Olen 23-vuotisen voimistelu-urani aikana joutunut kokemaan kolme olkapääleikkausta, joista viimeisimmän tänä syksynä. Aiemmin minulta on operoitu vasenta olkapäätä 2011 ja 2017. Tänä syksynä oli oikean olkapääni vuoro.

Aiemmista kokemuksistani oletin, että tämä kolmas olkapääoperaatio ja siitä toipuminen noudattaisivat samaa kaavaa kuin aiemmissa tapauksissa tai että tämä olisi pikemminkin helpompi keissi. Vastoin odotuksiani tämä onkin ollut tähän astisen urani kivuliain kokemus ensimmäisen kahden leikkausta seuranneen viikon aikana.

Ensimmäisen viikon aikana en nukkunut yhtäkään täyttä yötä siitä huolimatta, että kiskoin kipulääkkeitä maksimiannostuksen mukaisesti (Burana 800-1000mg x 3/vrk + Panacod 2kpl x 3/vrk). Nyttemmin olen pystynyt pudottamaan päiväaikaisen lääkityksen pois, mutta yötä vasten menee edelleen Burana 600mg + Panacod 2kpl, joiden kanssa saan nukuttua täyden yön. Edelleen kipu tosin herättelee yön aikana.

Olkapäästäni operoitiin tällä kertaa supraspinatusjänteen ~80% laaja repeämä. Jänne oli revennyt äkillisesti irti kiinnittymiskohdastaan, joten operaatiossa piti verestää ”foot print” eli alue, jolle kyseinen jänne olkaluussa kiinnittyy ja ankkurein ja ompelein kiinnittää revennyt jänne takaisin paikalleen.

Leikannut ortopedi selitti minulle puhelimitse, mikä ero tässä operaatiossa oli aiemmin kokemiini. Kuvittelin, että tämän pitäisi olla helppo ja kivuton juttu aiempiin verrattuna, sillä tässä operoitiin vain yhtä jännettä, kun aiemmissa olkapääoperaatioissani on korjattu useampaa paikkaa/rakennetta.

Vuonna 2011 korjattiin rustorenkaan repeämä ankkuroimalla se paikalleen ja parsittiin hauiksen pitkän pään jännettä kasaan. (Tämän sarjan viimeisessä ristiriipunnassa rustorengas repeää – lähimpänä seisseet kuulivat rusahduksen.) Lääkäri selitti, että se oli verrattain kivuton toimenpide, sillä rustorengas ei juurikaan kipuile. Vuoden 2017 operaatiossa korjattiin supraspinatuksen pitkällä aikavälillä aiheutunut hankaus-/rasitusrepeämä ja siirrettiin hauiksen pitkän pään origo eli lähtökiinnityskohta rustorenkaan yläosasta olkaluun yläosaan.

Tässä operaatiossa supran jännettä ommeltiin ”jänne jänteeseen”, mikä ei ole myöskään kauheasti kipua tuottavaa. Hauiksen origon siirto puolestaan aiheutti sen, että koska kyseinen jänne ei enää ylitä olkaniveltä, ei siihen myöskään kohdistu olkapään liikkeissä liikettä tai kuormaa, ja näin se oli varsin kivuton leikkauksen jälkeen. Näistä kahdesta aiemmasta leikkauksesta muistan, että käytin kipulääkkeitä ensimmäisten kahden päivän ajan ja sitten jätin kipulääkityksen kokonaan pois.

Tässä viimeisimmässä operaatiossa siis operoitiin vain yhtä jännettä, mutta nyt kokemukseni myötä ymmärrän, että olkapääleikkauksen jälkeisessä kivussa on oleellista kysyä/tietää ”mitä operoitiin?” -kysymysen lisäksi että ”miten operoitiin?”.

”Mitä?”-kysymykseen vastattaessa selviää, että kyseessä oli supraspinatuksen eli ylemmän lapalihaksen jänteen korjaus. Supraspinatus ylittää olkanivelen ja sen funktio on olkanivelen loitonnus. Tästä selviää, että kaikissa olkanivelen liikkeissä myös kyseinen jänne liikkuu, jolloin siihen kohdistuu ärsytystä, joka provosoi vielä tässä paranemisprosessin vaiheessa kipua. Vielä pahemman ärsytyksen paranevalle kudokselle aiheuttaa kyseisen lihaksen aktivaatio eli olkavarren loitonnuksen tekeminen. Jos onnistun vahingossa esimerkiksi makuuasentoa korjatessani tekemään tällaisen liikkeen, aiheuttaa se lievästi sanottuna aika paljon kipua. Tästä syystä vielä öisin välillä heräilen, ja osin myös ns. leposärky herättää välillä.

”Miten?”-kysymykseen vastattaessa selviää vaurioituneiden alueiden laatu ja laajuus. Tässä keississä jännettä operoitiin ~80% läpimitaltaan, mikä itsessään ei kudosvauriona välttämättä kipuilisi kauheasti (ainakaan levossa päätellen leikkausta edeltäneestä toimintakyvyn tasostani, jolloin kipua aiheutui vain käden yläliikelaajuuksilla eli roikkuessa, käsilläseisonnassa yms.). Verestetty ”foot print” eli alue olkaluussa, johon kyseinen jänne on kiinnitetty, lienee tässä se kaikkein kipein vauriokohta.

