Elämä on sekavaa; tuntuu ettei mitään saa aikaiseksi, vaikka koko ajan tehdään jotain; tuntuu mahdottomalta oppia pitämään vapaapäiviä; me salakavalasti sorrutaan koko ajan alitajuntaisesti vähättelemään tekemisiämme; ollaan sorruttu meidän suurimpaan viholliseen eli kiireeseen, joka ahdistaa ja syö iloa ja luovuutta; meidän optimismi on kääntynyt itseään vastaan; aitta ei vieläkään ole valmis – ei vaan siis se on jo tajuttoman pitkällä (taas me vähätellään ja yliarvioidaan ehtimistämme!); välillä tuntuu että me oikeasti seotaan lopullisesti, eikä missää oo enää mitään järkeä; me toteutettiin just yks toinenkin järjetön unelma, vaikkei meidän ois pitänyt (eikä oikeastaan edes tiedetä miksi ei – kai koska joku ihmeen korrektius ja se, ettei tietyillä tuloilla oo oikein tehdä tiettyjä asioita?); me ollaan maailman onnellisimpia just nyt ja samaan aikaan hetkittäin tosi ahdistuneita ymmärtämättä miksi ja samaan aikaan me silti tiedetään, että just siks kaikessa on järkeä, että me tehdään asioita vastoin kaikkea järkeä, koska just ne tekee meidät onnelliseksi.
MUTTA: Keksin (Milla) just meille tai ainakin itselleni diagnoosin. Oon aina vähän ihmetellyt, miksi ihmiset aina haluaa joka asiaan jonkun diagnoosin tai selityksen – ollaanhan me ihmiset ja elämä niin monisyistä, että jokaiseen ihmiseen ja elämään mahtuu ripaus ties mitä, niin viisautta kuin hulluutta – mutta just nyt ahdistaa ajoittain ehkä eniten se, kun ei keksi selitystä omille tuntemuksille. Mutta nyt löysin sanan, joka ehkä helpottaa.
Se on HÄKELTYNYT.
Ollaan häkeltyneitä kaikesta, koko meidän elämästä. Kaikista niistä unelmista, jotka ollaan toteutettu viime vuosina ja niin ennen kuin jälkeen tulipalon ja unelmista, jotka on tulipalon myötä syntynyt ja kaikesta ihanasta, joka ollaan viime vuosina saatu ja palaneista unelmista, jotka on muuttuneet kauniiksi haikeiksi muistoiksi ja joita seurasi vain entistä isompia uusia unelmia sekä kummallisesta elämästä tai pikemminkin seikkailusta, josta ollaan sen haasteista huolimatta nautittu täysin sydämin.
Liika on kuitenkin liikaa, niin hyvässä kuin pahassa, ja vaikka on maailman onnellisin, voi olla myös uupunut kaikesta – etenkin kun elämä on viimeiset kaksi vuotta ollut kuin jostain satukirjasta tai elokuvasta.
Mutta me nyt yritetään toipua tästä häkeltyneisyydestämme – tai oikeastaan tottua siihen lopullisesti, koska tämä meidän elämä/tarina ei tuu tästä vuosiin muuttumaan sen tylsemmäksi – ja tiedetään, että kaikki on hyvin niin kauan kunhan muistetaan ne asiat, jotka on tärkeimpiä ja joihin uskotaan. Ja vaikka ajoittain eksyisi pois niiden parista, niin sekin on ihan ok niin kauan kuin löydetään vielä takaisin.
Isoja asioita on tapahtunut taas viime viikkoina – aitta esimerkiksi on lämmin, siis LÄMMIN, ja meillä on ensimmäistä kertaa lämmin rakennus taas kotona tontillamme sitten tulipalon. Muuttovalmis se ei kuitenkaan ihan vielä ole ja me halutaan viimeistellä aitta ja muuttaa siihen rauhassa ja joka askeleesta nauttien. Ei ehditä/jakseta ihan reaaliajassa juuri nyt kaikesta kertoa, mutta jälkikäteen kyllä näytetään, millainen aitasta tuli ja millainen matka tää alkuvuosikin on ollut.
Ja siis aitasta tulee I-H-A-N-A. Niin ihana, ettei sitä itsekään jotenkin tajuta. Siitä tulee sekoitus rujoutta ja kauneutta, askeettisuutta ja luksusta, halpaa ja kallista, vanhaa ja uutta. Siitä tulee niin meidän näköinen kuin vain mahdollista ja niin erikoisen ihana, ettei toista ole. Voipi olla, että aitassa elosta tulee niin ihanaa, ettei meillä enää olekaan mitään kiirettä saada varsinaista taloa valmiiksi (pahoittelut tietyille tahoille), ja saahan nähdä, kuinka kauan todellisuudessa me ollaan sitten ”vailla vakinaista asuntoa”, kuten me ensi kuun alusta virallisesti tullaan olemaan. Mutta meitä se ei haittaa – meistä tulee 1.3. oikeasti viimein loviisalaisia ja tullaan asumaan tontillamme hamaan tullevaisuuteen asti niin häkeltyneen onnellisina kuin vain ihmisen on mahdollista olla.
Tässä muutama kuva meidän yhdeltä puolikkaalta vapaapäivältä, joka sentään pakon sanelemina pidettiin jokunen aika sitten.
Ps. Julkastaan ihan just uus vlogi, jolla avataan yhdessä alkuvuoden fiiliksiämme & kerrotaan viimeisimmistä aikataulusuunnitelmistamme. Meille on iso ilo ja tuki, jos katot vlogejamme & tilaat kanavamme.
