Yli viikko pääsi vierähtämään edellisestä blogipostauksesta. Voisin stressata, että olen ihan hunningolla – mutta miksi tekisin niin?
Kuluneen vuoden aikana olen entistä vahvemmin oppinut, että erittäin tärkeää oman onnellisuuden ja hyvinvoinnin kannalta on oma asenne ja se, että uskaltaa elää tarpeeksi rennosti. Ja käytän nimenomaan sanaa ”uskaltaa”, koska se ei ole tässä meidän ympäristössämme mikään itsestäänselvyys. On niin iso paine painaa tukka putkella eteenpäin koko ajan ja ”menestyä”. Eikä siinä mitään pahaa, paitsi että se menestyminen taitaa usealle (vaikka toisin muille ja itselleen väittäisi ja uskottelisi) olla hyvinkin riippuvaista rahasta ja ulkopuolisten arvostelusta, siitä miltä oma elämä näyttää muiden silmissä.
Pääni on välillä niin täynnä ajatuksia ja ideoita, että voisin ajaa itseni hulluuden partaalle, kun en ehdi jäsennellä tai toteuttaa niitä kaikkia. Mutta en stressaa, koska minne tässä on niin kauhea kiire, etten ehtisi toteuttaa niitä myös huomenna tai ensi viikolla? Olen paljon onnellisempi ja voin paremmin, kun tartun päivittäin vain osaan kaikista to do -listan asioista ja toteutan ne ajan kanssa ja siten, että olen läsnä tässä ja nyt.
Mutta nyt mekkomaanantaihin. Ja joo, nyt on keskiviikko, mutta se kertokoot puolestaan (taas kerran) jotain minusta. Lukioaikaan olin se kympin tyttö, joka suoritti kaikkea, mutta aikuisiällä olen oppinut ottamaan rennommin ja priorisoimaan asioita. Maailma ei kaadu, jos harrastuksena kirjoittamani blogipostaussarja joskus viivästyy tai jää kokonaan välistä.
Toisaalta itse teen tällä hetkellä töitä aika viikonloppupainotteisesti ja vietän sitten viikonloppua viikolla silloin kun huvittaa ja sopii aikatauluihin. Minun viikonloppuni saattaa hyvinkin sijoittua vaikkapa välille ma-ti, jolloin keskiviikko on tavallaan maanantaini, hihi :)
Joten tässä nyt mekkomaanantai näin ”yrittäjän maanantaina” julkaistuna! Ja ajattelin itse asiassa palata yhteen viime kesäiseen postaukseen, jonka aiheena oli luonnollinen kauneus… Tässä se tulee:
Puheenvuoro luonnollisen kauneuden puolesta
On rohkeaa ottaa silikonit, jos ei koe itseään ilman niitä tarpeeksi naiselliseksi.
Helpottaa elämää, kun on ripsienpidennykset, kestovärjäykset ripsissä ja kulmissa, hiustenpidennykset ja tekokynnet yms.
Hiusten värjääminen on ihan must, kun oma tukka on muuten ihan väritön.
Jos haluaa näyttää luonnolliselta, sekin vaatii taidokkaan ”luonnollisen/näkymättömän” meikin tekemistä. Vähintäänkin hyvän meikkipohjan.
Tekorusketus on välttämätön, sillä muuten näyttää kalpealta ja elottomalta, eivätkä lihaksetkaan erotu.
Jokaisella on oikeus tehdä kropalleen juuri niin kuin haluaa.
Ai niinkö? Toisinkin voi kuitenkin ajatella. Mitä jos…
- olisikin rohkeampaa uskaltaa olla sortumatta orjallisesti noudattamaan kaikkia vallitsevia kauneusihanteita
- olisikin itsevarmempaa, jos pystyy kokemaan itsensä kauniiksi ja naiselliseksi juuri sellaisena kuin on
- pitäisikin huolta omista kynsistään ja hiuksistaan, niin ei tarvitsisi tuhlata niin paljon rahaa kaiken maailman tekojuttujen ja lisukkeiden hoitamiseen
- jättäisikin sen liiallisen auringonoton ja tekorusketuksen vähemmälle, sillä liika rusketus vaan saa näyttämään nuorenkin naisen vanhemmalta
- jos laittaa someen kuvan hashtagilla ”nomakeup”, niin mitä jos se kuva todellakin olisi otettu ilman meikkiä tai mitään lisukkeita, kuten ripsienpidennyksiä tai kestovärjäyksiä
- ja viimeisimpään: jokaisella on oikeus tehdä kropalleen, mitä haluaa – joo, mutta tiedostammeko aina siltikään niitä kaikkia ihanteita ja paineita, jotka meihin kuitenkin vaikuttavat ja jotka manipuloivat ajattelutapaammekin, halusimme sitä tai emme…
Tarkoitukseni ei ole tällä vuodatuksella tuomita mitään tai ketään, vaan tämä ihan ajatuksenherättelynä siitä, että aito kauneus, hyvinvointi ja itseluottamus voi löytyä ihan oikeasti muustakin kuin noista ensin mainituista asioista.
Itseäni vähän väliä kauhistuttaa se suunta, mihin kauneus- ja itseluottamusaiheissa ollaan menossa. Nykyään tuntuu, että itseään pitäisi ehostaa aina vaan entistä enemmän ja on yhä arkipäiväisempää ja hyväksyttävämpää, että ihan tavallisella ”luonnonkauniilla” ja ”aidolla” naisella on kaiken maailman tekokynnet, pidennykset ja silikonitkin. Ja jos heitä sortuu vähääkään kritisoimaan tai mainitsemaan oman mielipiteensä tällaisesta itsensä ehostamisesta, tuomitaan heti siitä, että ”sinä et vaan itse uskalla esim. ottaa niitä silikoneja” tms. Noh, ei se asia nyt ole kuitenkaan ehkä ihan niinkään.
