Tällasta on luvassa… (:

Tästä se alkaa, nimittäin matkablogi Brasilian treenilomastamme!

On sata asiaa, kokemusta ja ajatusta, jotka haluaisin vuotaa tähän jo nyt heti, mutta hillitsen nyt kuitenkin itseni ja aloitan blogin ihan alusta, nimittäin matkan suunnittelusta ja alkamishetkistä.

Reissumme ajoittui ajanjaksolle 6.-29.1.2015. Kirjoitin matkan aikanakin muutaman lyhyen blogipostauksen, jotka antoi pientä vihjettä siitä, mitä on luvassa. Nuo tekstit, kuten kaikki muutkin Brasilian treeniblogiimme tässä kevään aikana tulevat tekstit, saat esiin valitsemalla tuolta sivun oikeasta laidasta kategorian Brasilian treeniloma 2015.

Aloitetaan nyt kuitenkin siitä, miksi oikeen valitsimme matkakohteeksi Brasilian.

Vastaus on aika epämääräinen; se nyt vaan tuntui oikealta. Koko vuoden 2014 hoimme, että syksyllä tai talvella olisi kiva taas lähteä jonnekin pidemmälle matkalle, mutta kohteen valitseminen ei ollutkaan ihan helppoa – maailmassa on niin paljon jännittäviä ja kiinnostavia paikkoja, että miten valita niistä aina yks kerrallaan?!

Toiset ne menee häämatkalle Karibian risteilylle tai palmusaarelle, me telttailemaan leijonien kanssa…

Viimeksi oltiin pidemmällä matkalla joulukuussa 2012. Silloinen Tansanian häämatkamme teki todeksi isoimman matkahaaveeni, nimittäin keski-Afrikan upeimpiin puistoihin suuntautuvan safarin. Matka oli ihan unelma, ja jo nyt houkutti lähteä uudestaan vastaavanlaiselle safarille. Ne 11 päivää, jotka vietimme Tansanian luonnon siimeksessä, oli kirjaimellisesti kuin hyppy sisälle Leijonakuningas-leffaan, ja meille unelmien häämatka ei olisi voinutkaan olla muuta kuin saada bongata päivät pitkät omasta safarijeepistämme leijonia, hyeenoja, seeproja, antilooppeja, sarvikuonoja jne. ja nukkua teltassa niiden öisiä ääniä kuunnellen.Tansanian matkalta kertyi valokuvia ja kokemuksia tuhansittain. Täytyy jossain vaiheessa kaivaa kuvat ja matkapäväkirja esiin ja kirjoittaa siitäkin matkasta blogimuisteluita. Siitä reissusta tuli kyllä kirjoitettua myös lehtijuttu, joka julkaistiin Matkalehdessä viime syksynä.

”Lemmenpari leijonien maassa” – mun kirjoittama ja kuvaama lehtijuttu Matkalehdessä (syyskuu 2014, alkaen sivulta 42).

Safarilla oli voimailu- ja liikuntamahdollisuudet aika rajoitetut, ja suurin osa ajasta kökötettiin jeepin sisällä. Tällä kertaa olis tarkoitus jumpata reissussa vähän enemmän!

Vaikka safari houkutti nytkin, niin päädyimme kuitenkin sinne Brasiliaan tällä kertaa. Kökötimme lokakuisena iltana mökillämme ja ihmettelimme maailmankarttaa. Alku oli totaalista hakuammuntaa, kun ei edes tiedetty, mihin maanosaan haluttaisiin matkustaa. Kriteereinä oli, että halusimme mennä jonnekin lämpimään, missä voi uida, treenata ja esimerkiksi surffata, ja mistä löytyisi myös upeaa luontoa. Euroopan karsimme pois, sillä Euroopan sisällä tulee muutenkin jo matkusteltua paljon Markun voimistelun myötä, ja nyt oli tarkoituksena uhrata reissulle enemmän aikaa ja resursseja, joten halusimme lähteä jonnekin, minne ei ihan vain viikoksi viitsi raahautua. Jostain syystä Väli- ja Etelä-Amerikka tuntui oikealta.

