Tiistaina oli yrittäjän päivä. Huomasin sen aamulla kalenterista, ja pitkin päivää facebook-feedissä vilahteli siihen liittyviä päivityksiä.

En kuitenkaan ehtinyt postata suunnittelemaani blogia, eikä kyse tällä kertaa ole edes siitä, että valitsin tehdä muita juttuja, vaan en oikeasti ehtinyt (sillä päätöksellä siis, etten enää enempää suostunut tinkimään yöunista)!

Sitä voisi tietty pohtia, miten sitten ehdin ”hengata” facebookissa, mutta siten, että se on osa työtäni, eikä ainoastaan omien kanavieni osalta, vaan teen myös tiedotustyötä urheilun parissa, ja siihen liittyviin 12 tunnin päivystysvuoroihin kuuluu myös facebookin päivittäminen. Lisäksi lähettelen facen messengerissä paljon myös työhön liittyviä viestejä.

Ja vielä lisäksi – vaikka olisi kuinka kiire tai pikemminkin sitä suuremmalla syyllä, KUN on kiire – niin täytyy silti pitää kiinni pienistä hengähdystauoista ja aina välillä vaikkapa vain jumittaa jotain täysin pöljää netissä tai istua lattialla rapsuttamassa koiraa tai pupua. Jos niitä ei muista, ei varmasti ehdi tehdä senkään vertaa, koska oma energia hiipuu ja sitä muuttuu salakavalasti tehottomaksi.

Mutta kaiken kaikkiaan tähän viikkoon on jo nyt mahtunut kahden kellon ympäri kestävän tiedotusvuoron lisäksi muun muassa pari lyhyen varotusajan kuvauskeikkaa, karvanen lapsi jota piti viedä ja hakea eläinlääkäristä, parin nettijutun kirjoittamista, valokuvauskilpailun finaaliin pääseminen (!) ja siihen liittyvä hässäkkä, lukuisia maileja ja tiedusteluita, kuvien editointia ja laskujen sun muiden paperien kirjoittelua. Lisäksi työpöydällä on hillitön läjä kuva- ja videomateriaalia odottamassa editointia sekä niitä ihanan kamalia laskuja kirjoittamatta… Ai niin ja pari markkinointijuttua, joiden materiaali pitäisi kasata ja toimittaa eteenpäin.

Yrittäjän päivä siis vierähti ohi suun yrittäjyyskiireissä, mutta kai se on paras mahdollinen tapa viettää yrittäjän päivää :)

Vihaan kiirettä. Sen perusteella voisi kuvitella, että tämä viikko on mielestäni ollut ihan kauhea – mutta ei kuitenkaan, vaan olen ikionnellinen.

Kiire on nimittäin niin isossa määrin valinta ja mielentila. Tietyt asiat on toki pakko tehdä, mutta ne asiat, joita ei ole pakko hoitaa nyt tasan heti, voi siirtää myöhemmälle, eikä siitä ole pakko stressata.

Ja kun tekee asioita, joista todella tykkää, kiire ei ahdista, koska tuntuu siltä, että käyttää aikansa merkityksellisellä tavalla. Lisäksi kalenterini on paras työkaverini siinä suhteessa, että se muistaa ihan kaiken puolestani, niin en joudu miettimään ollenkaan sitä, muistanko kaikkia niitä miljoonia juttuja, mitä pitäisi tai haluaisin jossain vaiheessa ehtiä tekemään. Ja olisihan se aika tylsää, jos ei olisi mitään tekemistä, eikö?

Edes lapsena en pystynyt ymmärtämään niitä toisia lapsia, jotka valittivat, ettei heillä ole mitään tekemistä. Miten sellainen on mahdollista?

Itselläni on aina miljoona ajatusta ja ideaa mielessä ja odottamassa aikaa, joina niitä ehtii hioa ja toteuttaa. Niinä aikoina, kun olen tehnyt jotain sellaista työtä, mikä ei ole ollut minulle intohimo tai joka on tuntunut siltä, että se vie minua sivupoluille siltä tieltä, jota haluaisin kulkea ja elää, tuo ajatusten ja ideoiden määrä on ahdistanut, koska on tuntunut, etten etene yhtään niiden toteuttamista kohti. Mutta nyt, kun saan ja uskallan kulkea juuri sitä polkua, jota haluan, ajatukset ja ideat ovat parhaita ystäviäni ja suuria mahdollisuuksia, joita pääsen koko ajan yksi kerrallaan toteuttamaan!

Vaikka juuri tasan tällä hetkellä odotan edes yhtä sellaista päivää, ettei minun tarvitsisi avata ollenkaan tietokonetta, niin toisaalta tiedän, että kaikki tämä kiire ja jatkuva multitasking kertovat siitä, että suunta on oikea ja olen oikealla polulla. En ole ahdistunut tästä kaikesta hulinasta, vaan onnellinen ja kiitollinen.

Nyt mahtoi tulla sekava teksti, enkä ole edes varma, mikä on pointtini, mutta ainakin se, että yrittäjyys on juuri mua varten tai että olen just oikea tyyppi yrittäjäksi! Jos joku tulisi ja tarjoaisi vakituista työpaikkaa hopeatarjottimella, juoksisin ahdistuneena karkuun.

Parasta tässä kaikessa on nimittäin vapaus.

Hyvää yrittäjän päivää siis kaikille kanssayrittäjille. Ja ei ”myöhässä toivotettua” sellaista, vaan ihan tässä ja nyt toivotettua, koska kuten tästä tämän hetkisestä menosta ja meiningistä voi huomata, niin mullahan tuntuu nykyään olevan JOKA PÄIVÄ yrittäjän päivä! Ja täytyy sanoa, että se on aikas jees, koska tässä olisi tarkoitus olla ihan tositarkoituksella yrittäjä :)