Vastaus: kisavalmistautuminen. Ja siitä tässä artikkelissa siis nyt puhutaan.

Joka urheilulajissa valmistaudutaan kisoihin varmasti hiukan eri lailla sen mukaan, millaisesta lajista on kyse. Lajin ominaisuudet ja vaatimuksen määräävät sen, mikä on tarpeen.

Treenien keventäminen ennen kisoja lienee toki avainsana monessa lajissa. Mutta siinä on eroja, miten se tehdään.

Telinevoimistelussa urheilijat treenaavat yllättävän kovaa vielä juuri ennen kisojakin. Välillä ainakin minusta tuntuu hullulta, että mikseivät he lepää kunnolla.

Mutta siihen on syynsä.

Sitä helposti vertaa telinevoimistelua esimerkiksi voimalajeihin. Siinä missä voimalajeissa – etenkin maksimivoimalajeissa – kunnon lepo ennen kisoja on hyväksi, niin voimistelussa se koituukin kohtaloksi.

Tämä siksi, että voimistelussa kyse on niin paljon muustakin kuin pelkästä voimasta.

Markku keksi hauskan ja havainnollistavan vertauksen: telinevoimistelijan kilpailuvalmistautumista voi verrata F1-kuskin kisapreppiin. Oma kroppa kun on telinevoimistelijan ”ajopeli” siinä missä formula-auto on F1-kuskin.

Ajattellaan tilannetta, että F1-kuski ei ajaisi moneen päivään ennen kilpailua ja sitten hänet heitettäisiin kylmiltään kilpailutilanteessa sellaisen auton kyytiin, johon on laitettu vieläpä täysin uudet säädöt. Fiilis olisi siinä vaiheessa vähän sellainen, että ”mitenhän tämä menopeli nyt toimii ja käyttäytyy”.

Ensinnäkin kuskin ajotuntuma olisi tauon myötä hukassa, ja lisäksi hänen tuntuma uusilla säädöillä varustettuun autoon tuskin olisi huippuluokkaa. Ja kun kisoissa meno on kiinni sekunnin sadasosistakin, tämä tuskin olisi menestymisen kannalta kovin otollinen lähtökohta.

Sama tilanne on voimistelijalla, jos hän lepää vaikkapa viikon ja menee siitä sitten kisaamaan: tuntuma voimisteluun olisi kadoksissa, ja lisäksi menopeli – tässä tapauksessa siis oma kroppa – toimisi vieläpä täysin levänneenä erilailla kuin silloin viikkoa aikaisemmin.

Ja tämähän on ongelma lajissa, jossa tarvitaan voiman lisäksi muun muassa nopeutta, liiketajua, sarjakestävyyttä, oikeaa tekniikkaa ja hyvää hermojenhallintaa.

Jos voimistelija lepää kunnolla, niin voimat ovat kyllä sen jälkeen huipussaan, mutta tuntuma omaan levänneeseen ja siten eri tavoin käyttäytyvään menopeliin onkin kadonnut eikä liikkeiden kontrollointi enää välttämättä onnistu samalla tavoin kuin viikkoa aikaisemmin.

”Vaikka ennen kisoja kevennetäänkin, niin koko ajan on silti treenattava, jotta pää ja motoriikka pysyvät nousevan suorituskyvyn mukana”, Markku muotoilee asian.

Telinevoimistelu on niin kokonaisvaltainen laji, että pienikin muutos jossain osa-alueessa tai vaadittavassa ominaisuudessa voi pilata koko touhun. Eri liikkeiden tekniikka on todella monimutkaista ja onnistuminen hyvin pienistä jutuista kiinni: ajattele vaikkapa voltteja kierteineen tai esimerkiksi nojapuilla tehtäviä monimutkaisia yhden käden liikkeitä. Jos täydellistä tuntumaa omaan kroppaan ei ole, liike saattaa epäonnistua. Pienikin muutos tuntumassa ja oman kropan hallinnassa voi olla kohtalokas.

Sen myötä voimistelijoiden kisavalmistautuminen onkin sellaista tasapainoilua levon ja tuntuman ylläpitämisen välillä: jatkuvaa säätämistä sen kanssa, että oma menopeli saataisiin toisaalta mahdollisimman vahvaksi ja suorituskykyiseksi, mutta siten, että oma tuntuma samaan aikaan pysyy yllä ja huipussaan.

Entäs sitten painonpudotuspuoli ennen kisoja?

Voimistelussahan kyse on suhteellisesta voimasta: voimistelijan kannattaa olla mahdollisimman vahva, mutta kuitenkin mahdollisimman kevyt.

Monissa voima- ja esimerkiksi kamppailulajeissa pätee sama sääntö, ja niiden lajien urheilijat pudottavatkin painoaan merkittävästi ennen kilpailuja.

