Minä, Milla, innostuin voimaharjoittelusta vasta alle vuosi sitten. Kaikki lähti liikkeelle Yle Urheilulle tekemästäni pienestä tv-juttukeikasta ja sitä seuranneesta leuanvetohaasteesta, jota pyöritin kevät-kesän 2014 yli Yle Tieteelle.

Alkutilanne viime keväänä oli seuraavanlainen: olin kyllä liikunnallinen ja hyväkuntoinen nuori nainen, mutta tunsin itseni kaikkea muuta kuin vahvaksi tai lihaksikkaaksi. En ollut koskaan oikein tykännyt kuntosalilla käymisestä (en tiennyt, mitä tekisin siellä), eikä ajatus lihasten kasvattamisesta tai kehoni muokkaamisesta tosiaankaan napannut minuun. Pääasiassa harrastin monipuolisesti kaikenlaista kestävyyspuolelle kallistuvaa liikuntaa, kuten lenkkeilyä, pyöräilyä, ratsastusta ja rullaluistelua. Olen aina ollut hoikka, pitkäraajainen ja aika tyttömäinen, enkä koskaan ajatellut, että sana ”voima” liittyisi minuun millään tavalla (kun siis ajatellaan fyysisiä ominaisuuksia).

Enpä olisi osannut kuvitella, että nyt vuoden päästä olen totaalisen hurahtanut leuanvetoon ja voimaharjoitteluun. Rikoin omat ennakkoluuloni ja harhakuvitelmani siitä, etteikö tällainen harrastus sopisi sorjalle naiselle. Sen lisäksi, että voimani ovat kuluneen vuoden aikana kasvaneet käsittämättömästi, niin oikeasti tunnen itseni nykyään ihan erilaiseksi kuin ennen: olen saanut uudenlaista tuntumaa kroppaani, löytänyt itsestäni kymmeniä ”uusia” lihaksia ja oppinut käskyttämään niitä sekä oppinut, että voimakas kroppa kulkee käsi kädessä entistä vahvemman psyykenkin kanssa. Voima ei myöskään ole koosta kiinni, vaan yhä edelleen olen se sama vanha solakka oma itseni, vaikkakin tuhannesti vahvempi sellainen.

Eilen koin taas yhden voiton hetken, kun tein ensimmäistä kertaa elämässäni omin voimin puhtaan dipin! Tänään korkkaan saunan jälkeen skumppapullon sen kunniaksi :)

Vaikka leuanveto on minulle se ykkösjuttu, josta tämä kaikki lähti liikkeelle ja josta innostun eniten, niin tavoitteenani on kehittää kroppaani kuitenkin monipuolisesti ja terveysnäkökulmakin huomioiden. Siispä harjoittelen toki myös muutakin kuin leuanvetoa: koko ylä- ja keskikroppaa ja myös jalkavoimaa. Dippi on minulle yksi askel kohti muscle up:in oppimista, mikä onkin yksi pieni sivutavoite tälle vuodelle sen lisäksi, että tavoitteenani on vetäistä mahdollisimman hyvä leuanvetotulos ensi syksynä toistoleuanvedon SM-kilpailuissa.

Tai no ei vaan mahdollisimman hyvä tulos, vaan SM-kulta olisi kyllä ihan kiva! Siinäpä vasta nimittäin olisi yhdistelmä, että tämän näköinen tytteli toteaisi olevansa leuanvedon Suomen mestari. Sitä ihmettä odotellessa…

Löytyyhän meidän perheestä jo yksi Suomen mestari (ja vielä seitsenkertainen sellanen). Markkuhan se on meidän pienen perheen todellinen lihaskimppu, mutta huvittavaa kyllä, meidän roolit kääntyilee nykyään välillä suorastaan ihan päälaelleen… Tänään illalla muun muassa kannoin mieheni olohuoneen sohvalta ”voimakkailla käsivarsillani” makuuhuoneen puolelle torkkumaan. Niin romanttista, vai mitä! ;)

Tämä nyt oli tällainen pieni johdatus leuanvetoinnostukseeni niille, joilla ei ole hajua, mistä tässä oikein on kyse. Lähiviikkoina aion kirjoittaa tarkemman tekstin siitä, miten minusta tuli ”leuanvetotypy”, miten olen kehittynyt viimeisen vuoden aikana ja miten kroppani mahdollisesti on muuttunut siinä leuanvedon ja voimailun myötä.

Nyt leppoisaa – ja palauttavaa – viikonloppua kaikille!

Kuvissa leuanvetoterkkuja Brasiliasta tammikuulta: