Kun pyörii kaiken maailman voimistelijoiden ja muiden urheilijoiden joukossa, hiljalleen sokaistuu sille, miten ihmeellisiin fyysisiin asioihin he oikein pystyvätkään.
Kun tuossa yhtenä päivänä yritin voimistelusalilla tehdä pienten voimistelijatyttöjen perässä jotain yksinkertaisia vatsalihasliikkeitä, niin kauhistuksekseni (ja suureksi huvikseni) huomasin, etten itse pystynytkään tekemään sitä, en sitten lähellekään! Vaikka liike oli silmissäni ihan helpon näköinen, niin oma tulokseni sitä kokeillessani oli vain säälittävän toivoton ponnistus ja hillitön hihitys siihen päälle.
Eräänä toisena päivänä taas halusin päästä voimistelurenkaisiin roikkumaan pää alaspäin polvitaipeiden varassa, sillä tavoin kuin pienenä tuli roikuttua ties missä kaikkialla. Kiipesin siis renkaille ensin käsien varaan roikkumaan ja siitä sitten jalat vaan ylös – mutta kas, se ei onnistunutkaan ihan niin helposti kuin ajatuksissani kuvittelin! Vasta, kun huvittunut Markku riensi hätiin ja puski alhaalta peppuani tarpeeksi, niin lopulta sain ähellettyä jalkani sinne renkaiden läpi. Ja se tapahtui kyllä kaikkea muuta kuin sulavan voimistuksellisesti.
Ja notkeudesta ei minun tapauksessani kannata edes puhua. Vai kuinka monen pariskunnan kohdalla asia on niin, että mies on tuplasti notkeampi kuin vaimo? Noh, minullapas ei sentään ole käsivarsissa ja hartioissa mitään epänormaalin isoja lihaksia haittaamassa olkapäiden pyörittämistä! Ja mitäpä siitä, jos lihaksia onkin minusta vaikea edes etsimällä etsiä – ainakin jokaisen luuni voi havaita helposti, kun vain tökkää sormensa ihan mihin tahansa kehoni kohtaan.
Jos minusta nyt ei löydykään lihasmassaa tai sulavaa notkeutta, niin sitkeyttä sentään löytyy, niin henkistä kuin fyysistäkin. Perjantaina kävinkin taas kerran purkamassa energiaani juoksemalla 13 kertaa 177 porrasta alas ja ylös, eli 2301 porrasta yhteensä. Se teki tosi hyvää!
Tällainen urheilu ei toki edistä millään lailla olemattomien lihasteni tai lihasnotkeuteni kasvua (vaan pikemminkin aiheuttaa lihasjumeja jalkoihin), mutta se tekee jotain muuta – saa veren, adrenaliinin ja hyvän olon virtaamaan koko kehoni läpi ja ajatukset ja ideat kirkastumaan mielessäni.
Ja juuri tuo – inspiroitunut ja kokonaisvaltaisesti hyvä olo – ovat minulle sekä työni kannalta yhtä elintärkeitä kuin mitä lihakset ja notkeus merkitsevät voimistelijamiehelleni.
”Me thinks that the moment my legs begin to move, my thoughts begin to flow.”
– Henry David Thoreau –