Huh, mikä viikonloppu.
Niin siinä sitten kävi, että Markun voittoputki renkailla katkesi. Oli tosi paha mieli hänen takiaan. Viikonlopun molemmista rengassuorituksista näki, että tekeminen oli ihan erilaista kuin yleensä, tosi raskaan näköistä. Ja ei tietysti ihme, koska Markku on tehnyt rengassarjoja vain pari viikkoa tässä ennen SM:ejä sen olkapäänsä takia.
Onhan se aika ihme, että Markku on ylipäätänsä pystynyt voittamaan renkailla Suomen mestaruuden yhdeksänä vuonna peräkkäin, vaikka siihen matkan varrelle on osunut yksi olkapääleikkaus ja jokunen pienempi olkapäävamma ja -kuntoutus. Ne ovat aina osuneet ”sopivasti” siten, että hän on voinut silti puolustaa mestaruuttaan. Tällä kertaa oli sitten yrityksestä huolimatta pakko nöyrtyä olkapäävamman takia.
Tähän mennessä tuntuu, että Markun jokainen rengaskulta on ollut aina itsestään selvyys, mutta urheilussa mikään ei ole sitä, ja peli on raakaa, etenkin loukkaantumisten osalta. Jos jotain saisin toivoa niin se olisi se, että jokainen urheilija saisi treenata ja kisata ehjänä. Tänäkin viikonloppuna niin kisa-areenoilla kuin katsomoissa nähtiin monia sitkeitä loukkaantumisista kärsiviä sissejä – toivoisin niin, että heistä jokainen näkisi jatkossa vaan terveitä päiviä!
Markun osalta tulee se mestaruus onneksi yhtä lailla olemaan kymmenes sitten ensi vuonna :) Mutta annetaan Markun vielä myöhemmin itse kertoa enemmän fiiliksistään toisessa blogitekstissä.
Muilta osin viikonloppu onneksi sujui meidän osalta ihan mallikkaasti alun haasteista huolimatta. Itse olin nimittäin tapahtuman toisena virallisena valokuvaajana kaikkina kolmena päivänä pe-su. Olin kuitenkin kipeänä to-pe -välisen yön, enkä nukkunut silmänräpäystäkään, mutta koko yön jaksoin uskoa, että ehkä se siitä aamuun mennessä hellittää… Aamulla ei kuitenkaan auttanut kuin Markun skipata työharjoittelunsa ja lähteä kanssani päivystykseen ja sen jälkeen ajamaan minua Jyväskylään. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti suunnata perjantaina aamupäivällä sinne yksin, ja Markun oli aikomus tulla vasta illalla töidensä jälkeen bussilla perässä, mutta onneksi homma järjestyi näin.
Iltaa kohden oloni parani, mitä nyt valvottu yö teki olon ”vähän” omituiseksi, mutta vähän omituinen kai olen muutenkin, niin ehkei kukaan huomannut mitään erikoista, kun olinkin vaan omituinen eri tavalla :) Ja onneksi valokuvaaminen sujuu nykyisin jo sen verran rutiinilla, että vaikka pää onkin vähän tokkurassa, niin liipasinsormi pysyy kuitenkin herkkänä.
Lauantaina olo alkoi olla jo normaalimpi, ja oli tosi hienoa kuvata koko viikonloppu eri voimistelulajeja ja ikuistaa upeita hetkiä kameralle! Ainoa ”ongelma” on se, että nyt hukun kuviin, ja vaikka itse kuvaamisurakka on ohi, niin nyt on sitten edessä kuvien läpikäyminen ja käsittely, mikä on aina vähintään yhtä iso ellei isompikin homma. Mutta onneksi tämä on tosi positiivinen ”probleema”, ja on ihanaa, kun saa tehdä työkseen juuri sitä, mitä eniten rakastaa :)
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, ja kiitos vielä kerran hienosta voimisteluviikonlopusta – kiitos niin kaikille urheilijoille ja tukijoukoille kuin tapahtuman järjestäjille!
Yle Areenasta voi kurkkia SM-lähetyksiä, ja Markun sunnuntain surullisen rengasfinaalisarjan näkee tästä lähetyksestä kohdasta 01:31:50 alkaen. Mua saattaa sen sijaan kuulemma bongailla vilahtelemasta useammastakin kohdasta (myös lauantain lähetyksessä, kääk!), vaikka yritin kyllä vältellä kameroihin joutumista, mutta vaikeaahan se telinevoimistelussa on, kun tv-kamerat kuvaa useammasta suunnasta ja itse pyrin kuitenkin saamaan hyviä kuvakulmia valokuviini.
Loppukevennyksenä vielä minä poseeraamassa mun kuvista tehtyjen roll upien kanssa – ehdottomasti yksi viikonlopun tärkeimmistä fotoista, minä ja mun kuvat! :D Ja kyllä, toi on Markun käsi!
