Olen tänä keväänä tosiaan käynyt muutamilla kuvankäsittelykursseilla, joille olen päässyt mukaan Rajala Ambassador -projektin merkeissä. Olen oppinut kaikenlaisia todella loistavia uusia kikkoja ja tekniikoita. Photoshopin mahdollisuudet ovat kyllä totaalisen rajattomat!

Kuten aikaisemmin mainitsin, en kauheasti ole harrastanut kuvamanipulaatiota. Urheilua, tapahtumia ja lehtikuvia kun kuvaa, niin totuudenmukaisuus on ydinasia, enkä käsittele kuvat kuin kevyesti. Toki minulle on kuitenkin hiljalleen alkanut muotoutua oma tyyli, mikä on vain plussaa ja toivon mukaan erottaa minut muista valokuvaajista.

Olen kuitenkin aika luova persoona, ja minua kiehtoo valokuvien ja kuvankäsittelymaailman taiteelliset mahdollisuudet. Valokuvataiteessahan ei ole kuvankäsittelyn suhteen mitään rajoja – tai no on, nimittäin oma mielikuvitus!

Tähän mennessä olen oppinut Rajalan kursseilla paljon sellaisia kikkoja, joilla voin tehdä pieniä parannuksia ja tyylittelyjä esimerkiksi henkilökuviin. Monet kuvankäsittelytekniikat antavat kohtuudella käytettynä todella luonnollisen lopputuloksen kuvaan, eikä niiden avulla välttämättä edes ole tarkoitus vääristellä asioita, vaan yksinkertaisesti tyylitellä, luoda tunnelmaa ja ehkä hieman korostaa tiettyjä asioita ja häivyttää toisia.

Toisalta kaikki kuvankäsittelytemput voi myös vetää täysin överiksi, jolloin lopputulos voi olla aika kaamea, mutta toisaalta myös äärettömän tyylikäs – tai hauska. Tässä kun itse yritän nyt harjoitella erilaisia tekniikoita ja Photarin eri ominaisuuksien käyttöä, niin ajattelin pelleillä oikein kunnolla. Kun vetää homman hieman yli, niin näkee parhaiten lopputuloksen ja voi arvioida, miten eri työkalut ja käsittelytekniikat oikein toimivatkaan.

Siispä tänään otin uhriksi Markun ja päätin toteuttaa hänen ”haaveensa”: hän kun aina marisee, että ”olisipa mulla mahdollisimman iso ja lihaksikas yläkroppa ja luikut, kevyet jalat”. Rengasvoimistelijalle kun on suuri etu olla mahdollisimman vahva yläkropasta, sillä renkailla voimailuhan vaatii ennen kaikkea yläkropan voimaa. Toisaalta on eduksi olla myös mahdollisimman kevyt, jolloin yläkropasta löytyy paljon suhteellista voimaa eli mies on kokoonsa nähden äärettömän vahva.

Vitsillä Markku aina välillä heittää, että pitäisi kipsata molemmat jalat kuukaudeksi, jolloin niiden lihakset kutistuisivat ihan luikuiksi ja siten kevenisivät. Noh, se ei toki olisi järkevä vaihtoehto, ja täytyyhän sieltä renkailta kuitenkin pystyä tulemaan alaskin jaloilleen, mutta jos nyt olisi mahdollista saada karikatyyrinen ”rengasvoimistelijan unelmakroppa”, niin tältä se kai näyttäisi:

Tämä kuva ei nyt toki ole mikään ”täydellinen” muokkaus, vaan ihan vaan tällainen pieni leikittely ja kokeilu harjoittelumielessä. Jos lopputuloksesta haluaisi saada mahdollisimman ”aidon” näköisen, niin sen käsittelemiseen saisi uppoamaan tunteja. Lihasten pullistaminen ei nimittäin riitä, vaan muuraushommiinhan siinä myös joutui, koska kun muutin kropan mittasuhteita, niin taustaseinän tiilet vääristyivät ihan mutkalle. Mutta aika vekkulia touhuahan tämä on, eikä lopputulosta tosiaankaan pidä ottaa liian vakavasti :)

Käytin lihasten muokkaamiseen Photoshopin liquify-työkalua. Lisäksi säädin muun muassa kuvan värisävyjä, kontrastia, terävyyttä ja saturaatiota. Lisäksi leikittelin dodge toolilla, jonka avulla toin kroppaan niin ikään lisää kontrastikkuutta ja lihasmuotoja. Lisäsin myös valoefektejä.

Tässä vielä kuvasarja käsittelyn eri vaiheista. Ylimpänä vasta hieman säädelty raakakuva ja siitä sitten asteittain edetään kohti viimeisintä versiota:

Huh, luojan kiitos, etten taida koskaan saada kuitenkaan miehekseni ihan tällaista Hulkia, ihan sama, vaikka mies kuinka paljon keikkuisi siellä renkaillaan tai vetäisi M-Nutritionin Supermass-lisäravinteita :D

Hihi, ja hauskaa perjantai-iltaa ja vapun etkoja kaikille!