Olen ihan hurahtanut nyt kiinteisiin linsseihin! Ai miksikö?

Noh, zoomilinsseissä on omat puolensa, ja olen sitä mieltä, että ne toimivat hyvin kuvauskaluston perustana. Itselläni on vakiolinsseinä 24-70 mm zoomi ja 70-200 mm zoomi sekä siihen vielä 2 x extenderi. Nuo kaksi Canonin L-sarjan linssiä ovat tajuttoman hyviä ja niissä on valovoima 2.8 kummassakin koko zoomialueella. Lisäksi tarkennus ja piirto on molemmissa huippulaatua, enkä missää nimessä vaihtaisi niitä muihin.

Mutta nyt kun olen muutaman viikon päässyt kuvailemaan Nikkorin kiinteällä 35-millisellä sekä 105-millisellä, niin olen kyllä ihan myyty niihinkin!

Ensinnäkin noissa molemmissa kiehtoo hyvä valovoima, minkä ansiosta täydellä aukolla kuvatessa saa upeita kapean skarppialueen kuvia eli toisin sanoen silloin syväterävyysalue on lyhyt. Se on tosi kiva ominaisuus, kun kuvailee esimerkiksi tuote- tai henkilökuvia tai ylipäätänsä kohteita, joiden haluaa ikään kuin nousevan kuvassa esiin ja irroittautuvan taustasta.

Tässä vähän esimerkkiä lyhyen syväterävyysalueen hyödyntämisestä:

Nikon D750 & Nikkor AF-S 105mm f/2.8G VR Micro – 1/250 s, f/3.2, ISO-320

Nikon D750 & Nikkor AF-S 105mm f/2.8G VR Micro – 1/160 s, f/3.3, ISO-3200

Nikon D750 & Nikkor AF-S 105mm f/2.8G VR Micro – 1/160 s, f/3.3, ISO-3200

Nikon D750 & Nikkor AF-S 105mm f/2.8G VR Micro – 1/4000 s, f/4, ISO-100

Nikon D750 & Nikkor AF-S 105mm f/2.8G VR Micro – 1/800 s, f/3, ISO-100

Toki vähän ”huonommallakin” valovoimalla saa vastaavanlaisia kuvia, mutta mitä isommaksi aukon saa, sitä korostetumpi tuo kapean tarkennusalueen efekti on. Asiaan vaikuttaa myös putken pituus: 105-millisellä saa taustan epätarkemmaksi kuin 35-millisellä eli mitä pidempi putki, sitä sumeamman taustan saa.

Lisäksi tuo Nikkorin 105-millinen on niin sanottu makro-objektiivi, jolla pystyy tarkentamaan lähempänä olevaan kohteeseen kuin tavallisella objektiivilla (kts. nuo yllä olevat koirakuvat).

Mutta tykkään kyllä myös tuosta 35-millisestä, joka sen sijaan on aika hyvä sellainen perusputki, sillä se on sen verran laaja, että kuvaan saa mahtumaan ympäristöäkin siinä missä 105-millinen taas toimii hyvin erilaisten yksittäisten kohteiden kuvaamisessa.

Nikon D750 & Nikkor AF-S 35mm f/1.8G ED – 1/160 s, f/2.8, ISO-100

Nikon D750 & Nikkor AF-S 35mm f/1.8G ED – 1/2500 s, f/2.8, ISO-100

Nikon D750 & Nikkor AF-S 35mm f/1.8G ED – 1/1000 s, f/8, ISO-400

Sitten siihen, mikä kiinteissä linsseissä on mielestäni parasta: se, että ne pakottavat kuvaajan liikkeelle!

Zoomilinssillä sitä helposti sortuu vaan seisomaan paikoillaan ja zoomailemaan, mutta kiinteällä linssillä joutuu oikeasti itse liikkumalla hakemaan sopivaa ja omaa silmää miellyttävää rajausta. Kuvien rajaamista tulee myös kuvaushetkellä miettineeksi paljon enemmän kuin zoomilla kuvatessa. Koska rajaaminen kiinteällä linssillä on rajoitetumpaa, niin joutuu myös käyttämään enemmän luovuutta.

Nikon D750 & Nikkor AF-S 105mm f/2.8G VR Micro – 1/250 s, f/2.8, ISO-100

Selvennykseksi vielä: minulla on siis nyt ollut muutaman viikon testikäytössäni Nikonin D750 järjestelmäkameran runko ja siihen nuo edellä mainitsemani kaksi Nikkorin kiinteää linssiä. Meininkinähän on Rajala Ambassador -kilpailu.

Nikonista kerroinkin vähän ensifiiliksiä jo yhdessä aikaisemmassa, karhukuvauksesta kertovassa blogijutussani. Nyt kun olen päässyt käyttämään Nikonia enemmän ajan kanssa, niin olen tosiaan ihastunut nimenomaan noihin kiinteisiin linsseihin. Muutenkin ihan kelpo jälkeähän tuo Nikon tuottaa, nimittäin ainakin kun raakakuvina ja täyslaadulla kuvaa.