Siitä sitten aloin fiilispohjalta etsiä lentoja eri kaupunkeihin. Kuuba tuli heti ensimmäisenä mieleen, koska Markku on usein haaveillut sinne menosta. Samoin kävin läpi monia muita Väli-Amerikan kohteita, mutta niistä oli vaikea arvioida, mikä olisi oikeasti kiinnostava ja ei täysin jenkkituristien valtaama paikka… Vaikeaksi meni, eikä mikään loppujen lopuksi tuntunut oikealta.

Brasiliaan en ollut aiemmin tullut ajatelleeksi muuten kuin, että joskus on pakko päästä Amazoniaan safarille. Mutta ei tällä kertaa – nyt meillä oli joku epämääräinen fiilis siitä, että tällä kertaa reissussa olisi kiva vapaammin seikkailla ja liikkua ympäriinsä ja uida, mahdollisesti surffata ja treenata yhdessä ulkona matkan aikana. Ajatus varsinaisesta ”treenilomasta” ei kuitenkaan ollut vielä tuolloin mielessä, vaan muotoutui vasta lähempänä reissua. Satuinpahan tsekkaamaan, paljonko lennot Rioon maksaa, ja 650 e per henkilö ei ollut paha! Sen myötä alettiin tarkemmin katsella Rio ja sen lähiympäristöä. Riosta löytyi biitsejä ja surffimahdollisuuksia, ja kaiken kruununa löydettiin video muscle beachistä! Ei oltu kuitenkaan kiinnostuttu pelkästä kaupunkilomasta, mutta sitten bongasinkin Rion eteläpuolelta saaren, joka vaikutti just meille sopivalta ”paratiisilta” – saari, jolla on paljon vaellusreittejä, rantoja sekä trooppista metsää ja joka on brasilialaisten suosima lomakohde, eikä niinkään vaikuttanut ulkomaalaisten valtaamalta turistirysältä.

Hietsun ”muscle beachillä”.
Millasetkohan treenibiitsit Riosta mahtaa löytyä?

Siinä se paketti sitten olikin kasassa: ensin vajaa viikko Riossa ja sitten kaksi siellä Ilha Grande -nimisellä saarella! Hotellit vaan varaukseen, ja me oltiinkin jo periaatteessa pakkaamista varten valmiita lähtemään. Me kun ei yleensä sen tarkemmin suunnitella matkojamme, sillä ihaninta on vaan mennä paikan päälle ja siellä seikkailla fiilispohjalta sen mukaan, mikä vaikuttaa kivalta ja minne omat jalat tai paikallisten vinkit sattuukaan ohjaamaan. Niin ja mehän ei puhuta sanaakaan portugalia, mutta kieliasia olikin osaltaan vaan yksi plussa lisää – on paljon enemmän fiilistä matkustaa paikkaan, missä jokainen ei puhu sujuvaa englantia, ja sitä paitsi sanakirjan, rohkeuden ja hymyn kanssa pärjää kyllä missä vain (:

Vaikkei me liian tarkkaan koskaan suunnitellakaan matkojamme, niin yksi matkustamisen parhaista asioista on (kotiinpaluun lisäksi) matkan odottaminen ja siitä haaveileminen. Niin ja tietysti pakkaaminen, jonka aloittamisessa yritin hillitä itseäni koko syksyn, jotten alottaisi sitä jo montaa kuukautta etuajassa (niinkin on nimittäin käynyt nuorempana!). Siitä huolimatta me ei kuitenkaan kauheasti hehkuteltu matkaamme etukäteen, muun muassa siksi, että siihen liittyy aina myös jonkinlainen syyllisyydentunto, jota en voi olla pätemättä aina, kun me matkustellaan tai kun vaikkapa ostan itselleni jotain. Se on tavallaan tosi huvittavaa, sillä todellisuudessa me ollaan aika säästäväisiä, suorastaan pihejä monissa pienissä asioissa, mutta totuus on, että kun säästää joka päivä pikkujutuissa, niin siitä kertyykin yllättävän paljon. Meille säästäminen ei oo mikään mysteeri tai haaste, vaan ihan arkinen juttu.

Meidän ”luksusmajotusta” Tansanian häämatkalta 2012.

