Just nyt istun Kilpisjärvellä majapaikassani ja juon skumppaa ja syön pullaa. Välillä kipitän pihalle kuikuilemaan taivaalle vain todetakseni, että se on yhä pilvessä eikä ole siis toivoakaan revontulien näkemisestä tänäkään yönä.
Onneksi näimme niitä sinä yhtenä viime viikolla.
Viimeisimmän postauksen jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Kreisin kesän jälkeen menimme tosiaan sinne Islantiin, ja se vajaa kaksi viikkoa oli ihan huikeaa aikaa. Rakastuin Islantiin ihan totaalisesti, ja vaikka maailmassa on miljoona paikkaa, joita en vielä ole nähnyt, voisin lähteä milloin vain Islantiin uudestaan. Se ja alkukeväinen Skotlannin reissumme ovat ehkä yhtiä lempimatkojani kaikista tähänastisista. Plus paikkoina Kuusamo ja Lappi <3
Ennen Islantia vannoin, etten enää koskaan päästä itseäni samanlaiseen työputkeen kuin kesän aikana. Mutta kuinkas kävikään – Islannin reissun jälkeisinä kahtena ja puolena viikkona en pystynyt pitämään yhtäkään vapaapäivää ja vedin liki 80-tuntisia työviikkoja. Hups.
Muuta mahdollisuutta ei tosi ollut, koska sain tosi hyviä keikkoja, joille en voinut sanoa ei, ja kaikki uudet ja vanhemmat editoinnit oli pakko tehdä alta pois, koska deadlinet olisivat muuten paukkuneet. Lisäksi olen haikaillut matkustaa vielä tänä syksynä vielä Suomessa ja mennä kenties Pohjois-Norjaankin, ja ainoa väli, johon tällaisen reissun pystyin sijoittamaan, oli jo ihan nenän edessä. Tein siis 2,5 viikon aikana myös tulevien kahden viikon työt liki kokonaan.
Mutta se kyllä kannatti! Viime viikon pystyin melkein kokonaan lomailemaan (alkuviikosta tein vielä muutamia pieniä editointeja ja kirjoittelin automatkoilla nettijuttuja Olympiakomitealle, mailit tsekkaan ja vastailen niihin liki joka päivä ja perjantaina mulla oli lehtijuttukeikka Valtavaavaran huipulla). Tällä viikolla sama jatkuu!
Ensin suuntasimme Markun & karvaturriemme kanssa ruskaisesta Hesasta niin ikään väriloistossa kylpivälle Kolille ja parin yön päästä Kuusamoon. Kuusamossa oli ruska jo ohi, mutta karuudesta huolimatta siellä on aina tajuttoman kaunista. Eilen jouduin eroamaan Markusta ja lähettämään hänet Oulusta bussilla kotiin opiskelujen pariin. Pumba palasi niin ikään kotiin, ja itse suuntasin kaksistaan Simban kanssa tänne Kilpparille. Huomenna matka jatkuu Pohjois-Norjaan kohti Senjaa ja Lofootteja.
Nyt jo on kauhea ikävä Markkua, mutta samaan aikaan tosi levollinen olo. On ihanaa olla täällä kaukana pohjoisessa. On tavallaan hassua, että täällä ollessa on sellainen olo, että on oikeasti kaukana kaikesta arkisesta… Ehkä se johtuu siitä, että kun liikkuu autolla, matkan teko vie ajallisesti paljon, kun taas esimerkiksi lentokoneella mentäessä pitkätkin välimatkat ovat tosi lyhyitä.
Jostain luin, että tämä on tosi huonoa aikaa matkustaa tänne pohjoiseen. Ruska on jo ohi ja sää on tosi ailahtelevaista ja sataa paljon.
Itse sanoisin, että tämä on ehkä paras aika matkustaa tänne: kuvat puhukoot puolestaan sen, että karukin on kaunista; sää on aina pukeutumiskysymys (paitsi että aina on hyvä mekkosää); liikkeellä ei ole juuri muita ihmisiä ja illalla pimeys pakottaa vetäytymään sisälle hyvissä ajoin.
Nautin.