Tavallisestihan kuvaan Canonilla, enkä tätä ennen ole koskaan Nikonia testaillutkaan. En kuitenkaan ole sitä tyyppiä, joka fanaattisesti vannoo vain yhden kameramerkin nimeen, vaan kyllä voisin hyvin kuvitella olevani myös ”Nikon-kuvaaja” – minä nyt vaan aikoinaan satuin päätymään Canoniin ja that´s it.

En pysty nyt ihan suoraan vertaamaan Canonia ja Nikonia, sillä se vaatisi sen, että voisin vertailla niitä samoilla linsseillä. Ainoastaan runko ei nimittäin ratkaise, vaan paljon riippuu myös siitä, millaisen lasin siihen kameran eteen lätkäisee.

Itselläni on kokemusta Canonin 7D:stä (vanha runkoni) sekä 5D mark III:stä (nykyiset kaksi runkoani). Nykyään kuvailen tosiaan L-sarjan zoomeilla, mutta 7D:hen minulla oli aikoinaan ”halpis” 50-millinen linssi, mutta siihen rajoittuukin aiempi kokemukseni kiinteistä linsseistä.

Mutta toisin sanoen minun on vaikea suoraan verrata tätä nyt käytössä olevaa Nikon D750 -runkoa noihin Canonin runkoihin, sillä en pääse vertailemaan niitä toisiaan vastaavilla linsseillä. Suurin ero, jonka kuitenkin olen huomannut, liittyy tarkennukseen: tuossa Nikonin kalustossa nyt ei vaan tarkennus yksinkertaisesti pelitä yhtä hyvin kuin Canonissani, enkä lähtisi tuolla kalustolla kyllä kuvaamaan urheilua tai muuta nopean liikkeen tai valaistukseltaan haastavien kuvausolosuhteiden kohdetta.

Mutta kuten jo mainitsinkin, tietyissä jutuissa olen ihan hurahtanut noihin kiinteisiin linsseihin ja kiitän Nikonia tästä mahdollisuudesta päästä testailemaan niitä. En kuitenkaan näe syytä vaihtaa Canonin kalustoani Nikoniin, mutta kiinteä linssi pääsee kyllä haavehankintalistalleni sijalle kaksi heti Canonin L-sarjan 11-24-millisen perään…

Toivottavasti joulupukki (=Rajala) kuuli toiveeni… ;)

Nikon D750 & Nikkor AF-S 105mm f/2.8G VR Micro – 1/320 s, f/3, ISO-100

Ai niin, loppuun vielä niitä kuvausvinkkejä parisen kappaletta, kuten otsikossa lupailin!

1. Ensimmäinen vinkki on, että kokeile kuvata täydellä aukolla jotain yksittäistä kohdetta. Täysi aukko = pienin mahdollinen f-arvo, jonka kalustosi sallii (usein esimerkiksi jotain väliltä 1.2-5.6). Täyden aukon saat säädettyä kameraasi helpoten, kun käytät kameran aukon esivalinta -asetusta. Toinen vaihtoehto on kuvata manuaalilla, mutta silloin sinun täytyy ymmärtää paremmin valokuvauksen perusteet ja osata aukon lisäksi säätää myös esimerkiksi suljinaika ja ISO-arvo sopiviksi.

2. Toinen vinkki on, että kokeile kuvata suljinajan esivalinta -asetuksella siten, että tällä kertaa siis säädätkin aukon sijaan kameran suljinaikaa. Kokeile kuvata jotain liikkuvaa kohdetta sekä nopealla suljinajalla, että hitaalla suljinajalla.

Suljinajan nopeuden merkitys nousee esiin esimerkiksi, kun kuvaa virtaavaa vettä. Kun kuvaa nopealla suljinajalla, niin tulos on täysin erilainen kuin hitaalla suljinajalla. Jos haluaa kuvata TODELLA hitaalla, niin silloin jalusta tulee tarpeeseen, mutta käsivarallakin pystyy kyllä kuvaamaan aika hitaalla – omalla kohdallani raja menee siinä noin 1/8 sekunnissa.

Tässä alla on pari esimerkkiä: ensimmäisessä kuvassa suljinaika on 1/320 sekuntia, toisessa 1/8 sekuntia. ”Vähän” erilainen fiilis näissä kuvissa, eikö?

Inspiroivia kuvaushetkiä! Lisää vinkkijuttuja luvassa pian :)

Ps. Käyhän osallistumassa Rajala Ambassador -kisan kolmannen osakilpailun kuvakollaasiäänestykseen, äänestysaikaa on perjantaihin 3.6. asti. Oma tekeleeni on siellä myös ehdolla :) Äänestämällä saat etukoodin ja osallistut 400 euron Nikon-lahjakortin arvontaan.