Tämä siksi, että toisaalta treenikaudella kannattaa olla kropassa vähän ylimääräistä, sillä silloin treeni monesti kulkee paremmin, kun on energiavarastot täynnä, ja kehosta löytyy paremmin ravinteita palautumiseenkin, ja anaboliakin on parempi kuin kuivaksi vedetyssä kropassa.

Kisoja ennen taas on otollista tiputtaa paino alas, jos nimittäin haetaan suhteellista vahvuutta tai toisaalta jos kyse on vaikkapa painoluokkalajista – tai esimerkiksi kehonrakennuksesta, jossa painonpudotus toisaalta liittyy lihaserotuvuuteen.

Voimistelussa painonpudotusta ennen kisoja ei kuitenkaan voi harrastaa, ja tähän löytyy selitys juurikin siitä samasta herkkyyden ja tuntuman merkityksestä kuin mistä puhuimme tuossa äsken levon yhteydessä.

”Jos on treenannut liikkeitä ja tekniikkaa painavampana ja sitten pudottaa painoa, ei kroppa enää toimi samalla tavoin ja liikkeiden kontrollointi häiriintyy ja käy vähän sama kuin jos lepää liikaa”, Markku selittää.

Molemmissa tapauksissa kehon paino-voima -suhde muuttuu, jolloin kehon kontrollikin muuttuu, eikä voimistelija sen myötä hallitse tekemistään enää samalla tavoin kuin alkutilanteessa.

Voimistelukilpailuisssa yksi pienikin ylimääräinen horjahdus käsilläseisonnassa tai askel alastulossa voi ratkaista esimerkiksi pääsyn finaaliin tai vaikuttaa sijoituksessa usean sijan verran. Lajissa tekeminen on niin pienestä kiinni.

Esimerkiksi voima- ja kamppailulajeissa kyse ei ole ihan niin pienistä jutuista eikä tekeminen ole niin motorista hienosäätämistä. Niissä karkeasti ottaen ”riittää”, että rauta nousee tai päihittää vastustajansa – tyylipisteitä ei jaeta samalla tavoin.

Lisäksi suuri painonpudotus lähtee tietyn rajan jälkeen nakertamaan myös voima- ja nopeusominaisuuksia, jotka ovat voimistelussa erittäin tärkeitä. Voimistelijan on siis otollista löytää ikään kuin se piste, jossa hän on mahdollisimman kevyt, mutta kuitenkin samaan aikaan mahdollisimman vahva, nopea ja suorituskykyinen.

Voimistelijoilta on siis turha kysellä kikkoja nopeaan painonpudotukseen, sillä he eivät sitä harrasta. He ovat aina yhtä huippukunnossa ja tikissä.

Ruokailun suhteen voimistelijat käyttävät kisavalmistautumisessaan sitä perustaa, että treenikaudella syödään proteiinipitoisemmin ja juuri ennen kisaa tehdään ”hiilaritankkausta”, jotta itse kisatilanteessa voimistelija on hyvissä voimissa ja lihaksissa riittää polttoainetta.

Entäs sitten henkinen puoli? Sen merkityshän urheilussa on niin ikään suuri, ja monesti paras ei välttämättä ole se, joka treeneissä on paras, vaan se, joka handlaa kisatilanteen ja omat hermonsa parhaiten ja pystyy aina parhaaseen mahdolliseen suoritukseensa h-hetkellä.

”Voimistelu vaatii tosiaan eniten hermoja juurikin kisatilanteessa. Jos tekee virheen, that´s it. Telinevoimistelussa kun ei ole kansainvälisellä tasolla varaa pienimpäänkään virheeseen, jos haluaa edes jotenkuten pärjätä. Pienikin virhe voi merkitä heti useamman sijan huonompaa sijoitusta, eikä mokia ole jälkikäteen mahdollista korjata, kuten monissa muissa lajeissa, kuten peleissä tai kamppailulajeissa”, Markku täsmentää.

Jokaisella urheilijalla on hiukan omat tapansa valmistautua henkisesti. Yhteinen tekijä kaikille on kuitenkin kokemus.

”Vaatii paljon kisaamista, että siihen tulee rutiinia ja oppii kilpailemaan ja tuntemaan itselle sopivan tavan valmistautua.”

Ps. Tiesitkö, että järjestämme liikuntakursseja, kuten rengasvoima- ja kehonpainoharjoittelukursseja – kurkkaa lisätietoa ja ilmoittaudu mukaan täällä. Tarjoamme myös kursseja ryhmille ja yrityksille (tiedustelut: milla(at)voimavahtila.fi)

Voimaputiikistamme voit ostaa mm. puisia suomalaisia voimistelurenkaita sekä Dream Ringsejä. Treenivinkkisivultamme taas voit poimia vinkkejä ja inspiraatiota liikkumiseen!

t. Milla & Markku