Joku Markun opiskelijakollega amk:sta oli kysynyt Markulta, että ”käykö sun vaimosi Hoochie Mamassa”, viitaten facessa näkemiinsä kuviin musta ja mun vanhanajan tyylisistä vaatteista.

En ollut koskaan kuullutkaan koko kaupasta, mutta niin päädyin ottamaan selvää – ja löysin itseni yhtenä päivänä tuosta Kallion vintageliikkeestä.

En tosiaan ole mikään suunnaton vintageliikkeissä kiertäjä, koska noh, se tulisi hyvin kalliiksi. Teen hankintoja, jos niitä sattuu vastaan kävelemään, ja pääasiassa noin ylipäätänsä shoppailen ulkomailla ja netissä. Ja tietysti sukulaisten vaatekaapit on koluttu jo totaalisen tyhjiksi kaikesta arvokkaasta (tai no epäilen, että mammani varmasti piilottelee vielä jotain…).

Mutta tuo Hoochie Mama Jane oli todellakin vierailemisen arvoinen paikka, ei ainoastaan ihanan valikoimansa, mutta myös omistajansa ansiosta. Kaiken hypistelyn ja vaatteiden kokeilun lisäksi oli ihanaa jutella kivijalkakaupan omistajan kanssa ja kuulla hänen ajatuksiaan ja mietteitään. Ja parasta on tietysti se, että samalla kun itse löytää yhden elämänsä parhaista vaatehankinnoista, niin voi siinä samalla tukea kotimaista pienyrittäjää ja hänen unelmaansa.

Itse asiassa en myöskään olisi päätynyt edes kokeilemaan tätä Hoochie Mamasta ostamaani villakangasmekkoa ellei liikkeen omistaja olisi sitä käteeni ojentanut. Kauppa oli niin täynnä vaatteita, jotka vain odottavat siellä löytäjäänsä, että suurin osa vaatteista vaan tuntui hukkuvan sinne massan sekaan… Miten löytää sieltä joukosta se itselle oikea vaate etenkin, jos ei edes tiedä, mitä etsi (eli siis ei varsinaisesti etsi mitään paitsi jotain ”ihanaa”)?

Huomasin, että itse silmäilen ja hipelöin vaatteita kaupassa aika lailla värin ja kankaan kuvion/materiaalin mukaan. Sillä tavalla sitä helposti päätyy aina vaan bongaamaan vaatetelineistä tietynlaisia ja etenkin tietynvärisiä vaatteita. En olisi itse mitenkään bongannut sieltä joukosta tätä äkkiseltään mitään sanomattoman väristä vihertävänruskeaa villakangasmekkoa. Ja itse asiassa siinäkin vaiheessa, kun se iskettiin nenäni eteen, en heti innostunut. (Vähän samanlainen tarina kuin minun ja Markun kohtaaminen ja ensimmäiset kuukaudet silloin vuosia sitten, hi hi.)

Mutta kun puin mekon päälleni, olin myyty. Se istui täydellisesti ja itse asiassa väri on todella ihana ja sopii minulle ja mekon punaiset kukkakirjailut tekevät siitä ainutlaatuisen! Upeinta on kuitenkin mekon leikkaus sekä kankaan laatu – ja koko löydöksen ainutkertaisuus, sillä tällaista samanlaista 50-luvun New Yorkista peräisin olevaa mekkoa tuskin tulee heti kadulla vastaan.

Mutta suosittelen koko sydämestäni tutustumaan Kallion Hoochie Mamaan <3

Ja kun puhe muuten oli suomalaisesta pienyrittäjyydestä ja omien unelmien toteuttamisesta, niin tähän mainittakoon vielä joulumarkkinoista, joilla mekin olemme mukana 9.-11.12., nimittäin Kaapelitehtaalla (Kaapelin joulu). Siellä on myyjinä suomalaisia yrittäjiä ja tarjolla kaikenlaista ihanaa ideaa ja ostettavaa jouluksi tai miksei muutenkin ihan vaan omaksi iloksi ja inspiraatioksi. Lisäksi tapahtumassa on myös muuta ohjelmaa ja joulutunnelmaa! Tule ihmeessä mukaan, ja itse asiassa sitä seuraavana viikonloppuna olemme mukana vielä Teurastamon joulumarkkinoilla. Voit lukea näistä lisää täältä.

Seuraavat kurssimme muuten pidetään sunnuntaina 8.1. – kurkkaa lisätietoa ja ilmoittautumisohjeet kurssisivultamme. Ja muistahan seurata meitä somessa:
Rengasmies/telinevoimistelija Markku Vahtila Facebookissa
Voima-Vahtila Facebookissa
Voima-Vahtila Youtubessa
Voima-Vahtila Instagramissa

Nyt aionkin sitten reteästi skipata kaksi mekkomaanantaita, koska LOMAREISSU, joka alkaa huomanna tiistaina! Tsekkailen kyllä sähköpostia ja vastaan tiedusteluihin, kuten kuvauspyyntöihin yms., mutta ehkä aina muutaman päivän viiveellä. Kaiken extran karsin kuitenkin pois, koska välillä tekee hyvää vaan olla ja hengata ja irtautua kaikista normeista. Etenkin kun otin tässä yhden aika ison askeleen juuri viime viikolla… Siitä voit lukea lisää täältä: Isältä tyttärelle

Mutta asia on nyt niin, että olen virallisesti yrittäjä, kun isäni firma siirrettiin juuri nimiini!

Ihanaa maanantaita ja uutta viikkoa teille kaikille ja tsemiä kaikille muillekin pienyrittäjille taipaleellaan – ja tuetaan toinen toisiamme niin paljon kuin voidaan :)

Ps. Kuvien helmikorvikset ovat isoäitin vanhat, pikkulaukku on äitini vanha, samoin villaponcho, säärystimet ovat Piruetista, kenkien alkuperää taas en muista (joku kivijalkaliike keskustassa se oli).

Pps. Löydät kaikki tähänastiset #mekkomaanantai-postaukset täältä, ja seuraava on luvassa tosiaan maanantaina 5.12. lomamatkamme jälkeen…