä:
Tervehdittiin poroja…
…ja otettiin selfieitä merikilppareiden kanssa.
Reissut vei niin Walesin kuin Englannin jylhiin maisemiin…
…kuin keskelle sademettää ja orankien valtakuntaan!
Simba & Pumba seikkaili muun muassa Raatteen tiellä, Jyrävällä ja Nordkappissa.
Pumba luuli olevansa milloin tunturisopuli, milloin sieni…
…Simba taas yritti syödä dronen ja ennustaa lieskoista tulevaisuutta.
Yhdessä ne on ulkoiluttaneet mua & Markkua:
Ja perhe on tietysti paras (myös kaikki ne pöhköt, joita ei ikinä näy meidän kuvissa, kun ne on niin ujoja!!!)!
Tulevasta vuodesta tulee varmasti myös huippu, koska me tehdään siitä yhdessä huippu! Tammikuussa suuntaamme Marokkoon – apua jo viikon päästä, sitä ennen pitäis ehtiä tehdä vielä jotain ”järkevääkin”, kuten töitä (muttei ainakaan gradua) – ja sen jälkeen mun kalenteriin on ripoteltu kaiken maailman työkeikkoja ja hääkuvauksia.
Markulla on toivottavasti edessään ehjä urheiluvuosi, jona hän voi treenata terveenä ja menestyä kisoissa – ja keikkua taas pitkästä aikaa riippusiltoihin kiinnitetyissä renkaissa sun muuta hauskaa!
Aiomme mökkeillä paljon, haaveilemme kevättalvisesta Lapin matkasta (ja revontulista!), kesällä suuntaamme myös pohjoiseen ja ehkä automatkalle Norjaan, syksyllä tahtoisin lähteä kiertämään Islantia… Ja keväällä me mennään mamman kanssa linnamatkalle (faktist – nu kan du int mera hitta på någo tekosyitä!!!)!
Huippua vuoden vikaa päivää, ja ihanaa uutta vuotta ja uusia seikkailuja kaikille :)