Kerran yksi seiväshyppyä sivulajinaan harrastava voimistelija totesi, että käy tavallaan seiväshyppykilpailuissa treenaamassa – koska voimistelu on yhä hänen ykköslajinsa, hän ei kauheasti pistä paukkuja seipään harjoitteluun, mutta kilpaileminen on hauskaa ja siellä oppii paljon muilta kanssakilpailijoilta ja heidän valmentajiltaan.
Itselläni oli lauantaina vähän samanlainen fiilis. Olin skabaamassa lisäpainoleuanvedon Suomen cup -osakilpailuissa. Alkuvuoden treenaamiseni on ollut aika rentoa, enkä kauhean hyvin valmistautunut näihin kisoihinkaan, ja esimerkiksi tammi-helmikuun työmatkakin asetti haasteita treeneille.
Halusin kuitenkin lähteä Seinäjoelle asti kilpailemaan, koska ensinnäkin kisaaminen on tosiaan kivaa ja toiseksi ei sitä aina tarvitse voittaa tai edes rikkoa omaa ennätystään, vaan sitä voi tehdä myös ihan tekemisen ilosta, vaikkakin silti tosissaan ja täysillä ja sen hetkisen kunnon mukaisen parhaan mahdollisen suorituksen.
Ja en joutunut pettymään, vaan oli taas huippu kokemus! Oli tajuttoman hauskaa, ja vaikken olekaan lisäpainoleuanvedossa niin kauhean lahjakas, vaan toistoleuanveto on mun juttuni, niin lisäpainokisaaminen on omalla tavallaan ehkä toistokisoja mielekkäämpää. Lisäpainoleuanvedossa kun on kolme kilpailuvetoa, ja pahin jännitys pääsee purkautumaan esimmäisen vedon aikana, jonka jälkeen on tajuttoman hauskaa nousta vielä kaksi kertaa kisalavalle. Ei sen puoleen, etteikö se ekaa vetoakin edeltävä jännitys olisi kivaa – se on huippua! Harvoinpa sitä nimittäin nyt aikuisiällä enää tuntee sellaista kihelmöivää jännitystä kuin ennen omaa kilpailusuoritusta :)
Lisäksi itselläni on ollut lisäpainoleuanvedossa niin vetotekniikka kuin motivaatiokin jotenkin ihan hukassa, mutta nyt löysin molemmat uudestaan! Leuanvetoinnostukseni ei tosiaankaan ole laantumassa, ja tykkään treenata lisäpainoilla, mutta ykkösmaksimin hakeminen ja omien maksimivoimarajojen puskeminen pidemmälle on minulle tosi vaikeaa, vaikka teoriassa tiedänkin, miten se tehdään.
Maksimivoimaharjoittelu kuitenkin vaatisi mielestäni sellaista tietynlaista itseluottamusta ja agressiota, mutta minulta ei löydy uskoa siihen, että saan kiskottua isoja rautoja ylös, ja hihittely ei tunnu olevan tässä suhteessa paras mahdollinen tekniikka, hi hi. Sitkeyttä sen sijaan näistä pulkannaruista löytyy, ja sen ansiosta olenkin hyvä toistoleuanvedossa.
Lauantaina löysin kuitenkin hukassa olleen tekniikkani, innostuin muiden huikeista suorituksista ja melkein tein oman uuden kisaennätykseni. Toukokuussa sitten uusi yritys SM:eissä, ja silloin aion kyllä rikkoa aiemman 25 kilon aiemman virallisen ennätykseni.
Voisin myös siteerata Markkua, joka juuri tuossa yhtenä iltana totesi, että ”kisoihin lähdetään katsomaan, miten paska oon ja hakemaan treenimotivaatiota siitä, kuinka hyviä muut on”. Noh, Markulla mittakaavana on kansainvälinen voimistelutaso ja vertauskohteina maailman parhaat rengasvoimistelijat, mutta voihan sen kilpailemisen noinkin ajatella, etenkin jos on tavoitteet korkealla :D
Itse innostuinkin lauantain kisojen päälle vielä vetäisemään lisäpainoleukatreeninkin samalla kun seurailimme ja kuvasimme Markun kanssa kisan loppuun. Päivän päätteeksi kävimme vielä syömässä leuanvetoporukan kanssa ennen kuin suuntasimme takaisin kohti mökkimajoitustamme.
Kiitos taas kaikille osapuolille upeasta kilpailukokemuksesta!
Videoimme koko kilpailun, ja vaikka etukäteen toisin manailin, niin innostuinpa kuitenkin taas räpsimään kuviakin kaikista suorituksista. Niitä on tosin luvassa vasta ensi viikolla, koska nyt hengähdämme su-ti mökillä, eikä kovia kokenut läppärini valitettavasti enää selviydy noin ison video- ja kuvamateriaalin käsittelystä (tai pikemminkin hermoni eivät kestä läppärin hitautta ja kaatuilemista), joten parempi odottaa, että pääsen kotiin pöytäkoneen ääreen.
Leppoisaa sunnuntaita <3
Täältä löydät Seinäjoen Suomen cupin tulokset.
