Nyt alkuvuodesta monissa blogeissa toitotetaan taas yleviä ajatuksia. Joko ne liittyvät ”elämäntapamuutokseen” (jostan syystä melkein vihaan tuota sanaa!) tai sitten elämään ja sen mahdollisuuksiin ylipäätänsä: ”kaikki on mahdollista”.

Ajatuksena toki on ihanaa uskoa, että ”jokainen on oman onnensa seppä” ja ”voit halutessasi tehdä elämässä mitä vaan”. Joo kyllä, tavallaan. Mutta kuitenkin ei.

Erityisen pahalta ja jotenkin ylemmäisyydentuntoiselta tuollaiset sanonnat tuntuvat varmasti heitä kohtaan, jotka oikeasti kokevat, etteivät pysty tai eivät oikeasti pysty toteuttamaan haaveitaan tai elämään sellaista elämää kuin haluaisivat. Mitä heille pitäisi sanoa? Tee enemmän työtä? Vai vaihda unelmiasi?

Toki jossain määrin niihin kannustaminen voikin auttaa. On nimittäin tärkeää tehdä asioita elämänsä ja unelmiensa eteen ja yrittää sekä elää täysillä, ei ainoastaan haaveilla jostain paremmasta. Lisäksi toisaalta joskus sitä saattaa tuudittautua ajatukseen, että omien unelmien täyttyminen on tie onneen, eikä osaa arvottaa asioita oikein, kuten että vaikkapa ihmissuhteet ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin vaikkapa matkustelu, hyvä työpaikka tai oma talo.

Mielestäni konkreettisten haaveiden sijaan esimerkiksi elämänilon ja oikeanlaisen elämänasenteen kehittäminen voisi olla meistä jokaisen haave ja auttaisi myös, jos ei saavuttamaan niitä unelmia, koska osaisi kuitenkin nauttia matkasta niitä kohti. Se on tärkeämpää mielestäni kuin unelmien varsinainen saavuttaminen.

Mutta toisaalta tietynlaisen asenteenkin osalta eri ihmiset ovat ehkä hyvinkin eriarvoisessa tilanteessa. Yhteen blogiin kommentoinut linkkasi tällaiseen sarjakuvaan, joka loistavasti kuvansi tätä eriarvoisuutta, kuten myös sen lopusta löytynyt lainaus:

“There is no such thing as a ’self-made’ man. We are made up of thousands of others. Everyone who has ever done a kind deed for us, or spoken one word of encouragement to us, has entered into the make-up of our character and of our thoughts, as well as our success.”

– George Matthew Adams –

Tämä kiteyttää mielestäni koko asian toisaalta todella kauniilla tavalla – kukaan ei ole täydellisesti oman onnensa seppä, vaan kaikki ympärillä ja elämän varrella vaikuttaa siihen, millaisia meidän asenteestamme ja ajatuksistamme on kehittynyt ja siten millaiset valmiudet meillä on elää sellaista elämää, jonka koemme itsellemme mieluisaksi.

Toisaalta voimme myös jonkun verran, etenkin aikuisällä, valita, millaisille vaikutuksille haluamme altistua esimerkiksi hakeutumalla tietynlaisten ihmisten seuraan. Toisaalta siinä piilee myös vaaransa, sillä samalla muokkaamme niin tietoisesti kuin tiedostamattamme niitä laseja, joiden läpi maailmaa tarkastelemme. Lisäksi yhtä lailla me itse vastaavalla tavalla vaikutamme joka päivä ympärillämme oleviin sitä kautta, miten itse olemme vuorovaikutuksessa heidän kanssaan.

Ei siis ole merkityksetöntä, millaisessa ympäristössä ja keiden seurassa elämme ja mitä toisaalta sanomme ja miten suhtaudumme itse heihin. Siksi näitä asioita on hyvä pohtia ja olla tietoinen, että itsekin on varmasti sokea todella monille asioille ja oma ajattelu on aina jollain tavoin sidottua tai rajoittunutta.