No mut filosofisoimiset sivuun ja takaisin käytäntöön. Brasiliaan ei tarvitse viisumia ja rokotuksetkin oli meillä jo kaikki kunnossa aiempien reissujen myötä. Se oli ihan kiva juttu, sillä tuollaset lisäjutut aiheuttaa helposti satoja euroja lisäkuluja muiden matkakulujen päälle. Hotellien suhteen me ei olla kovin vaativia, mutta tällä kertaa laitettiin kriteeriksi, että oma suihku ja vessa on kyllä ihan kiva plus lisäksi hostellimajoitus ei tuu kysymykseenkään, sillä kaivataan kuitenkin aina omaa rauhaa kaksistaan ja lisäksi mun kamerakaluston takia oma koppero on aika välttämätön, jotta pystyn olemaan hissun kissun niiden kanssa. Vaikka pitäydyttiin halvimmissa vaihtoehdoissa (noin 50 e/yö), niin silti saatiin varattua Riosta oma huoneisto matkan ekaks viikoks ja Ilha Grandelta kolme eri majatalo-tyyppistä majoitusta, joista kahdessa oli oma vessa ja suihku, mutta yhdessä ei. Ajateltiin, että yhden vähän ankeamman majoituspaikan rinnalla ne vähän paremmat tuntuu entistäkin enemmän ”luksukselta”.

Meidän ”lasta” tulee aina ikävä jo ennen lähtöä… Onneks sillä on maailman paras hoitopaikka.

Mulla oli kotona aikamoinen arsenaali myös matkalle tarpeellisia ensiaputarvikkeita, lääkkeitä ja hyttysmyrkkyjä, joten itse asiassa ainoastaan aurinkorasvavarastoihin piti hankkia täydennystä. Mietin, ettei Riosta ehkä saa yhtä tehokkaita kalpeaihoisille suunnattuja aurinkorasvoja kuin täältä Suomesta, joten me sitten lähdettiin about litran rasvavaraston kanssa loppujen lopuksi reissuun. Aika näytti, ettei se edes ollut liioittelua!

Kun lähtee kolmeksi viikoksi reissuun, niin matkajärjestelyiden lisäksi joutuu tietty järjestelemään asiat myös täällä kotona. Meillä on kotona pieni eläintarha, on pupua, koiraa ja gekkoa, sekä lisäks kukkia, joita ei voi noin vaan jättää yli kolmeks viikoks oman onnensa nojaan. Onneksi mulla on vanhemmat, jotka on niin ihania, että suostuu aina ottamaan Simba-hauvan ja Nala-pupun hoitoon ja käymään kerran viikossa ruokkimassa Haplo-gekkoa ja juottamassa orkideoja. Saatiinpa taas kaupan päälle vielä ilmainen ”taksikyytikin” lentokentälle mun papaltani tiistaina 6.1., kun lähtö koitti.

Vaikka oon ollut Australiassa asti, niin silti reissuun lähteminen tuntuu aina tosi epätodelliselta. On vaikea käsittää, minne sitä oikeastaan onkaan matkalla ja millainen reissusta lopulta kehkeytyy. Ja kuten jo aiemmin mainitsin, niin alkuperäinen ajatus ei ollut, että tästä tulisi varsinainen treeniloma. Kun matka lähestyi, niin ajatuksissani alkoi kuitenkin kytemään yhä enemmän haavekuvia siitä, miten treenaisimme yhdessä hiekkarannoilla ja sademetsän siimeksessä… Voimistelurenkaat olikin yksi tärkeimmistä asioista, jotka aurinkorasvan, bikinien ja snorkkeleiden lisäksi tuli pakattua mukaan matkalaukkuun. Voimistelurenkaat sekä oma kehonpainomme muodostivat pohjan koko loman treeneillemme, mutta siitä lisää myöhemmin.

Renkaat, arskat ja aurinkorasva – niiden varaan nojaa rengasmiehen & leuanvetotypyn unelmaloma! (;

Matkamme alkoi siis tiistaina päivällä, ja aikataulujen mukaan meidän piti lentää kahdella välilaskulla Rioon ja olla perillä about vuorokaudessa. Toisin kuitenkin kävi, ja päädyttiin aluksi seikkailemaan ihan eri mantereelle.

Mutta siitä lisää seuraavassa tekstissä!