Reissaaminen on ihanaa. Vaikka se on epäekologista, niin sen hyvät puolet painavat mielestäni vieläkin enemmän.

Tuntuu, että matkustaminen auttaa näkemään paitsi kaukaisiakin paikkoja, niin myös lähelle. Sitä aina ihastuu maailmaan, sen paikkoihin ja ihmisiin yhä uudestaan ja syvemmin kuin aikaisemmin. Sen seurauksena sitä kaikkea myös arvostaa ja haluaa suojella.

Samaan aikaan toisaalta sitä huomaa, että näkee entistä paremmin myös lähelle ja oivaltaa, mitkä asiat siinä omassa maailmassa ovat kaikkein tärkeimpiä. Ja ne ovat lopulta aika pieniäkin ja itsestäänselviä asioita, mutta niille valitettavasti helposti sortuu sokaistumaan, kun ne ovat lähellä liki joka päivä.

Viimeisin retki vei minut äitini kanssa Etelä-Saksaan ja Itävaltaan. Lensimme Muncheniin ja vuokrasimme sieltä auton. Kiertelimme autolla vuorilla ja tutustuimme muun muassa ihaniin järviin, laaksoihin, vesiputouksiin, alppiteihin ja Salzburgiin sekä Innsbruckiin.

Ehkä kirjoittelen reissusta myöhemmin lisää postauksia. Ehkä en. Luultavasti julkaisen ainakin kuvia. Joka tapauksessa olen oivaltanut, että pitää tehdä asioita juuri niin kuin itse hyvältä tuntuu eikä minkään pakon takia – jos nimittäin kyse on ennen kaikkea vapaa-ajan jutuista. Aitous ja luovuus katoavat pakon ja paineen alla. Samasta syystä tosin haluan voida antaa aikaa myös työjutuille, vaikka se sitten ei tarkoittaisikaan mahdollisimman suurta rahallisen voiton tavoittelua.

On nimittäin asioita, jotka ovat niin paljon arvokkaampia kuin rahallinen voitto. Toki tavoitteeni on, että voisin tieanata hyvin tekemällä sitä, missä olen paras. Mutta uskon, että sitä kohti on mahdollista edetä vain pikkuhiljaa, ja itselleni tärkeintä on tehdä eteneminen ilman, että pitää samalla tinkiä omasta hyvinvoinnista. Jonkun näkökulmasta se on ehkä kunnianhimotonta, mutta mielestäni on omalla tavallaan kunnianhimoista uskaltaa elää juuri siten kuin itse haluaa ja olla vapaa niistä menestymisen ihanteista, jotka ympärillä vallitsevat.

Parin viikon päästä suuntaamme Markun kanssa Skotlantiin. Koska Markku nyt taas on siis rikki, täytyy tämä onnettomuus taas kääntää onneksi ja hyödyntää matkusteluun tämä aika, kun Markku ei taas pysty treenaamaan kunnolla. Juhannuksen ympärillä taas lähdemme automatkalle Lofooteille ja otamme karvaiset ipanamme silloin mukaan.

Muuten tuleva kesä tuleekin olemaan täynnä hää- ja muita kuvauksia. Markulla on vielä kuukauden verran koulujuttuja ja joku kesäkurssikin. Lisäksi aiomme mökkeillä ja treenata yhdessä sen verran kuin Markku pystyy.

Ihanaa äitienpäivää ja sunnuntaita kaikille! <3