Kaikilla on oikeus tehdä juuri niin kuin haluavat. Mutta heillä, ketkä ovat esillä ja vieläpä toimivat vaikkapa hyvinvoinnin ja terveyden sanansaattajina ja nuorten naisten esikuvina, on myös jonkinlainen vastuu, halusivat tai eivät. Nimittäin vastuu kauneusihanteiden luomisesta, paineiden vahvistamisesta – tai kenties niiden muuttamisesta.
Pahinta mielestäni on se, jos peitellään asioita – kuten vaikkapa sitä, että on ripsienpidennykset tai silikonit. Se vääristää sitä käsitystä, mikä meillä on ”luonnollisesta” kauneudesta.
Toiseksi on myös väärin lietsoa ajattelutapaa, että niiden silikonien ottaminen vaikkapa olisi merkki rohkeudesta ja että kritisoijat ovat niitä, joilla mukamas on huono itsetunto (tätä kuulin paljon, kun kirjoitin juttuni Naisellisuuteni ei ole tisseissäni (eikä ainakaan silikoneissa), vaan korvien välissä).
Mutta vaikka kokisi, että itsensä ehostaminen on puhtaasti oma valinta ja se ”oma juttu”, niin miksi ihmiset sitten niin intensiivisesti aina puolustautuvat, jos aiheesta haluaa keskustella? Lisäksi miksi niin moni haluaa vakuuttaa, ettei erilaisia lisiä ja ehosteita oteta siksi, että niiden avulla yritettäisiin parantaa omaa itsetuntoa tms. Mitä niiden avulla sitten yritetään tehdä?
Tähän usein kuulee, että ”et voi tietää, mitä toinen ihminen on joutunut käymään läpi”. No en niin. Mutta joissain asioissa kyllä.
Olen itse elänyt läpi ne ihan samat naisiin kohdistuvat ulkonäköpaineet. Tässä samassa suossa me kaikki olemme. Minuakin on kiusattu ja haukuttu. Olen kokenut itseni epänaiselliseksi ja rumaksi. Koen sitä nykyäänkin välillä, mutta niinä hetkinä kyse ei ole oikeasti ulkonäöstäni, vaan mieli vaan sattuu olemaan ajoittain maassa ja silloin koko maailma näyttää rumalta.
Mutta onneksi sitä, miten maailman näkee, voi kehittää. Eikä sitä tarvitse kehittää muokkaamalla radikaalisti omaa ulkonäköään. Sen voi tehdä myös sillä tavoin, että muokkaakin omaa ajatteluaan.
Itse olen valinnut jälkimmäisen ja voin täydellä sydämmelläni suositella samaa muillekin :)
Kuvissa olen aidosti ilman meikkiä, ”ilman rintoja” (= ei rintaliivejäkään), ilman mitään lisukkeita, värjäyksiä tai yhtikäs mitään – jopa tukka on harjaamatta! Ainut ehostus on se, että kynteni ovat lakatut (mutta siis omat kynteni).
Ja juuri tässä lookissa viihdyn itse kaikkein parhaiten ja koen itseni kauniiksi ja juuri sellaiseksi kuin minun kuuluukin olla. Ja se on itselleni tärkeää, sillä en mitenkään jaksaisi joka ikinen päivä ehostaa itseäni ja olisi aika rasittavaa, jos ei kehtaisi liikkua missä tahansa ilman meikkiä tai juuri sellaisen kuin on! Kun pohja on kunnossa ja tykkää itsestään täysin ”riisuttunakin”, niin siihen päälle on sitten virkistävää aina välillä laittautua ja tälläytyä oikein kunnolla. Mutta koen, että näin oma kauneus ja itsetunto ei kuitenkaan ole kiinni siitä laittautumisesta tai mistään keinotekoisesta :)
Ja loppuun vielä: on aikamoisen paljon halvempaa kehittää omaa ajatteluaan ja sitä, miten näkee itsensä kuin pistää rahaa palamaan kaiken maailman ehostuksiin sun muihin. Itse en ole käynyt edes kampaajalla sitten lukioaikojen!
Mutta kuten jo painotin, me kaikki teemme omat valintamme, eikä tässä(kään) asissa ole mitään oikeaa tai väärää ratkaisua. Oleellisinta mielestäni on, että itse ainakin yrittää tiedostaa, millaiset ulkonäköpaineet meihin kohdistuvat ja miettiä, ovatko omat ”valintamme” varmasti aina omiamme. Lisäksi tällaisia aiheita ja omaa suhtautumistaan asioihin nyt vaan on äärettömän mielenkiintoista pohtia :)
Omastakin mielestäni – ja kuten blogimme ja somekanavammekin osoittavat – on siis kuitenkin myös tosi hauskaa laittautua välillä oikein kunnolla ja tuntea itsensä vaikkapa vanhan ajan leffatähdeksi. Itselleni oleellista kuitenkin on, että osaan tuntea itseni ihan yhtä kauniiksi tälläytyneenä kuin täysin luonnollisena. Pynttäytyminen on vaan sellaista superhauskaa omalla ulkonäöllä leikittelyä, jota itse jaksan harrastaa keskimäärin 1-3 päivänä viikossa. Muulloin viihdyn meikittä ja mukavissa treeni- tai koti-/toimistovaatteissa.
Ihanaa loppuviikkoa kaikille <3