Kuten Voimafoton viimeisimpään häätarina-postaukseenkin kirjoitin, olen ihan ideaalitilanteessa: kesäni on liki täyteen varattuna hääkuvausten osalta, ja yrittäjänä tuntuu, että sitkeä ja välillä pitkäpiimäinenkin työ alkaa vihdoin tuottaa tulosta. Se tuntuu hyvältä, vaikka toisaalta olen jo yli vuoden ajan kokenut, että kaikki on juuri nyt niin hyvin, ettei tässä edes ole mihinkään kiire. Kaiken huipuksi tunnen, että olemme tosi onnekkaita, koska tunnemme itsemme rikkaaksi ihan riippumatta siitä, että tulotasomme on kaukana rikkaasta (tai edes keskituloisesta).

Markun uusin olkapäätapaturma on toki ikävä juttu, mutta ei sitä voi jäädä liiaksi murehtimaan, ja nyt kun olen vienyt asiasta tietoa eteenpäin aika isoillekin tahoille, niin itsellänikin alkaa olla levollinen olo. Olen nyt tehnyt kaiken voitavani sen suhteen, että asia herättäisi tervettä ja hyvänhenkistä keskustelua liittyen telinevoimistelusalien turvallisuuteen ja toivon, että muutkin tahot ottaisivat nyt tästä tosissaan kopin.

Markku edelleenkin suhtautuu asiaan omalla ainaisella tyyneydellään ja positiivisuudellaan, joka välillä raivostuttaa minua, mutta jota toisaalta samaan aikaan ihailen. Eilen pohdiskelin, että arvostan Markun asennetta ja sitä, että hän aina vaan jaksaa uskoa omaan tekemiseensä ja urheilu-unelmiinsa vastoinkäymisistä huolimatta ja vaikka tuntuu, ettei juuri kukaan muu niihin usko. Sanoisin, että arvostan häntä enemmän nyt kuin jos hän voittaisi olympialaiset, mikä kertoo juurikin siitä, että se asenne ja yrittäminen ovat kaikkein ihailtavimpia asioita, eikä se menestys, koska menestys ei aina ole loppupeleissä kuitenkaan itsestä kiinni. Toki toivon, että hän vielä menestyisikin oikein kunnolla, koska tiedän, miten tärkeää se hänelle olisi, mutta oma arvostukseni ei ole kuitenkaan siitä riippuvaista. Ulkopuolisten ja ison yleisön arvostus toki (valitettavasti) suurelta osin on.

Markulla on vielä pari viikkoa työharjoittelua jäljellä ja sen jälkeen vielä vähän koulua ja mahdollisesti se olkapääleikkaus. Itselläni alkaa lauantaina hääkuvaussesonki. Tästä on kehkeytynyt ihan hullu viikko, sillä minulla on enemmän kuvauskeikkoja kuin koskaan ennen muutaman päivän sisällä ja niin valo-, video- kuin dronekuvausta ja lehtijuttukeikkaa. Sen lisäksi olen maanantaina lähdössä viikoksi Saksaan ja Itävaltaan mammani kanssa, joten minun on pakko saada kaikki hommat kasaan ennen sitä. Reissussa on aio tehdä nimittäin mitään ”järkevää” (ei huolta, vastailen kyllä maileihin yms.) eli toisin sanoen tavallaan aion tehdä sitäkin järkevämpää eli oikeasti lomailla. Markku saa viettää vappua ja koko viikon yksin meidän karvaisten lasten kanssa (voi apua :D ).

Blogiluonnoksiin on taas kertynyt miljoona uutta tekstiluonnosta ja ideaa, ja vlogejakin on pari odottamassa editointia ja tusina ideaa odottamassa toteutustaan, mutta nämä kaikki joutunevat nyt odottamaan niille otollisempaa aikaa. Jos seuraavat viikot siis ovat hiljaisia, niin ei kannata huolestua, hengissä kyllä ollaan :)

Ihanaa loppuviikkoa ja vappuviikkoakin kaikille jo valmiiksi!

Ps. Hei niin ja olen viime aikoina taas ommellut tosi paljon! Kuvien mekonkin olen tehnyt itse, tosin jo vuosi sitten – siitä löytyy mekkomaanantai-postaus täältä: Itse tehty 20-luvun mekko