Kuten keskiviikon tekstissäni jo mainitsinkin, niin tällä kertaa Markku ei lähdekään EM-kilpailuihin. Toisin sanoen hän ei päässyt EM-joukkueeseen.

Miten on mahdollista, ettei renkaiden 9-kertainen Suomen mestari ja tuore Pohjoismaiden mestari ym. mahdu joukkueeseen?

Noh, syy on hyvin yksinkertainen.

Joka toinen vuosi käydään ns. joukkue-EM:t ja joka toinen vuosi yksilö-EM:t. Joukkuekilpailussa sanan mukaisesti kilpaillaan ensisijaisesti joukkueena eli joukkuekokoonpano valitaan sen mukaan, millä porukalla Suomen on mahdollista menestyä parhaiten joukkuekilpailussa. Yksilökilpailuvuosina taas joukkuekisaa ei ole, vaan jokainen voimistelija skabaa yksinomaan oman henkilökohtaisen menestyksensä puolesta ja tavoittelee joko ottelufinaalipaikkaa tai telinefinaalipaikkaa jollain kuudesta miesten telineestä (naisissa vastaavasti kisataan ottelussa sekä neljällä naisten telineellä).

Tänä vuonna vuorossa on joukkue-EM:t, ja Markkuhan on ennen kaikkea yksilövoimistelija ja rengasspesialisti. Lisäksi hän tekee myös hevosta ja nojapuita, mutta kevään EM-näyttökilpailuiden perusteella hän ei pysty niillä kahdella telineellä auttamaan Suomen joukkuetulosta niin paljon, että mahtuisi joukkueeseen.

Joukkuetuloksen lisäksi yhtenä valintakriteerinä oli myös näin joukkue-EM-vuonna se, onko voimistelijalla mahdollisuus kuitenkin yksilönä päästä finaaliin, joko ottelussa tai yksittäisellä telineellä.

Ja näyttökilpailuiden perusteella Markulla ei vielä tänä vuonna ole mahdollisuutta päästä renkailla EM-finaaliin.

Vaikka EM-finaalipaikka onkin Markun haave ja tavoite, niin realistisesti tässä kuitenkin edetään. Teoreettisesti jos moni – siis todella moni – renkaiden EM-kärkivoimistelija mokaisi rengaskarsinnoissa todella pahasti tai vaikkapa saisi ruokamyrkytyksen tms. ja Markku sen sijaan ylittäisi itsensä ja saisi tehtyä rengassarjansa täydellisesti sekä siihen päälle sen vaikeamman alastulonsa, niin hänellä olisi minimaalinen chäänssi päästä EM-finaaliin. Mutta se on vain äärimmäisen teoreettista jossittelua ja toiveajattelua, eikä ketään tietenkään sellaisen perusteella tule valita osaksi EM-joukkuetta!

Eli toisin sanoen joukkuevalinta tehtiin todella oikein perustein, ja Markku ei tänä vuonna mahtunut mukaan.

Samoin kävi itse asiassa myös kaksi vuotta sitten, kun niin ikään oli joukkue-EM:t.

Ensi vuonna on sitten taas yksilö-EM:ien aika. Josko tässä tulevalla kaudella Markku pystyisi vaikkapa pistämään opiskelut vähän paussille ja keskittymään ihan totaalisesti treenaamiseen, niin sitä ei koskaan tiedä, josko hänellä vuoden päästä jopa olisi realistiset mahdollisuudet tavoitella sitä EM-finaalipaikkaa renkailla…

Motivaatiota ja paloa – kuten myös lähimmäisten tukea – kyllä riittää, mutta taloudellinen puoli on sitten eri asia, kuten myös terveys ja etenkin se, miten olkapäät ja kroppa ylipäätänsä kestävät tätä touhua.

Valitettavasti kaikki ei nimittäin aina ole kiinni pelkästä tahdosta, mutta se osuus joka on, ei tule jäämään siitä kiinni!

Parhaillaan Markku on nyt Bulgarian Varnassa, missä hän huomenna perjantaina kilpailee taas kerran maailmancupin osakilpailussa. Josko tällä kertaa se rengasfinaalipaikka aukeaisi, kun kevätkauden muissa vastaavissa kilpailuissa kaikki ei ole vielä napsahtanut ihan kohdilleen.

Maailmancupin finaalipaikka ei olisi huonompi päätös tälle kaudelle. Tämän viikon kisa nimittäin jää kevään viimeiseksi. Mutta toisaalta eihän takana olekaan kuin sellainen vaatimaton kahdeksan viikonlopun mittainen kisaputki, joten sen päättyminen alkaa olla jo niin henkisesti kuin fyysisesti paikallaan.

Ensi viikolla Markku pääsee palaamaan taas siihen menestymisen syvimpään ytimeen – nimittäin kovaan treenaamiseen.

Kuten tähän:

Tosin rästiin jääneet kouluhomman painavat yhä Markun niskaa vielä liki kuukauden ajan, mutta onpahan nyt kuitenkin enemmän aikaa keskittyä niihin, kun kisastressi päättyy tähän.

Mutta olisihan se aika siistiä, jos telinevoimistelun arvostus tästä vähän nousisi, eikä maamme parhaiden voimistelijoiden tarvitsisi sekä urheilla ammattimaisesti että samaan aikaan yrittää paiskia töitä ja opiskella täysipäiväisesti itsensä elättämiseksi. Toki jokainen urheilija on oman tiensä valinnut, mutta toisaalta samaan aikaan heiltä myös odotetaan, tai suorastaan vaaditaan, menestystä – mutta kuka heitä tukee heidän kivisellä taipaleellaan?

Siinä vaiheessa, kun urheilijat menestyvät, siitä kyllä riistetään kaikki mahdollinen ilo ja hyöty irti, mutta harvassa ovat ne tahot, jotka ovat valmiita olemaan matkassa mukana myös sieltä kivikon pohjalta asti ja silloin, kun se suurin työ vasta tehdään.

Sanotaanko näin, että jos Markku nyt menestyisi, niin ketä hänen olisi siitä eniten kiittäminen?

Äitiä, joka vei hänet aikanaan telinevoimistelusalille.

Lapsuuden ja nuoruuden kasvattiseuraa eli Kotkan Telinevoimistelijoita.

Ja minua, joka olen jo liki kymmenen vuotta pysynyt ja tukenut tässä rinnalla, vaikka se, mitä tästä irti saa, on monesti ollut kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista.

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä – Kela, sillä urheilijathan ovat käytännössä työttömiä, hahhah! :D

Eteenpäin mennään ja voimalla!

Mahtia päivää taas kerran kaikille ihanille lukijoillemme :)