Leikkaus aiheutti myös sen verran verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä, että vielä kaksi viikkoa leikkauksen jälkeenkin on hauiksen yläosan alueella laaja kellertävä mustelma. Tämä ylimääräinen nestemäärä olkavarressani aiheuttanee sen verran painetta sinne, että se pitää käsivarteeni johtavia hermoja jonkin verran pinteessä, mikä ilmenee niin leposärkynä olkavarren alaosan ja kyynärvarren yläosan alueella kuin käsivarren suoristaessa provosoituvana kipuna kämmenen ja kyynärvarren alaosan alueella. Tietty tuo hermokudoksen ärsytys voi olla myös leikkauksesta johtuvaa, mutta toivon, että se on väliaikaista turvotuksesta johtuvaa pinnettä. Ainakin se on tässä vähenemään päin.

Kyseinen hermosärky tuntuu samanlaiselta, kuin jos tökkäisi 9 voltin paristoa kielellä (jos et tiedä, miltä se tuntuu, kokeile :D). Tällä hetkellä säryn saa provosoitua selkeimmin peukalon puoleiselle kämmenselän puolikkaalle ja peukalon tyveen, mikä viittaa radiaalihermoon sekä hieman kämmenen puolelle, mikä viittaa medianushermoon sekä kyynärvarteen kyynärluun puolelle (peukalon puoli), mikä viittaa musculocutaneushermoon.

Mitään toimintahäiriötä en ole huomannut eli kaikki lihakset ja niiden hermotus tuntuvat toimivan niin kuin pitää. Ensimmäisen olkapääleikkauksen jäljiltä minulla oli jonkinasteinen hermovaurio vasemmassa kädessäni, jonka huomasin 6 kk leikkauksesta, kun aloin palaamaan lajiharjoittelun pariin. Silloin vasemman kyynärvarteni pronaatio eli sisäkierto ei toiminut ollenkaan. Se saatiin onneksi fyssarin avulla jumpattua ja kuntoutettua takaisin toimivaksi. En tiedä johtuiko se hermovaurio leikkauksesta, mahdollisesta pitkittyneestä pinteestä leikkauksen jälkeen vai oliko se hermovaurio syntynyt samassa yhteydessä kuin silloin operoitu rustorenkaan repeämäkin.

Ensi viikolla minulla on ensimmäinen fyssarikäynti (kolme viikkoa leikkauksesta). Aiempien kokemusten perusteella veikkaan, että silloin pääsen kantositeestä eroon ja saan aloittaa olkapään passiiviset mobilisaatiot. En ole varma, kuinka kauan tästä leikkauksesta toipuminen kestää, mutta voinen jotenkuten verrata sitä aiempiin.

Ensimmäisessä leikkauksessa operoitiin rustorengasta ja hauiksen pitkää päätä, ja siitä leikkauksesta kesti todella pitkään, että sain olkapäähäni täydet liikelaajuudet takaisin. Taakse voltteja pystyin permannolla tekemään vasta yli vuoden päästä leikkauksesta, sillä taakse voltin lähdössä kädet heitetään vauhdilla ylös taakse aivan ääriasentoon, mikä aiheutti vielä todella pitkään kipua. Tuolloin jätinkin permannon, hypyn ja rekin kokonaan telineistäni pois.

Toisen leikkauksen jälkeen sain olkapäähän täydet liikelaajuudet todella nopeasti takaisin. Pikemminkin siitä olkapäästä tuli alkuun liikkuvampi kuin ei-operoidusta, sillä hauiksen pitkän pään jänteen uudelleensijoituksen myötä se ei enää vaikuttanut olkanivelen liikkuvuuteen. Kolme kuukautta leikkauksen jälkeen pystyin jo heilumaan nojapuilla varovasti, roikkumaan ja tekemään roikunnassa lapavetoja sekä tekemään pientä heiluntaa renkailla, kuten myös harjoittelemaan voimaliikkeitä kehonpainon puolittavilla ”fiftareilla” eli ”50/50-renkailla” (samanlainen taljasysteemi kuin meidän myymässä Dream Rings -setissä).

Viisi kuukautta leikkauksen jälkeen pystyin tekemään perusvoimaa kehonpainolla, kaikkia rengasvoimaliikkeitä fiftareilla sekä heilumaan kunnolla renkailla. Vielä siinä vaiheessa en uskaltanut kokeilla renkailla jättiläisiä.

Kaiken kaikkiaan tuosta edellisestä leikkauksesta aloin toipumaan todella nopeasti, sillä asteittaisen lajiharjoitteluun paluun pystyin aloittamaan jo kolmen kuukauden kohdalla. Ensimmäisestä leikkauksesta meni noin puoli vuotta lajiharjoittelun aloittamiseen.

Koska nyt operoitiin vain supran jännettä ja leikkausta edeltänyt toimintakyvyn haitta oli niin vähäinen, olettaisin pystyväni aloittamaan lajiharjoittelun jälleen kolmen kuukauden kohdalla eli helmikuun alussa. Sitä ennen minulla on kolme fyssariaikaa ja 10.2.2020 kontrollikäynti operaation tehneelle lääkärille. Luultavasti silloin selviää tarkempi aikataulu lajiharjoitteluun paluun suhteen, sillä hän parhaiten tietää, mitä siellä olkapään sisällä on tehty ja kuinka kauan sen täysin paranemiseen menee. Joka tapauksessa keväällä olevat SM-kisat tulevat jäämään minulta väliin eli sen kymmenennen Suomen mestaruuden metsästys menee vuoteen 2021.

– Markku –