Borneonkin reissun kuvat ja videot odottelevat yhä käsittelyä, kun jo uutta matskua pukkaa päälle. Olimme juuri kymmenen päivää Marokossa, ja oli ihan mieletön reissu! Kuten jo aiemmassa pienessä maistiaispostauksessa (Sahara & talven ihmemaa) totesin, maa yllätti ihan täysin monipuolisuudellaan.

Suomalaisista monille tuttuja paikkoja lienevät Marrakech sekä Marokon rannikon isot kaupungit ja rantalomakohteet. Noh, meille tyypillisesti me suuntasimme juuri sinne, minne muut eivät yleensä suuntaa – siis kaikkialle muualle paitsi noihin paikkoihin. Tai no Marrakechissa shoppailimme medinassa eli vanhassa kaupungissa yhden illan ja yövyimme yhden yön, mutta siinäpä se.

Reissumme päätavoite oli käydä Saharassa ja se toteutui, kuten niin paljon muutakin. Ostin meille lennot joulun tienoilla, ja varasin meille oppaan viikkoa ennen lähtöä (heh, olin taas ajoissa liikkeellä). Kävin läpi netistä löytämiäni aavikkoretkiä tarjoavia matkatoimistoja ja aika mututuntumalla päädyin kyseiseen oppaaseemme. Ihan hyväksi valinnaksi osoittautui, vaikka erinäisten sattumusten seurauksena reissustamme ei tullutkaan ihan sellainen kuin mistä alun perin sovittiin, ja kun viettää viikon kahden aavikolla syntyneen marokkolaisen ”hyväntahtoisen huithapelin” kanssa, niin mukaan mahtuu kyllä kaikenlaista :D Mutta näin jälkikäteen ajateltuna oli kyllä nappivalinta, vaikka vikoina päivinä sainkin pienen hepulin (toivottavasti en säikäyttänyt opastamme ja kuskiamme sentään ihan sairasloman partaalle, hih).

Mutta tässä tulee nyt esittely reissumme pääpiirteistä. Niin ja Marokkoon ei saa viedä nykyään ollenkaan dronea, joten ilmakuvia ei ole tällä kertaa luvassa, mutta koska ei ollut dronehäslinkiä mukana kuvioissa, niin ehdinpähän ottaa enemmän fotoja järkkäreilläni, ha!

Yleisesti mainittakoon vielä, että näin keskellä talvea Marokossa on paikoitellen hyvinkin viileää. Saimme kokea useamman pakkasyön – myös aavikolla – eikä ole mikään turha kehotus valita talvella vain sellaisia majapaikkoja, joissa on lämmitys. ”Lämmitys” tosin on suhteellinen käsitys Marokossa, kuten myös ”lämmin” vesi, ja useampana iltana saimmekin jääkylmän suihkun jälkeen kipitellä jääkylmillä kivilattioilla ja kääriytyä kylmiin lakanoihin. Olimme onneksi varautuneet tähän, ja parempi näin kuin 40-50 asteen helteet – siinä missä nyt rakastuimme etenkin aavikoihin, niin kesällä ne saattaisivat olla meille yhtä hornankattilaa!

Reissumme alkoi lauantaina 6.1., kun saavuimme illansuussa Fésiin. Vietimme siellä yhden yön medinassa sijaitsevassa viehättävässä riadissa eli perinteisessä majatalossa, Riad Nailassa. Olin jo heti alkuunsa ihan haltioissani, kun pääsin yöpymään niin viehättävään rakennukseen. Reissun myötä kävi tosin ilmi, ettei Marokossa oikein muuta tunnu olevankaan kuin viehättäviä majataloja, jotka ovat kaikki kuin pieniä linnoja…

Lauantai-iltana seikkailimme medinan pienillä ja sokkeloisilla kaduilla ja pääsimme kurkkaamaan kaupungin katoillekin sekä pienten putiikkien ”kulissien taa”, missä paikalliset muun muassa värjäävät nahkaa. Lisäksi saimme maistella paikallista teetä, ja nautiskella seuraavana aamuna ensimmäisen pannukakkuaamiaisemme (söimme matkan aikana joka aamu pannaria ja pullaa!). Sunnuntaiaamuna tapasimme myös oppaamme sekä kuskimme, joiden seurassa meidän piti viettää seuraavat kuusi päivää, jotka tosin sitten päivien kuluessa muuttuivat yhdeksäksi päiväksi eli koko loppureissuksemme.

Sunnuntaina lähdimme ajamaan Middle Atlas -vuorille, aikomuksenamme ylittää ne ja päätyä illan suussa liki 500 ajokilometrin päähän Saharan laitamille Merzouga-nimiseen paikkaan. Noh, ensin olimme jumissa Fésissä, missä juostiin kaupunkimaratoni, emmekä meinanneet löytää kaupungista ulos, kiitos marokkolaisten liikenneorganisoinnin ja aavikkolaisen opas-kuski -kaksikkomme, joka oli omassa elementissään siellä aavikon hiekkadyyneillä, ei suurkaupungin siimeksessä.

