”All we have is now.”
Yksi kliseinen slogan, joka näyttää kivalta Instassa tai muualla omassa somefiidissä?
Ehkä. Paitsi jos sitä miettii syvemmälle, niin ei.
Meistä moni tykkää viljellä tällaisia erilaisia mietelauseita ja pitää niitä jonkinlaisina elämänohjeinaan. Mutta kuinka moni meistä todella pysähtyy miettimään niitä – puhumattakaan niiden noudattamisesta?
Meillä on jatkuva kiire mennä, tehdä, menestyä, saada aikaan, kehittää itseämme. Elää täysillä.
Siinä kaikessa hektisyydessä tulee ehkä viljeltyä cooleja mietelauseita, mutta kuten niin monessa muussakin asiassa, ihmisten tuntuu olevan vaikea elää omien arvojensa mukaisesti.
Mistä sitten tietää, pystyykö noudattamaan omia arvojaan, kuten elämään tässä ja nyt?
Itse uskon että siitä, että löytää rauhan. Että on tunne siitä, että kaikki on tässä ja nyt juuri niin kuin sen pitääkin olla. Että kaikki on hyvin. Että minulla on kaikki tärkein juuri nyt. Että jos kuolisin huomenna, se olisi fine, koska olen onnellinen.
Viime aikoina olen vähän ruvennut miettimään, josko siinä ylipäätänsä on elämän lopullisin tavoite. Ihan vaan siinä, että oppii elämään joka päivä tyytyväisenä ja siten, ettei tarvitse murehtia, tuleeko huomista, koska on jo saavuttanut kaiken tärkeimmän tässä ja nyt.
Helposti sitä eksyy ajattelemaan, että jos on löytänyt sellaisen tyytyväisyyden, niin onko elämässä sitten enää mitään haaveiltavaa tai tavoiteltavaa? Tappaako tyytyväisyys kunnianhimon ja suuret unelmat?
Mielestäni ei. Tähtiä voi tavoitella ja unelmoida isosti, vaikka olisi tyytyväinen siihen, mitä itsellä on. Ja se asetelma on mielestäni itse asiassa paras siihen unelmointiin, koska jos ei osaa olla tyytyväinen nyt, niin tuskin osaa olla sitä, vaikka kaikki unelmat kävisivät toteen.
Tyytyväisyys omaan elämään on jotain ihan muuta kuin unelmien ja tavoitteiden saavuttamista. Se on jotain, minkä voi saavuttaa tässä ja nyt.
Koska lopulta kaikki, mitä meillä varmuudella on, on tässä ja nyt. Voi olla, että huomista ei enää tule.
Kun sen hyväksyy, on selvinnyt elämästä voittajana.
