Aloitin Project Elastigirliksi ristimäni notkistumishaasteen elokuun 1. päivä. Nyt aktiivista venyttelyharrastustani on takana yli kaksi viikkoa, ja fiilikset ovat tällä hetkellä aika ristiriitaiset.

Tästä se alkoi…

Aloitin haasteeni tosiaan lauantaina 1.8. Esimerkiksi leuanvetohaastettani seuranneet varmasti tietävätkin, että kun jotain todella päätän, niin en jätä sitä sitten puolitiehen, ja niin on tämänkin haasteen laita – aion nyt todellakin selvittää, että kuinka notkeaksi minut saa vielä venytettyä näin 25-vuotiaana.

Venyttelyhaasteeni ensimmäiset kuusi päivää venyttelin joka päivä yli tunnin eli yli tuplasti enemmän kuin sen ajattelemani puoli tuntia per päivä. Itse asiassa lupaukseni oli venytellä joka päivä 15-30 minuuttia, mutta ajattelin, ettei liene haittaa, jos nyt alussa innostun venyttelemään sitäkin enemmän. Aikaakin venyttelyyn järjestyi yllättävän helposti: iltaiset leffahetket siirtyivät sängyltä lattialle ja sauna sekä saunajäähytkin tuli uhrattua projektilleni.

Kuva Project Elastigirlin ensimmäiseltä viikolta, jolloin olo vielä oli jopa alkutilannetta notkeampi.

Tuolloin kuudentena venyttelypäivänä eli torstaina 6.8. alkoi näkyä jo jotain tuloksiakin: olo tuntui aiempaa notkeammalta, spagaatit tuntuivat syventyneen, ja haaraistunta-asennossa sain jopa pään lattiaan asti, eikä ollut enää kaukana, että olisin saanut pumpattua rintakehänkin hetkellisesti kiinni lattiaan!

Mutta siitä sitten alkoikin alamäki.

Perjantaina 7.8. jätin kunnon venyttelyn kokonaan väliin, sillä lauantaina 8.8. oli edessä street workoutin SM-kilpailut ja ajattelin, ettei ehkä ole hyväksi venyttää alavartalon lihaksia niin rajusti ennen lauantain maksimisuorituksia esimerkiksi pistoolikyykyissä. Teinkin perjantaina vain lyhyet kevyet venyttelyt.

Lauantaina edessä olivatkin sitten ne SM-skabat; niistä on vielä luvassa oma blogitekstinsä eli ei siitä sen enempää. Lauantai-iltana olo oli todella väsynyt, enkä jo sen takia jaksanut venytellä kuin taas lyhyesti eri lihasryhmät läpi illalla saunassa.

Sunnuntaina ja maanantaina jalat olivat ihan älyttömän kipeät ja pelkkä kävelykin oli hankalaa :D Sen siitä saa, kun ensimmäistä kertaa tekee pistooikyykyissä maksimitoistomäärän ja vetää itsensä lähes piippuun asti.

SM-kisojen jälkeen ei tehnyt edes mieli ajatella tällaista asentoa…

Jatkoin kuitenkin heti alkuviikosta sinnikkäästi venyttelyhaastettani, mutta vaikka jalkojen lihaskipu hellitti keskiviikkoon mennessä, niin olo pysyi silti tönkkönä ja jäykkänä. Pyöräily ja lenkkeilykään ei tuntunut auttavan, venyttelystä nyt puhumattakaan. Torstaina minuun iskikin sitten flunssa, ja olo oli entistä kankeampi, ja venyttely alkoi jo turhauttamaan… Perjantaina olo oli aivan kaamea ja niveliin särki, minkä pistin flunssan piikkiin. Päätin jättää venyttelyt kokonaan väliin perjantaina ja lauantaina, sillä pohdin, ettei sairaana venyttely välttämättä ole järkevää.

Eilen sunnuntaina olo oli jo parempi ja iskin taas projektini pariin entistä isommalla tarmolla. Illalla katsoimme Markun kanssa elokuvaa, ja venyttelin koko yli kaksi tuntia kestäneen leffan ajan ja sen päälle vielä saunajäähyillä. Tulos: ei toivoakaan, että olisin yhtä notkea kuin silloin reilu viikko sitten torstaina haasteeni kuudentena päivänä, vaan mielestäni olen peräti kankeampi kuin aloittaessani koko Project Elastigirlini.

No, eihän tässä toisaalta ole mennyt kuin vasta kaksi viikkoa, ja ennakkoajatukseni olikin, että varmaan vasta kuukauden kohdalla on sopiva aika arvioida ensimmäisen kerran, kuinka paljon olen todellisuudessa notkistunut. Mutta silti tuntuu turhauttavalta, että reilussa kahdessa viikossa en tunnu vielä edenneen mihinkään.

Mutta mitä mieltä olette, oliko SM-kisojen pistoolikyykkyjen toistomaksimilla ja flunssalla vaikutusta venyttelyn etenemiseen?

Markku tuossa jo eilen kyllä jo totesikin sen vaihtoehdon, että ehkä siinä missä leuanvetohaasteessani ylitin kaikkien odotukset, niin venyttelyssä alitan ne sitten oikein urakalla. Leuanvetohaasteeni todistikin nimenomaan sitkeyteni – enhän minä niitä leukoja millään voimalla oikeasti vedä, vaan sitkeydellä ja hammasta purren. :)

Tältä näyttää sitkeä pihvi!

Joten kenties olen tosiaan olen liian sitkeä tapaus venyäkseni tästä mihinkään. Sitkeästi aion kuitenkin jatkaa haastettani – katsotaan, tapahtuuko mitään viikkojen tai kuukausien edetessä.

Jos jollakulla on vinkkejä, miten takoa sitkeästä lihasta notkeaa, niin saa kertoa ja ottaa myös halutessaan kopin siitä haasteesta, että lähtee notkistamaan minua!