Ensi viikonloppuna kisataan pe-su Espoossa kahdeksan voimistelulajin yhteiset SM-kilpailut. Mukana ovat siis kaikki maamme huippuvoimistelijat, ja tarjolla on niin naiskauneutta ja miesvoimaa kuin joukkue- ja yksilölajeja.

Jokaiselle löytyy varmasti silmänruokaa ja upeita elämyksiä eli tätä skabaa ei kannata missata! Lisätietoa löytyy täältä: Voimistelun SM 2015

Itse olen vuosien varrella valokuvannut jokaista noista kahdeksasta voimistelulajista, ja on ilo ja kunnia päästä kuvaamaan koko kirjoa taas ensi viikonloppuna! Eniten on tullut toki hilluttua telinevoimistelun parissa, mutta sitäkin hienompaa on taas välillä päästä ikuistamaan myös muita lajeja. Etenkin rytmisen voimistelun ja joukkuevoimistelun esteettisyys ja kauneus sekä aerobicin energisyys hurmaavat – akrobatiavoimistelussa taas upea tiimityöskentely, TeamGymissä vauhti ja voltit sekä trampoliinivoimistelussa lennokkuus tekevät vaikutuksen.

Itse en halua lähteä valitsemaan, mitä lajia on kivointa kuvata, sillä kaikissa on omat puolensa ja haasteensa. Siinä missä voimistelijat keskittyvät täysillä omiin suorituksiinsa, niin minä pistän kaiken likoon valokuvaamisessa. Usein olen niin keskittynyt omaan touhuuni, että kaikki muu ympärillä vähän niin kuin katoaa – on vain minä ja voimistelija tai voimistelijat, jotka juuri sillä hetkellä ovat kamerani tähtäimessä.

Kun urheilijan tavoite on täydellinen suoritus, niin oma tavoitteeni on saada napattua kuviini juuri ”ne oikeat” hetket – hetket, jotka kestävät monesti vain sekunnin murto-osan.

Lennokas hyppy, voltti kierteineen tai kaunis ojennus kestävät kyllä useamman sekunninkin ajan, mutta se mitä haluan saada kameralleni talteen on juuri se hetki, jona hyppy on korkeimmillaan, kierre on siinä asennossa että voimistelijan kasvot erottuvat tai ojennus on ääriasennossaan ja nilkat suorina. Varmaan arvaatte, ettei noiden äärimmäisten lyhyiden hetkien tallentaminen aina ole mitään maailman helpointa touhua.

Lisäksi noiden kuvailemieni hetkien tallentaminen ei vielä edes riitä, sillä vaikka nappaisin teknisesti kuinka hyvän kuvan tahansa ja vaikka kuva olisi napattu juuri oikealla hetkellä ja voimistelijan asento olisi täydellinen, niin myös voimistelijan ilmeen pitäisi olla kaunis tai vähintään edustava. Se on asia, joka ei valitettavasti ole minun hallinnassani, mutta joka vain täytyy hyväksyä. Tottakai nimittäin haluan, että voimistelijat itsekin voivat olla tyytyväisiä ottamiini kuviin, eivätkä joudu esimerkiksi kauhistelemaan ilmeitään.

Pointtini siis on, ettei kuvien ottaminen ole ihan lasten leikkiä :) Mutta siinä missä voimistelijoista satojen tai tuhansien toistojen myötä kehittyy hyviä jossain liikkeessä, niin yhtä lailla oma kuvaustaitonikin on kehittynyt, kun olen vuosien varrella napannut tuhansittain ja taas tuhansittain kuvia. Sitä huomaa, että kuvien nappaaminenkin jättää jälkiä niin aivoihin kuin lihasmuistiin, ja nykyisin sitä osaa ikään kuin automaattisesti ”haistaa”, millaisen liikkeen voimistelija on tekemässä seuraavaksi ja milloin on oikea hetki painaa laukaisinta. Varsinaista ihmisten tarkkailua ja oman kuvaussilmän kehittämistä tämä jatkuvasti on.

Vaikka voin myöntää, että olen kehittynyt kuvaajana viimeisen viiden vuoden aikan todella paljon (hyvä, jos edes kehtaan katsella alkuaikojen kuviani, niin ”hirveitä” ne ovat), niin silti en edelleenkään osaa tai uskalla koskaan iloita, että ”nyt tuli hyviä kuvia”. Usein ihmiset kysyvät kesken kuvauskeikkojeni, että ”onko tullut hyviä kuvia”, ja sori vaan, mutta vastaukseni on aina epämääräistä nurinaa ja nenän nyrpistys. Aina pieni epäilys ja skeptisyys vaivaa, sillä aina voisi saada VIELÄKIN PAREMPIA KUVIA.

Se tässä valokuvaamisessa itse asiassa onkin parasta – vuosien myötä kyllä kehittyy, mutta samalla silmät aukeavat yhä paremmin kaikelle sille, missä voisi vielä kehittyä entistä paremmaksi. Valokuvaus on ura, joka ei pääty koskaan.

Vähän niin kuin urheilu siis – aina voi kehittyä ja olla vieläkin parempi :)

SM:eissä nähdään!

Alla ottamiani kuvia telinevoimistelun EM:eistä muutaman viikon takaa. Jos jotain ”lempparivoimistelijoita” pitäisi valita, niin sanoisin, että lemppareitani ovat ne, jotka pöllyttävät mahdollisimman paljon mannaa eli magnesiumjauhoa! Siitä saa nimittäin siistejä kuvia ;)