Oli aika hienoa marssia keskiviikkoiltana universiadien avajaisiin osana Suomen edustusjoukkoa. Suomen lippua oli tosin vähän vaikea heilutella samalla kun otti valokuvia, mutta pääsinpähän nauttimaan tunnelmasta ja laukomaan kuvia aitiopaikalta!

Suomen edustustiimi avajaisissa

Avajaiset pidettiin Trenton kaupungissa, minne on täältä Predazzosta reilun tunnin bussimatka mutkaisia vuoristoteitä pitkin. Eilen olisi tehnyt joka mutkassa mieli huutaa bussikuskille, että pysähdy – niin upeat ja kuvaukselliset ovat nämä vuoristomaisemat. Kun vuorten rinteet ja laaksot vielä kylpivät ilta-auringossa, niin näky oli mitä ihastuttavin. Joka puolella kohoaa jyrkkiä rinteitä, lumen täplittämiä huippuja ja viehättäviä pikku kyliä. Somat kirkot tuovat tuon tuostakin oman lisänsä maisemaan, ja illan tullen talot heräävät värikkääseen joulutunnelmaan, kun tuhannet jouluvalot syttyvät. Niitä näkyy melkein enemmän kuin kotona Suomessa.

Avajaisissa Suomen porukan mukana oli aika helppo pysyä, sillä vaikka välillä puikkelehdin valokuvaamaan omille teilleni, niin heidät spottasi hyvin 52 muun maan edustusryhmien joukosta niiden hienojen pipojen ansiosta. Illan mittaan suomalaisten sini-oranssiraitaisia pipoja alkoi tosin – jostain kumman syystä – ajelehtia vähän eri suuntiin (muun muassa kanadalaisten porukan mukana), joten piti varoa, ettei päädy ihan väärien ihmisten messiin. Itse unohdin eilen oman piponi hotellille, mutta onneksi Suomen edustustakin muhkea huppu suojasi illan mittaan viilenevältä vuoristoilmalta. Ja minä ainakin pidän kynsin hampain omasta pipostani kiinni, ettei se ”karkaa omille teilleen”…

Ensimmäinen tiedotekin tuli väsättyä viime yönä yhdessä toisen universiaditiedottajan eli Ismo Huotarin kanssa:
http://www.oll.fi/trentinon-talviuniversiadit-kayntiin/

Tänään torstaina maastohiihtäjät pääsevät tositoimiin, ja hetken kuluttua on aika lähteä laukomaan kuvia heistä.
Ja ulkona paistaa aurinko taas yhtä kirkkaana kuin eilen, ja silmät varmasti alkavat vuotaa ja nenä palaa. Ei ole kuitenkaan syytä valittaa, ja enpä olisi kuvitellut, että talvikisoissa voisi olla tällainen sää ja vieläpä vuoden pimeimpään aikaan.

Joku päivä on pakko löytää aikaa lenkkeilylle ja kavuta hiukan noita ympäröiviä vuorenrinteitä ylös. Tuskin se ponnistus edes tuntuu missään, kun maisemat ovat niin henkeä salpaavat!

Mutta nyt hommiin. Toivottavasti tänään illalla löytyy aikaa myös päivitellä kuvia universiadigallerioihin.

Näitä pipoja seuraamalla pysyi vielä alkuillasta hyvin Suomen porukan mukana.Hetkeä ennen avajaisaukiolle astelemista.Here we go!Tänne kerääntyivät kaikkien 52 osallistujamaan edustajat, ja Vatikaanista
marraskuussa lähtenyt universiadisoihtukin pääsi perille.Ja vielä muutama fiilistelykuva urheilijoiden majoituspaikasta Predazzosta…Arrivederci!