Monien bloggaajien yritys levittää positiivista elämänasennetta ja yleviä ajatuksia on varmasti vilpittömän hyvä. Kuitenkin mielestäni olisi vieläkin hienompaa lukea tällaisia hienoja ajatuksia muiden kuin sellaisten ihmisten suusta, jotka samaan aikaan heiluttelevat käsivarrellaan tuhansien eurojen merkkilaukkuja ja sijoittuvat tuloissaan paljon keskivertokansalaista ylemmäs. Mutta ongelma taitaa olla – nyt kun puhutaan blogeista siis – siinä, että vähemmän varakkaiden blogeja ei lueta niin paljoa, koska niissä ei ole tarjota sellaista pumpulihöttöunelmaa, josta A) lukijat haaveilevat, kuten ne kalliit laukut ja vaatteet sekä B) mainostajat olisivat valmiita maksamaan. Toisin sanoen itsekin etsin blogeista yleviä elämänajatuksia, mutta törmään siihen ristiriitaan, etteivät ne tunnu vakuuttavilta, kun edellisessä blogissa on hehkutettu uutta 3 500 euron laukkua ja hehkutettu kapitalismin ilosanomaa.

Mielestäni on itse asiassa jopa vähän vastuutonta sekoittaa ylevät ajatukset ja tällaiset kaupallistakin kaupallisemmat blogit. Miksikö? Koska se juuri ruokkii sitä ajatusta, vaikka kirjoittaja kuinka toisin väittäisi, että unelmien saavuttamista on se elämäntapa, jota vaikkapa monet suositut bloggaajat näennäisesti elävät. Kun tietynlaisesta elämäntavasta tehdään suosittua ja ihailtua, niin kyllä se muokkaa ihmisten kokemusta siitä, mitä elämässä ”pitäisi” saavuttaa ja mitä on onnellisuus. Kaiken sen kalliin kulutuksen joukosta voi olla vaikea erottaa sitä ”todellista” rikkautta, vaikka sitäkin olisi, nimittäin vaikkapa tietynlaista elämänasennetta. Plus lisäksi kuinka monilla hyvin tienaavilla ja tietyllä tapaa etuoikeutetuilla olisi sellaista elämänasennetta, jos heillä ei olisi tuota asemaansa ja tulojaan (vrt. tuo yllä linkkaamani sarjakuva)? Ehkä osalla, mutta ei kaikilla, ja on mahdoton tietää, keillä heistä.

Toisaalta blogien lisäksi tämä sama kuvailemani ristiriita saattaa päteä ylipäätänsä tahoihin/ihmisiin, joiden elämää moni seuraa/ihailee (otin blogit siis nyt vaan konkreettiseksi esimerkiksi).

Mitä tässä ajan takaa? En itsekään ehkä tiedä, siksi pohdiskelen. Mutta sitä, että tavallaan moni asia on itsestämme kiinni ja tavallaan ei kuitenkaan ole, ja tuntuu hämmentävältä ja tekopyhältäkin lukea yleviä ajatuksia todella etuoikeutettujen suusta. Tajuavatkohan kaikki, millainen vastuukin heillä siinä samalla on, kun sanovat ja kirjoittelevat asioita: samalla he tulevat myös ruokkineeksi mielikuvia siitä, millaisista asioista kannattaa haaveilla ja millaiset jutut ovat elämässä tavoittelemisen arvoisia. Ja vaikka ne oikeasti tärkeät asiat olisivat heillekin jotain muuta kuin kulutuksella saatavia juttuja, niin niitä voi olla vaikea erottaa kaiken sen kaupallisuuden alta.

Tällaiset aiheet pyörivät mielessäni paljon ja se ei haittaa kyllä minua ollenkaan, sillä näitä on mielestäni mielenkiintoista ja tärkeääkin pohdiskella. Tärkeää ihan itseni ja oman kasvuni kannalta. Ja onnellisuuden.

Tervetuloa mukaan pohtimaan kanssani! Omalla kohdallani voin rehellisesti sanoa, etteivät mitkään kalliit merkkivaatteet ja -laukut tai isot tulot ole tässä päällä hämmentämässä antamaani kuvaa, vaan minulla on vain nämä ajatukseni ja onnellisuus sekä menestys, jotka eivät perustu maineeseen ja mammonaan! Ja itse asiassa mielestäni tämä on niin hieno tilanne, etten ole varma, haluaisinko edes mitään isoja tuloja ”pilaamaan” tätä asetelmaa, ainakaan toistaiseksi :)

Ps. Edellisessä postauksessa pohdin, mitä on menestys, ja se liittyi aika paljon tämänkin postauksen aiheeseen…