Kun lopulta pääsimme ulos kaupungista ja vuorten lieppeille, matkamme tyssäsi uuteen yllätykseen: vuorten yli vievät tiet olivat poikki, kun lunta oli satanut niin paljon. Aavikon sijaan päädyimme leikkimään talven ihmemaahan, ratsastamaan satumaisissa maisemissa paikallisilla hevosilla ja ihmettelemään lumesta innostuneiden marokkolaisten lumitouhuiluja. Isotkin miehet kirmailivat lumessa kuin pikkulapset, ja porukka rakenteli lumiukkoja konepelleille ja ajoi ne kyydissä ympäriinsä, eikä poliisikaan näköjään ollut sitä mieltä, että autoja pitäisi putsata ennen liikkeelle lähtöä, vaan oli ihan fine ajella ympäriinsä 20 cm lunta auton katolla :D

Kun vuorten tiet eivät päivän mittään missään vaiheessa auenneet, päädyimme lopulta siihen, että parempi kiertää vuoret kokonaan. Ajelimme yömyöhään ja satoja kilometrejä, jotta pääsimme vuorten toiselle puolelle, minne olisi linnuntietä ollut vain viideosa siitä matkasta. Päädyimme yöksi Midelt-kaupunkiin vuorten kupeeseen.

Maanantaina suuntasimme Mideltistä kohti alkuperäistä päämääräämme eli Merzougaa ja siellä sijaitsevia kuuluisia hiekkadyynejä. Oli hauska seurata, miten talvinen maisema muuttui pikkuhiljaa yhä karummaksi ja värittömämmäksi ja taakse jäävät vuoret vaihtuivat pikkuhiljaa aavikkoon. Auringonlaskun aikaan löysimme itsemme kamelien selästä keskeltä hiekkadyynejä ja yön vietimme teltoissa miljoonien tähtien alla!

Alun perin tarkoituksenamme oli viettää Merzougan aavikkoleirissä kaksi yötä ja suunnata sitten taas vuoristoisempiin maisemiin sekä katsomaan yhtä vesiputousta, rauniokaupunkia ja sinisenä kaupunkina tunnettua Chefchaouenia, mutta oppaamme sai meidät ylipuhuttua täysin uuteen suunnitelmaan. Oppaamme ja kuskimme mielestä kuuluisa Merzouga ei ole mikään ”oikea aavikko”, vaan he ehdottivat, että veisivät meidät ”oikealle aavikolle” sinne, mistä he itse ovat kotoisin.

Totta on, että Merzougassa oli telttaleirejä vieri vieressä ja kaupunki sähköverkkoineen sun muine infrastruktuureineen ihan vieressä. Innostuimme uudesta ideasta ja heittäydyimme oppaamme ja kuskimme vietäväksi, vaikka se myös tarkoitti aikamoista lisälaskua. Oppaamme oli niin innostunut siitä, että olen valokuvaaja, että halusi viedä majoittaa meidät luksuspaikkoihin, ja vaikka hän väitti, että laskutti meiltä vain perusmajoituksen hinnan, niin kyllä venynyt budjetti vähän tuli kirpaisemaan… Mutta oli se vaan elämys meille ikuisille pihistelijöille, kun saimme majoittua niin hienoissa paikoissa ja esimerkiksi kolmessa luksusaavikkoleirissä, että se oli todellakin sen arvoista! Lisäksi se aavikko, jolle meidät seuraavaksi vietiin, oli kyllä ihan omaa luokkaansa…

Ensin kuitenkin päädyimme Merzougasta takaisin hieman jylhempiin maisemiin, kun ajoimme seuraavaan määränpäähämme mm. Dades Gorges -nimisen kuuluisan laakson kautta. Yövyimme taas kerran yhdessä ihastuttavassa majatalossa, ja otimme kaiken ilon irti joka ikisestä auringonlaskusta ja -noususta. Täytyy myöntää, että reissumme päätteeksi olimme ihan totaalisen puhki, kun oli niin ”kiire” hyödyntää joka ikinen minuutti ja nauttia täysillä ihan kaikesta siitä mielettömästä hienoudesta, mitä näimme ja koimme!

Keskiviikkona matka jatkui kohti reissumme toista aavikkomajoituspaikkaa – matkan varrelle mahtui vielä muun muassa Cocista juova kameli, vauvakameleita ja luksusresorttia, mutta niistä lisää seuraavassa blogijutussa. Oli nimittäin pakko jakaa tämä postaus kahtia, kun se alkoi kuvineen venyä jo niin massiiviseksi, ettei se kokonaisuudessaan varmaan enää jaksaisi latautua auki kaikissa selaimissa :D

Seikkailu jatkukoot siis seuraavassa postauksessa…