Tämä blogiteksti on aluperin julkaistu Voimafoton blogissa täällä.
“Taking an image, freezing a moment, reveals how rich reality truly is.” — Anonymous —
Itselleni valokuvaus merkitsee nimenomaan tätä – hetkien pysäyttämistä ja ikuistamista. Se ei tarkoita ainoastaan kuvissa olevan paikan, ihmisten tai tapahtumien ikuistamista, vaan myös vallitsevan fiiliksen, tunteiden ja sen vangitsemista, miten itse on kokenut ja nähnyt tuon hetken ja paikan ja millaisen muiston se on omaan sisimpääni jättänyt. Tähän ei pelkkien faktojen tallentaminen riitä, vaan näiden asioiden välittäminen kuvien kautta vaatii myös maalailua. Vain taiteen avulla voi nimittäin tuoda esiin niitä asioita, jotka muutenkaan eivät ole absoluuttisesti mitattavissa tai esitettävissä.
Me kaikki nimittäin näemme ja koemme ympäröivän maailman eri tavoin.
Kaiken tämän takia valokuvaus ei ole minusta vain faktojen tai jonkun absoluuttisen todellisuuden ikuistamista, vaan jotain paljon vapaampaa. Nyt tarkoitan toki sellaista valokuvaamista, joka on lähempänä taidetta kuin vaikkapa lehti- ja uutiskuvat, joihin taas pätevät visusti journalistiset ohjeet ja etiikka.
Hetkessä eläminen lienee meistä monen haaste. Valokuvaus auttaa ainakin minua myös siinä. Kun etsin ympäriltäni kuvattavia kohteita ja katson maailmaa kameran linssin läpi, tulen kiinnittäneeksi huomiota yksityiskohtiin ja kohteisiin ihan eri tavoin kuin silloin, jos en valokuvaa. Usein vasta jälkikäteen havahdun siihen, miten kaunis joku paikka on ollut, miten ihania hetkiä olen elänyt ja kokenut ja millaisia fiiliksiä kuhunkin tilanteeseen todella on liittynyt. Kun on tarpeeksi monta kertaa jälkikäteen kuvien kautta havahtunut eri hetkien ja paikkojen ainutlaatuisuuteen niin sitä alkaa myös jokaisessa tilanteessa muistamaan että hei, olen tässä ja nyt, katso ja nauti tästä kaikesta hienosta tässä ja nyt, ime ja koe se nyt äläkä tajua tätä kaikkea vasta jälkikäteen.
Hetket kuitenkin tulevat ja menevät ja samassa paikassa ei voi viipyä ikuisuuteen eikä kannatakaan, koska sitä aika nopeasti turtuu upeimpienkin paikkojen kauneuteen ja ainutlaatuisimpienkin hetkien ihanuuteen. Niistä tulee tavallisia, emme enää näe niitä. Silloin on aika jatkaa eteenpäin – ja toisaalta sitten taas kuvien kautta vilkaista taaksepäin ja henkäistä, että tuollako minä todella olin ja tuollaistako tapahtui. Sitten niitä muistoja ja fiiliksiä voi vielä sopivasti värittää sellaisiksi, jotta ne vastaisivat mahdollisimman hyvin sitä, miten itse näki ja koki kyseisen paikan ja hetken.
Maailmassa on niin paljon kaunista ja ihmeellistä, on vain osattava herkistää aistinsa – ja mielensä – sille kaikelle. Usein sanotaan, että elämään ei aina voi vaikuttaa, mutta siihen, miten asioihin ja tapahtumiin suhtautuu, voi vaikuttaa. Osa sitä on myös se, miten tätä maailmaa katselee ja tulkitsee.
Vain mielikuvitus on rajana!
Tässä on kokoelma paikkoja ja tapahtumia, joita olen ikuistanut viimeisen neljän kuukauden aikana. Olen vanginnut näitä hetkiä niin työkeikoilla kuin vapaa-ajallani.
Nämä toimivat myös pienenä pintaraapaisuna sille, mitä kaikkea kesääni on mahtunut. Nyt kun katson niitä näin jälkikäteen, niin näen, miten rikas ja kiitollinen olenkaan pienestä väsymyksestä huolimatta: olen saanut kokea ja kuvata niin paljon kaikkea upeaa! Työkeikoilla olen ikuistanut ihmisiä vastasyntyneistä vaareihin, olen ikuistanut rakkautta ja kauneutta niiden lukuisissa eri muodoissa, vienyt luonnosta mukanani sen ainoan, mitä sieltä on ok poimia eli kuvia ja muistoja. Kuvauskohteina on ollut niin vauvoja, lapsia, masuja, hääpareja, lakimiehiä, laivoja, rekkoja (!), urheilijoita, karhuja, vuoria, hiekkarantoja, jylhiä kalliomuodostumia, tavallisia kesälomahetkiä…
Kesän työkiireet ovat vielä päällä ja tämä ja ensi viikko tulevat olemaan erittäin hektisiä. Ensi viikon lopulla suuntaankin sitten puoleksitoista viikoksi Islantiin hieman hengähtämään luonnon pariin – ja kuvaamaan <3
Odotan jo innolla sitä hetkeä, jona minulla on vihdoin aikaa jakaa enemmän kuvia kuluneelta kesältä. Takana on ihan mieletön hääkuvauskesä ja haluaisin jo päästä uusimaan nettisivujen galleriat ihan kokonaan! Lisäksi kovalevyt ovat täynnä upeita muistoja niin Alpeilta, Skotlannista, Lapista, Kuusamosta, Suomussalmelta, mökiltä ja pian myös Islannista… Mutta en ole superihminen enkä halua ajaa itseäni loppuun yrittämällä olla sellainen, joten näiden jakaminen ja näistä nautiskelun aika olkoot myöhemmin.
Nyt näiden kuvien saattelemana takaisin hääkuvaeditin kimppuun <3
Ihanaa elo-syyskuun taitetta!
– Milla –
