Toisille se ei sovi laisinkaan, mutta itse rakastan sitä yli kaiken.

Mikä onkaan nimittäin ihanampaa, inspiroivampaa ja toisaalta myös tehokkaampaa kuin kokonainen työpäivä kotoisasti omassa ”kotitoimistossa”?

Tässä alla on hiukan syitä, miksi kotona työskentely sopii juuri minulle:

• Voi siirtyä suoraan sängystä tietokoneelle, eikä tarvitse hukata aikaa paikasta A paikkaan B siirtymiseen.
• Ei tarvitse välittää omasta ”lookista” – työt voi aloittaa vaikka vilkaisematta peiliin, eikä tarvitse vaihtaa yöpukua muuhun kuin korkeintaan siinä vaiheessa, kun on aika mennä koiran kanssa lenkille (paitsi että senkin voi kyllä hoitaa yöasussa…).
• Aamukahvin voi keittää juuri siinä vaiheessa, kun tekee mieli kahvia – vaikka vasta klo 14 iltapäivällä!
• Kukaan ei kyttää omia tekemisiä tai aikataulujani. Deadlineista pidän toki kiinni, mutta onko sillä asiakkaan/tilaajan kannalta väliä, teenkö työni 8-16 välillä vai kenties 21-04 aikaan yöllä? Tuskinpa, sillä lopputulos on se, joka ratkaisee :)

• Milloin tahansa voi ponkaista ylös järkkäilemään tavaroita tai hoitamaan pieniä kotihommia. Tällaiset ”pakolliset” pienet kotityöt toimivat samalla oivina breikkeinä, taukojumppina ja lisäksi kun niitä pikkuhiljaa hoitelee pitkin päivää, ne eivät kaikki kasaudu hoidettavaksi yhtenä hetkenä esimerkiksi illalla, kun haluaisi kenties tehdä jotain muuta.
• Itse asiassa itse rakastan pieniä kotiaskareita juurikin siksi, että minulle ne toimivat niin henkisenä kuin fyysisenä ”jumppana” ja irtautumisena – jopa inspiraation hetkenä! Kun nimittäin tekee jotain hyvin mekaanista ja ”aivotonta” – kuten laittaa pyykkejä kuivumaan – niin ajatukset monesti selkiytyvät ja ideat muotoutuvat sellaisiksi, että niihin pystyy tarttumaan. Sama pätee omalla kohdallani esimerkiksi juoksemisessa: lenkkeily pistää ajatukset virtaamaan ja saa alitajunnan järjestäytymään taas tolpilleen ja ideat senkun lentävät sitä mukaan, kun heittää askelta eteenpäin toisensa perään.
• Kodin ”häiriötekijät” eivät siis tosiaankaan ole minun kohdallani mitään häiriötä aiheuttavia tekijöitä, päinvastoin. Lisäksi kodin esineet ja sisustus (jos tätä nyt voi sisustukseksi sanoa) inspiroivat minua.

Personal tranerini (= Simba-koira) pistää ”taukojumppaamaan” vähintään kolme kertaa päivässä.

• Oman työskentelyn voi rytmittää juuri siten kuin itse haluaa. Välillä on niin pakko – kuin helpotus – mennä lenkille koiran kanssa. Siinä samalla koneen ääreen kyyristynyt selkä tulee oikaistuksi ja veri lähtee taas kiertämään jäsenissä, jos on nimittäin erehtynyt kököttämään liian kauan paikoillaan.
• Silloin kun saan valita, en mieluiten tee 8-tunnin yhtäjaksoisia ”työpäiviä”, vaan hoidan hommani paloissa. Saatan istua päivällä koneella muutaman tunnin, suunnata sitten ulos lenkille tai salille, ja jatkaa koneella hommiani taas illalla. Inspiroivimmillani olen usein vasta myöhään illalla, enkä yritäkään taistella sitä vastaan ja mukautua tähän aamuvirkkuja ihannoivaan yhteiskuntaamme!
• Toki tällaisessa vapaassa työnteossa on myös riskinsä, kuten se, että omia ”työtunteja” on todella vaikea arvioida ja pitää huolta siitä, ettei esimerkiksi sen koneen ääressä tule homehduttua ihan liikaa… Oma vapaa-aika, työ ja intohimo sekoittuvat, kuten myös siis ”työpaikka” ja oma koti. Sitä joko rakastaa tai vihaa.

”Työkaverini” :)

• Monesti tuntuu, että valtaosin kotona työskentelyä ei edelleenkään pidetä jotenkin kunnollisena tai ainakaan tehokkaana työtapana. Toisille se kuitenkin sopii, kuten itselleni, sillä en voisi kuvitellakaan, että tieten tahtoen menisin ja toivoisin itselleni jotain muuta erillistä toimistoa. Oma koti on itseni näköinen ja juuri sellainen inspiroiva työympäristö, joka minulla sopii, ja täältä löytyy niitä sopivia edellä mainitsemiani virikkeitäkin, jotka patistavat aina välillä irtautumaan työn teon ääreltä.
• Lisäksi työkaveritkin ovat ihan huiput, ja todellakin pitävät huolen taukojumppaamisesta! Eikä ainoastaan Simba, jota pitää lenkittää se kolme kertaa päivässä, vaan myös Pumba-pupumme, joka välillä vetelee varsinaista rallia pitkin kämppää ihan seiniä myöten ja keksii kaiken maailman kommelluksia, jolloin sen perässä on pakko juosta tuon tuostakin, jotta johdot pysyvät ehjinä, maton tupsut paikoillaan ja tulppaanit maljakoissaan.

Inspiroivaa keskiviikkoa kaikille :)